Mummona on varmasti kiva olla. Odotan siitä aikaa innolla. Saan taas tuntea vauvan tuoksun. Rinnasssani läikähtää. Jo pelkkä ajatus.
Mutta saako isovanhempi asettaa oman ajan lapsenlapsen hoitamisen edelle?
Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa on sitä mieltä, että isovanhemmuus ei aina sovi omaan elämäntilanteeseen. Isovanhemmiksi tullaan Suomessa keskimäärin 56-vuotiaana.
Elämä voi olla noihin aikoihin vilkasta työssä ja harrastuksissa. Usein tuossa iässä pitää hoitaa myös omia ikääntyneitä vanhempiaan lapsenlapsen hoidon lisäksi.
Sanotaan. Että isovanhemmuus on elämän jälkiruoka. Mutta kaikki ei siitä hirveästi tykkää. Kuitenkin noin 80% isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan.
Kaikki isovanhemmat ovat vapaita valitsemaan osallistumisensa. Ulkopuolelta ei saisi määritellä, mikä on oikea tapa olla mummo tai ukki. Vaikka isovanhempien sukupuoliroolit olisivat vapautumassa. Mummoihin kohdistuu enemmän odotuksia kuin vaareihin.
Aina etäisyyden pitäminen lapsenlapseen ei johdu isovanhempien kiireestä. Vaan joillakin on rahat vähissä tai ahdas asunto. Minna Oulasmaa sanoo:"Saattaa olla, että toisen puolen isovanhemmilla on materiaa ja tilaa. Silloin isovanhempi voi kokea, että ei pysty millään tavalla kilpailemaan heidän kanssaan."
Helsingin Sanomien kyselyssä esimerkiksi Maarit kertoo, että odotukset isovanhemmuudesta pelottivat. Hän ei halunnut ryhtyä aina apuun tulevaksi mummoksi. Suunnitelmat olivat aivan toisia. Ne liittyivät töihin ja parisuhteeseen.
Hänestä tuntuu. Että tytär ei anna hänen elää omannäköistänsä elämää. Siksi välit onkin viilentyneet.
Kunnioitetaan monenmoista isovanhemmuutta.
Oletko sinä jo isovanhempi? Miltä se on tuntunut?
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.9.2017, kuvat Pexel
Olen mummi pian 3 vuotiaalle ihanalle tytölle ja synytin juuri (4vkoa sitten)iltatähden. Jos kaikki menee hyvin niin uusi lapsenlapsi syntyy ensi maaliskuussa. Mummina oleminen on ihanaa ja omat haasteensa tuo että itselläni on myös vastasyntynyt.(olen 44vuotias)Olen ollut paljon mukana lapsenlapsen elämässä ja tulen olemaankin mutta rooli kyllä hieman muuttunut nyt oman vastasyntyneen muodossa.Odotuksia mummina olemiseen on ollut mielestäni jopa liikaa ja odotetaan minun olevan käytössä aina jota toki olinkin pari ensimmäistä vuotta johon väsyin jolloin tietoisesti vähensin "apuani".Jospa nyt löytyisi kultainen keskitie jolloin voin nauttia vastasyntyneestäni ja ihanasta pikku tytöstä joka on mummin rakas.Paras puoli mummiudessa on etten ole kasvatus velvollinen ja nykyään uskallan jopa kieltäytyä ottamasta yökylään kun ennen en uskaltanut ja pelkäsin että suuttuvat enkä näkisi mutta näin ei onneksi ole käynyt.
VastaaPoistaKiitos, Tiiu, kommentistasi. Elämäntilanteesi on jännä ja haastava: oma iltatähti ja lapsenlapsi. Hienoa, että olet oppinut asettamaan rajat lapsenlapsen hoitamiselle. Ja pakkokin se kai on, jos on oma 4 viikon ikäinen vauva. Onneksi olkoon sinulle vauvasta! Nauti ja myös jaksa ne levottomat, unettomat yöt.
PoistaHuomenta Marja. Jännää, että olet jo pohtinut ja kirjoitat mummoudesta, vaikka se on sinulla vielä edessä päin. Ehkäpä itsekin olisin erilaisessa elämäntilanteessa, lapsista kun tykkään. Tulin mummoksi 43-vuotiaana, kun oma biologinen kuopus oli neljä v. Tuo lapsenlapsi oli paljon meillä hoidossa. Häntä hoidin mielelläni, mutta tunsin hieman huonoa omaatuntoa, kun en ollut oikeanlainen - lapsenlastaan hemmotteleva - mummo, vaan poika meni joukon jatkona (olimme myös sijaisvanhempia). Jokainen lapsi sai yhtä vähän yksilöllistä aikaa ja huomiota, vaikka sen antamiseen pyrimmekin. Seuraava lapsenlapsi syntyi vasta yhdeksän vuoden päästä. Myös tämä tyttö oli meillä hoidossa, kun tytär opiskeli. Kun olin muutenkin sitoutunut lapsiin koko sielullani, en kokenut tätä järjestelyä taakkana. Lapsemme eivät ole odottaneet meiltä lastenhoitoapua, vaikka lapsenlapsia on tänä päivänä 17, joista osa jo aikuisia. 28 vuoden isovanhenpuutemme aikana ja lastenlasten lukumäärään nähden olemme saaneet hoitaa lastenlapsia suhteellisen harvoin. Ja silloinkaan emme ole voineet olla lapsenlapsia hemmottelevia isovanhempia, kun on pitänyt kohdella koko katrasta samalla lailla. Mutta onneksi lapsenlapsillamme on ollut myös ne toiset, vieläpä erittäin ihanat isovanhemmat. Minusta mummon ja vaarin on itse saatava määrittää rajansa ja lasten pitäisi se hyväksyä. Mukavaa viikonloppua Marja :)
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi.Sinulla on ollut vilskettä ja vilinää, kun oli niin monta sijaislastakin. Koska olet pystynyt tähän, rakastat varmasti erittäin paljon lapsia. Olet äiti-ihminen. Mutta myös paljon muuta muun muassa kirjailija ja seikkailija. Mukavaa reissua teille!
VastaaPoista