Miksi pidän syksystä?

Luonto

Pidän ruskan ajasta. Keltaisista, kullansävyisistä, punaisista, rusehtavista puista. Kun lehdet tippuvat, tulee jotenkin yksinkertaisen graafisen kaunista. Olen sienihullu. Samoilen ja sienestän metsässä paljon syksyllä. Ilma on ihanan raikasta hengittää. Syksyn kuulaus on ilmassa. Pieni sadekaan ei haittaa. Metsän tuoksukin tuntuu voimakkaammalta kuin kesällä.

Kotoilu

Kun ulkona sade soljuu ja vihmoo taivaalta, on ihana käpertyä sohvan nurkkaan. Ja lukea kaikessa rauhassa. Syksy saa myös runosuoneni pulputtamaan ja kirjoitan paljon runoja. Tuli ritisee pönttöuuneissa. Antaa lämpöä ja tuoksua.

Kotia voi vähän sisustaa. En kuitenkaan ole varsinainen sisustusihminen. Vaan lähinnä vähän freesaan kotia kirpparilta ostamillani vanhoilla esineillä.

Syksyllä leivon tavallista enemmän muun muassa meheviä omenapiirakoita. Kokkailukin innostaa tavallista enemmän. Teen usein mausteisen täyteläistä ruokaa.

Hitaus

Kesällä on kaikenlaisia menoja esimerkiksi juhlia. Syksyllä rauhoittuu. Hitaudesta ja rauhasta voi nautiskella hyvällä omatunnolla. Syksyyn ei liity niin paljon ladattuja odotuksia kuin kesään. Kesälomalla pitää sitä ja tätä. Ehkä myös jonkinlainen slaavilainen melankolia hiipii mieleen syksyllä.

Ystävät

Syksyllä on aikaa tavata useammin muuallakin kuin somessa. Ystävien kesken voi keskustella kuulumisista, talven suunnitelmista ja muistella yhdessä kesää. Juoda kahvia, syödä tai nauttia lasi  tai toinenkin rotevaa punaviiniä.

                     Työmatkan varrella

   
Harrastaminen
Varmaan melkein kaikilla on kokemusta uuden harrastuksen aloittamisesta syksyllä. Eikä se oikeastaan paljon haittaa, vaikka se jääkin kesken. Alkuinnostus on siinä parasta. Itse aloitin reipastunnelmallisen ATK:n peruskurssin. Hauskaa on ollut ja ehkä jotakin olen oppinut. (Niin...tarkalleen sanoen:mitä? No, ainakin osaan nyt muuttaa tietokonenäkymäni kuvan ja sitä on tullutkin sitten vaihdeltua. Usein).

             

Valokuvakansioiden päivittäminen

Minulla ainakin on kesäkuvat huonossa järjestyksessä. Yhdelle kuukaudelle saattaa olla minulle tuntemattomasta syystä monta kansiota. On kiva panna kuvat järjestykseen ja samalla muistella haikeasti mennyttä kesää.

Lopuksi syksyisen runosuoneni pulputusta:

Syksy lymysi puiden latvoissa

ja keimaili kuolemalle

(ennen sitä se oli kaatanut ovelasti monta ihmistä).

Äkkiä tuulet kasvoivat mustiksi kukiksi.

Syksy putosi maahan kuolema kainalossaan.

Pyörtynyt valo painui mullan auringoksi.

Aamuisin rapakot aukaisivat risahtelevat silmänsä.

Pidätkö syksystä vai inhoatko syksyä?

Lähteet: kuvat omat