Päivän työvaatteet ja pientä höpötystä

                                      Olenpa rouvan näköinen ja isopäinen. Mutta rouvahan
                                      olenkin. Väliin se tahtoo unohtua. Että olen jo melkein
                                      myöhäiskeski-ikäinen akan kopukka. Ehkä tunnen itseni
                                      henkisesti niin "nuoreksi". (Sallitte kai minun nauraa,
                                      "nuori"!)

Kas kummaa. Osaan näköjään hymyilläkin valokuvissa. Minä valokuvauskammoinen. Johtuu siitä, että kaverini Arja "hätätilanteessa" joutui kuvaajakseni omassa talossaan. Mies ei ollut koko päivänä kotona. Eikä tytär suostu kuvaamaan. Ja Arja odotti vieraita, eikä uskaltanut siksi tulla meille.

                            Jos on vähän narsistisesti kuvia vain minusta.
                                          Kohtuuden nimissä pitää olla myös kissa-
                                          kaveristani Killestä. Komea poika! Meditaation
                                          mestari. Niin halutessaan. Kuten kaikki kissat.

Päätin sitten eilen pitää somettoman päivän, joten julkaisen vasta tänään sunnuntaina tämän jutun. Ja missäs eilen olin? Metsässä taas. Sienestämässä koko päivän. Minussa on syvässä kainuulainen Havukka-ahon ajattelija. Vaikka monen asuinpaikan jälkeen olen päätynyt tänne mukavalle Mäntyharjulle.

Mieheni ottaa aina kuvia huolestuneen tai kyllästyneen näköisenä. Ehkäpä se tarttuu minuun. Hiusmallini on muuten  ylikasvanut. Töissä on ollut helkutisti kiireitä. Enkä ole saanut tilatuksi aikaa lemppari kampaajalleni.

Kuvien mekko on merkiltään Springfield. Ostettu tänä syksynä Zalandolta. Tykkään sen rennosta istuvuudesta. Väreistä. Ja jännästä verkosta takana yläkropassa. Takki on vuosia vanha kirppariostos. Huivi on Tarjan muotipuodista monta vuotta sitten. Valitettavasti valokuvassa siinä ei näy sen bling-bling luonne. Se on oikeasti kimalteleva. Ja minä olen harakka. Kaiken kimaltelevan suhteen.

Minä en näköjään vain osaa tehdä pelkkää vaatepostausta. Tuntuu aina kuitenkin. Että mukana voisi olla jotakin muutakin.

Siksi joudutte muun muassa lukemaan - etenkin syksyllä pulputtavan runosuoneni takia - pari hyvin lyhyttä tuotosta. Aivan lopuksi. On helppo jättää myös lukematta.

Olin taas ATK:n peruskurssilla viime keskiviikkona vaiherikkaan työpäivän jälkeen. Oli vähän keskittymisvaikeuksia. Hölisin liikaa.

Mutta ope ei onneksi ajanut minua pois luokasta.

Toista opea joka käyttäytyi huonosti.

Me yhdeksän kurssilaista ollaan aika hassu joukko. Hassuja myös ATK:n kanssa. Ja muutenkin. Pari opiskelukaveriani on jo kolmatta kertaa kurssilla. Ihailtavaa perusteellisuutta.

Tuli keskiviikkona mieleen. Että ollaan pahempia kuin alakoulun innokkaat oppilaat. Vaikka keski-ikä on siinä seitsemänkympin hujakoilla.

Häiritään jatkuvasti opetusta. Tapsa opella on hyvät hermot. "Hei, Tapsa, ei tuo minulla näy...Nyt koko kuva hävisi...Tapsa, tuu nyt heti kattoon...Tapsa tuu tänne...Tämä kone on jotenkin omituinen...Tapsa tuu kattoon, kuuluuko tämän olla näin..." Tapsan on vaikea opettaa suunnittelemaansa asiaa tunnilla. Kun kaikki huutaa yhtenään.

Me ei olla aivan synkeän tosissamme. Tai ainakaan totisia. Nauru helkkyy runsaana.

Klikkaillaan vierestä ja välistä. Sieltä täältä. Välillä oikeastakin kohtaa.

Taisin jotakin oppiakin. Who knows. Nimittäin koko näytön kuvan. Siis sain vaihdettua siihen uuden kuvan. Jees!Olin sitten yksinkertaisena digiblondina tyytyväinen kuin kermaa latkiva kissa.

Ai, niin ne kaksi lyhyttä runoa. Voisiko nämä olla haikuja tai tankoja. Aikoinaan - siis erittäin kauan sitten kirjallisuuden sivuaineopiskelijana - tiesin niiden tunnusmerkit. Nyt ei hajuakaan.

Tuuli

Tuuli kulkee missä kulkee.

Sydän haavoittunut haukka.

Olen odottanut kauan.

Lumi peittää silmäluomet.

Meri

Mereltä kuuluu valitus.

Aurinko korkealla.

Hiekassa haljennut ruukku.

Tuuli kiertyy sydämen ympärille.

Mikä on sinun töihin pukeutumisen tapasi? Tai ylipäätään pukeutumistapasi? Tunteella vai varmalla tyylillä? Tai ihan mitä vain mielipiteitä pukeutumisesta. Olisi kiva lukea. Naiselta naiselle!


Lähteet:kuvat omat