En ole kateellinen toisten omaisuudesta, palkasta, kauneudesta, varallisuudesta... Ylipäätään en mistään ulkonaisista asioista.
Olen kateellinen toisten hyvästä, helposta lapsuudesta ja nuoruudesta. Omassa lapsuuden perheessäni isä teki itsemurhan ja äidistä tuli alkoholisti. Jouduin kasvamaan aikuiseksi liian varhain.
Olen kateellinen turvallisesta ja hyvästä lapsuuden perheestä. Ihmisille joiden ei ole tarvinnut kauheasti kamppailla pärjätäkseen edes jotenkin elämässään. Ihmisille joiden vanhemmat ovat vielä elossa.
Kateus kuuluu perustunteisiin. Ihmisellä on tapana vertailla itseään muihin. Kateutta on kahtaa lajia: Postitiivinen kateus ja Negatiivinen kateus.
Positiivinen kateus voi olla henkistä muutosta eteenpäin vievä voima. Toisten aikaansaamat asiat voivat herättää kateutta. Sen seurauksena voi itsekin alkaa haluta tehdä jotakin uutta. Kateuden kohde toimii tavallaan esimerkkinä hyvään muutokseen. Hänen puolesta voi olla iloinenkin. Vau! Tuo onnistui.
Negatiivinen kateus sen sijaan syö ihmistä sisältä päin. Ihminen alkaa arvottaa itseään toisten kautta. Ja ajatella - jotenkin katkerasti - , että minun pitäisi olla niin kuin tuo toinen.Sisimmässään hän voi pitää itseään koko ajan huonompana kuin muut.
Kateutta ei voi laittaa huonon itsetunnon syyksi. Perimmältään kateudessa on olennaista se. Että pystynkö hyväksymään itseni.
Oman itsen arvioiminen muiden kautta kuuluu henkiseen kehitykseen. Se saa arvioimaan omia voimavaroja ja heikkouksia.
Välillä olisi hyvä pysähtyä miettimään elämäänsä. Mitä on saavuttanut? Onko voinut toteuttaa itseään?
Aina kun tuntee olevansa kateellinen. Kannattaisi harrastaa vähän itsetutkiskelua. Mitä tämä koskettaa minussa? Mitä tämä kertoo minusta? Miksi olen kateellinen? Vastaukset voivat ehkä kertoa. Missä asioissa olisi vielä kasvettava.
Kateuden kohteena oleminen ei ole helppoa sekään. Voidaan yrittää ryhmäpaineella latistaa toisen iloa, unelmia ja elämää. On tosin myös ihmisiä, jotka aivan tarkoituksella haluavat herättää kateutta muissa.
Työelämässä kateutta voi syntyä. Jos työkaveri saa enemmän hyvää palautetta, huomiota, kiinnostusta, kiitosta. Vaikka jotkut ovat luonteeltaan vaatimattomia, hiljaisia puurtajia. Hekin tarvitsevat huomiota ja kehuja. Olisi hyvä aina tilaisuuden tullen antaa työkaverille kehuja ja kiitosta. Niin kaikilla olisi mukavampaa.
Esitän aika suorasukaisen kysymyksen:Mistä sinä olet kateellinen?
Kateutta ei tarvitse hävetä, koska se on kaikkien ihmisten yksi psyykkinen ominaisuus monien muiden joukossa.
Lähteet: Anna 39/2017, kuvat omat
Taas osuit Marja naulan kantaan. Kateus voi todellakin laittaa ihmisen kehittämään itseään. Ja se negatiivinen kateus tekee katkeraksi. Omia kateuden aiheita hetkittäin ovat esimerkiksi; toisen hyvä lauluääni tai tanssitaito, joista jälkimmäisen voisi kai hankkia, jos siihen panostaisi. Olen sen suhteen saamaton. Minä sanon joskus, kun ihmettelen nykyistä elämäni helppoutta verrattuna menneeseen: "Minulla kaikki niin hyvin, että olen melkein kateellinen itselleni." Hienoja luontokuvia :) Hyvää työviikkoa!
VastaaPoistaKiitos, Kirsti kommentistasi. Positiivinen kateus antaa tosiaan draivia. Ei ole sinulla suuret kateuden aiheet. Ihana ja hauska tuo ajatus kateellisuudesta itselleen. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle.
VastaaPoistaHyvä postaus! Tuo on tärkeä havainto, että osaa erotella sen positiivisen, eteenpäin vievän kateuden ja sitten negatiivisen, taaksepäin vievän kateuden. Positiivisesta kateudesta voi saada voimaa ja tsemppausta omaa tekemiseen. Itse koen ehkä positiivista kateutta taitavia esiintyjiä/puheenpitäjiä kohtaan :)
VastaaPoistaKiitos Piia kommentistasi. Nimenomaan tsemppiä siitä positiivisesta kateudesta saa. Ei ole hyvä juuttua negatiivisen kateuden suohon. Joka voi olla loputon ja aava.
PoistaOlen huomannut, että kun pystyn edes itselleni myöntämään, että kadehdin jotakuta, kateuden tuska jo puolella helpottaa. Joskus olen ollut, nuoruudessani, kateellinen kaikille ihan kaikesta, koska en itse elänyt sellaista elämää, joka olisi minulle parhaiten sopinut. Luulenkin, että ihmiset, jotka ovat oman itsensä löytäneet, ovat vähemmän kateellisia kuin he, jotka vielä itseään etsivät. Tällä hetkellä kadehdinkin eniten ihmisiä, jotka eivät välitä toisten mielipiteistä silloin kun se ei ole tarpeen.
VastaaPoistaKiitos, Eeva kommentista. Kai se menee vähän niin, että kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä, hän ei helposti tunne negatiivista kateutta. Juuri se kateuden tiedostaminen tosiaan jo vähentää sitä. Mukavaa alkuviikkoa sinulle.
VastaaPoistaOlin nuorempana kateellinen ihmisille, jotka vaikuttivat itsevarmoilta ja pidetyiltä. Nykyisin en enää ole niin kovin, vaikka edelleen välillä kadehdin sellaisia ominaisuuksia, mitä itselläni ei ole. Mutta asioissa on kuitenkin aina monta puolta ja mulla on sitten joitain asioita mitä muilla ei välttämättä ole :)
VastaaPoistaKiitos Anniina kommentista. Viisas tuo loppu"ja mulla on sitten joitain asioita mitä muilla ei välttämättä ole:)". Olemme kaikki erilaisia ja ainutkertaisia.
VastaaPoistaHyvä teksti mielenkiintoisesta aiheesta (taas kerran)! Minä olen kateellinen ihmisille, joilla on ns. helppoja lapsia. Sellaisia, jotka eivät ole tulta ja tappuraa, ja joiden kanssa ei tarvitse vääntää joka asiasta. Itse rauhallisena ihmisenä koen niin raskaaksi sen jatkuvan draaman ja hässäkän, mitä pieni temperamenttinen uhmaikäinen saa aikaan.
VastaaPoistaKiitos Minnea kommentista.Toivottavasti voimakasluonteinen uhmaikäisesi ainakin vähän talttuu, kun uhmaikä on ohi. Minullakin on toinen tytär varsin pippurinen luonne. Välillä tuntuu, että hän ei sano muuta kuin v***tu.
PoistaMinä olen kateellinen ihmisille, jotka osaavat ottaa elämän rennosti. Itse stressaan ja murehdin välillä ihan tyhmiä pikku juttuja.
VastaaPoistaKiitos Minna kommentista. Varmaan sinäkin osaat tavallasi relata. Voisit varmaankin jakaa ne - pienetkin - stressinpoikaset jonkun kanssa. Taakka kevenisi.
PoistaOlet rohkea, kun kerroit lapsuudestasi, joka ei ole ollut helppo. <3 Kerran kateus iski oikein piikkinä massuun, kun halusin lasta ja ystäväni ilmoitti olevansa raskaana. Tuo piikki kesti onneksi vain hetken ja tiedostin olevani kateellinen ja käsittelin asian. Olen varsin tyytyväinen elämääni ja se on jotenkin ollut sekä megaraskasta, että täyttä, joten en ehdi kadehtimaan, vaan mieli seikkailee oman perheen murheissa ja iloissa.
VastaaPoistaJoskus saatan pienesti miettiä vaikka blogimaailmassa toisen onnistumista, mutta siitä olen vaan saanut sitten hetkellisen kateuden kautta voimaa ja potkua omiin tekemisiin. Eli hetkellinen kateus voi olla voimavara, puskea ja yrittää enemmän.
Joskus toivoisin, isovanhempien kasvattamana, että olisi vanhemmat, jotka veisivät kahville tai soittelisivat kuulumisiani sillä lailla aidolla ja välittävällä tavalla, kuten itse välittää lapsistaan, mutta tätä olen surrut, mutta en muistaakseni miettinyt miten muilla on.
Ehkä omia hyviä puolia on, etten ole kovin kateellinen ihminen, mutta muita huonoja puolia sitten löytyy vaikka kuinka.
Mukavaa päivää Marja ja loistavia nämä sinun aiheet. <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Olen jo antanut äidilleni anteeksi kauan sitten. Itse asiassa hänen kuolinvuoteellaan. Hänen viimeiset sanansa minulle oli:"Kiitos." Sinulla on niin paljon omaa elämää ja perhe-elämää, että uskon sata varmasti, ettet edes ehdi olla kateellinen. Se on hieno asia. Kivaa iltaa sinulle ja paranemisia flunssasta.
VastaaPoista