Minulle työ ei ole onnellisuuden mittari. Etenkään tällä hetkellä. Siispä nyt - toki tilanne voi muuttua myönteisempään suuntaan - kitkuttelen. Oppilaista kyllä tykkään kauheasti. He ovat niin täynnä energiaa, että se välillä tarttuu opettajaankin. He ovat nuoriso. He olevat tulevaisuus. Minun mielestäni nuoret ovat todella paljon fiksumpia ja suvaitsevaisempia kuin minun nuoruudessani. Tuntuu siltä, että me vain olla yrmöteltiin.
Niin tähän työasiaan. Y-sukupolven näkökulmasta. He ovat syntyneet vuoden 1980-alun ja 1990-luvun puolivälissä. Ja he kokevat niin kovia suorituspaineita ja onnellisuuspaineita. Että voivat sairastua loppuunpalamiseen jo alle 30-vuotiaina. Usein he voivat olla meidän keski-ikäisten lapsia.
Nykyisin nuorehkoista työntekijöistä puristetaan kaikki irti. Minkä takia he saattavat joutua sairauslomalle. Eikä välttämättä pysty enää palaamaan töihin. Usein uupunut syyttää tilanteesta itseään. En ollut kyllin energinen, aikaansaava, vahva.
Asiantuntijatehtävissä olevat nuoret aikuiset vaativat nykyisin onnellisuutta työssä ja vapaa-ajalla. Onnellisuuden ja iloisuuden vaatimus on noussut yhtä tärkeäksi trimmatun ulkonäön ja varallisuuden tärkeys.
Y-sukupolven naisille on tyypillistä tarkka perhesuunnittelu. Moni nainen miettii, mihin väliin lapsi kannattaisi hankkia. Heitä hirvittäisi, jos ei olisi työpaikkaa johon palata. Naiset kokevat nyt, että on hyvin tärkeää vakituinen työsuhde. Ja sehän hankitaan vaikka omasta selästä raapimalla tai raatelemalla.
Esimerkki voi olla vasta yliopistosta valmistunut nuori aikuinen. Häntä ei ole perhdytetty työnkuvaansa kunnolla. Ei ole viitsitty tai jaksettu. Hän voi alkaa kokea niin voimakasta stressiä, että on pakko jäädä sairauslomalle. Lääkäri toteaa loppuunpalamisen.
Hän voi epäillä sairauslomalle jäämistä, vaikka olisi pitkän aikaa jo nukkunut huonosti. Tehnyt paljon ylitöitä. Herännyt vapaa-ajallakin työpainajaisiin.
Y-sukuplvelle on tavallista niin sanotun onnellisuusmaskin käyttö työpaikalla. He eivät halua näyttää huonoa oloansa työpaikalla. He saattavat ajatella. Että ollakseen hyvä työntekijä on oltava myös onnellinen. Moni kokee, että hän ei voi olla riittävän hyvä työntekijä. Jos on onneton. Pitää vaikka esittää onnellisuusroolia.
Hyvin moni Y-sukupolven työntekijä hoidattaa oloaan yksityisellä lääkärillä tai vaikkapa pidentää kesälomaansa. Jos se kaiken vaativassa työorganisaatiossa onnistuu. Työpaikassa saattaa olla kova työntekemisen-kulttuuri ja kilpailuhenkisyys.
Nämä nuoret aikuiset - jotka ovat ehkä sinun lapsiasi - tekevät töitä myös lyhyellä vapaa-ajallaan. He vastaavat esimerkiksi työsähköposteihin.
Onneksi en kuulu tuohon sukupolveen. Voin ottaa työn vähän hövelimmin.
Miten sinä koet työsi?
Lähteet: Helsingin Sanomat 25.2. 2018, kuvat omat
Hienoja otoksia. Mielenkiintoinen aihe, vaikkei se enää kosketa itseäni. En usko, että kestäisin kaikkia työelämän paineita, jos olisin tämän päivän nuori. Olen monta kertaa ajatellut, että onneksi en ole enää työelämässä mukana. Ylipäätään olen ollut onnellinen, että olen voinut valita elämäntehtäväksi kutsumukseni. Mukavaa maanantaita!
VastaaPoistaKiito, Kirsti, kommentistasi. En minäkään kestäisi. Sinä olet ollut onnellisessa tilanteessa, että kutsumuksesta on tullut työ. Hyvää viikon alkua sinulle.
PoistaHei Marja,
VastaaPoistaminusta on ihanaa, että joku "ei siihen kuuluva" ymmärtää jotain Y-sukupolven paineista. Itse kuulun juuri tuohon sukupolveen, ja olen mielessäni joskus todennut, etteivät kaikki 'vanhemmat ihmiset' todellakaan ymmärrä, kuinka paineistettua nykytyö on.
Työ ei ole enää työtä, vaan ammattiin pitää mennä sillä mentaliteetilla, että 'tämä on intohimoni, tätä voisin tehdä aina' - työ on ihanteellisesti strukturoitu osaksi elämää ja arkea, jolloin selkeän vapauden ja työn rajat hämäryvät. Tämä näkyy jo yliopistossa, jossa nuorille paineistetaan tunne siitä, että 'aina on jotain kesken'.
Työntekijän pitäisi olla 25-vuotias, mutta mieluummin 45-vuotiaan kokemuksella. Valintoja pitää tehdä liian nuorena, ja taitaa moni katua sitä pitkällä tähtäimellä.
Mihin tämä maailma on menossa?
Ystävällisin terveisin, Joy
Kiitos kommentistasi Joy. Ikävä,että sinä kuulut niihin, joilta revitään selkänahka irti. Se on äärettömän raskasta, jos vähitellen vapaa-ajan ja työn alueet sekoittuvat. Ei pysty lepäämään kunnolla. Stressi. Onnellisuusmaski repeää. Loppuunpalaminen.
Poista