sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Päivän työvaatteet ja pientä höpötystä

                                      Olenpa rouvan näköinen ja isopäinen. Mutta rouvahan
                                      olenkin. Väliin se tahtoo unohtua. Että olen jo melkein
                                      myöhäiskeski-ikäinen akan kopukka. Ehkä tunnen itseni
                                      henkisesti niin "nuoreksi". (Sallitte kai minun nauraa,
                                      "nuori"!)

Kas kummaa. Osaan näköjään hymyilläkin valokuvissa. Minä valokuvauskammoinen. Johtuu siitä, että kaverini Arja "hätätilanteessa" joutui kuvaajakseni omassa talossaan. Mies ei ollut koko päivänä kotona. Eikä tytär suostu kuvaamaan. Ja Arja odotti vieraita, eikä uskaltanut siksi tulla meille.


                            Jos on vähän narsistisesti kuvia vain minusta.
                                          Kohtuuden nimissä pitää olla myös kissa-
                                          kaveristani Killestä. Komea poika! Meditaation
                                          mestari. Niin halutessaan. Kuten kaikki kissat.

Päätin sitten eilen pitää somettoman päivän, joten julkaisen vasta tänään sunnuntaina tämän jutun. Ja missäs eilen olin? Metsässä taas. Sienestämässä koko päivän. Minussa on syvässä kainuulainen Havukka-ahon ajattelija. Vaikka monen asuinpaikan jälkeen olen päätynyt tänne mukavalle Mäntyharjulle.

Mieheni ottaa aina kuvia huolestuneen tai kyllästyneen näköisenä. Ehkäpä se tarttuu minuun. Hiusmallini on muuten  ylikasvanut. Töissä on ollut helkutisti kiireitä. Enkä ole saanut tilatuksi aikaa lemppari kampaajalleni.






Kuvien mekko on merkiltään Springfield. Ostettu tänä syksynä Zalandolta. Tykkään sen rennosta istuvuudesta. Väreistä. Ja jännästä verkosta takana yläkropassa. Takki on vuosia vanha kirppariostos. Huivi on Tarjan muotipuodista monta vuotta sitten. Valitettavasti valokuvassa siinä ei näy sen bling-bling luonne. Se on oikeasti kimalteleva. Ja minä olen harakka. Kaiken kimaltelevan suhteen.



Minä en näköjään vain osaa tehdä pelkkää vaatepostausta. Tuntuu aina kuitenkin. Että mukana voisi olla jotakin muutakin.

Siksi joudutte muun muassa lukemaan - etenkin syksyllä pulputtavan runosuoneni takia - pari hyvin lyhyttä tuotosta. Aivan lopuksi. On helppo jättää myös lukematta.



Olin taas ATK:n peruskurssilla viime keskiviikkona vaiherikkaan työpäivän jälkeen. Oli vähän keskittymisvaikeuksia. Hölisin liikaa.

Mutta ope ei onneksi ajanut minua pois luokasta.

Toista opea joka käyttäytyi huonosti.



Me yhdeksän kurssilaista ollaan aika hassu joukko. Hassuja myös ATK:n kanssa. Ja muutenkin. Pari opiskelukaveriani on jo kolmatta kertaa kurssilla. Ihailtavaa perusteellisuutta.

Tuli keskiviikkona mieleen. Että ollaan pahempia kuin alakoulun innokkaat oppilaat. Vaikka keski-ikä on siinä seitsemänkympin hujakoilla.



Häiritään jatkuvasti opetusta. Tapsa opella on hyvät hermot. "Hei, Tapsa, ei tuo minulla näy...Nyt koko kuva hävisi...Tapsa, tuu nyt heti kattoon...Tapsa tuu tänne...Tämä kone on jotenkin omituinen...Tapsa tuu kattoon, kuuluuko tämän olla näin..." Tapsan on vaikea opettaa suunnittelemaansa asiaa tunnilla. Kun kaikki huutaa yhtenään.



Me ei olla aivan synkeän tosissamme. Tai ainakaan totisia. Nauru helkkyy runsaana.

Klikkaillaan vierestä ja välistä. Sieltä täältä. Välillä oikeastakin kohtaa.

Taisin jotakin oppiakin. Who knows. Nimittäin koko näytön kuvan. Siis sain vaihdettua siihen uuden kuvan. Jees!Olin sitten yksinkertaisena digiblondina tyytyväinen kuin kermaa latkiva kissa.



Ai, niin ne kaksi lyhyttä runoa. Voisiko nämä olla haikuja tai tankoja. Aikoinaan - siis erittäin kauan sitten kirjallisuuden sivuaineopiskelijana - tiesin niiden tunnusmerkit. Nyt ei hajuakaan.

Tuuli
Tuuli kulkee missä kulkee.
Sydän haavoittunut haukka.
Olen odottanut kauan.
Lumi peittää silmäluomet.

Meri
Mereltä kuuluu valitus.
Aurinko korkealla.
Hiekassa haljennut ruukku.
Tuuli kiertyy sydämen ympärille.


Mikä on sinun töihin pukeutumisen tapasi? Tai ylipäätään pukeutumistapasi? Tunteella vai varmalla tyylillä? Tai ihan mitä vain mielipiteitä pukeutumisesta. Olisi kiva lukea. Naiselta naiselle!


Lähteet:kuvat omat

12 kommenttia:

  1. Ihana mekko, suloinen kissa ja hienot runot. Sensuellia, naisellista, itsänäistä pehmeyttä ja syvää tunnetta samassa postauksessa (=persoonassa). Näistä tulee hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Sanoit melkein liian kauniisti minusta akan rotiskosta. Niin että tuli tippa silmäkulmaan. Mukavaa ensimmäistä lokakuuta sinulle.

      Poista
  2. Ensiksikin Onnea Hymy-rouvalle. Kuulun siihen koulukuntaan, joka haluaa ja kestää nähdä ystävien kasvoilla koko tunteiden kirjon. Silloin saa olla vakava, jos ei oikeasti hymyilytä. Kaunis mekko ja huivi. Runot käyvät, etenkin kun ne tulevat "tilaamatta". Runokirjoja en lainaa ja ostanutkin olen vain ystävien kirjoittamia. Sinulla on kyky pukea tunteita riimeiksi, joten toivon sinun jatkavan. yhdyn siihen, että Kille on komea. Somettomalle päivälle peukku. Itsekin pidän sellaisen silloin tällöin. Jää aikaa jollekin muulle mukavalle jutulle. hyvää pyhän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Hymy tuli aivan itsestään, koska Arja kuvasi minua. Nainen jolla on luonnetta ja ronski huumorintaju. Pitäisiköhän pyytää Arjaa kuvaamaan seuraavalla kerralla? Meillä meni varmaankin tasan 5 minuuttia kuvaamiseen. Sitten taas pölpätettiin syviä ja keveitä. Minustakin ihmisellä on ihmisenä oikeus olla sellainen kuin on. Hymyilevä, murjottava, tyyni... Runot on minulle jonkinlainen henkireikä. Ne tulevat inspiraatioina. On pakko kirjoittaa ylös. Alitajunnan tuotos. Mutta kaikista tajuan viestin minulle. Minä rakastan runoutta ja proosaa. Eeva-Liisa Manner suomalaisista runoilijoista on ollut rakas yli 30 vuotta. Hyvää lokakuun alkua sinulle! Somettomat päivät todellakin avaavat silmiä. Kauneudelle ja elämän moninaisuudelle.

      Poista
  3. Moikka. Tyylistä en tiedä. Pääasia että vaatteissa on kiva olla, ja että ne käyvät hyvin toisiinsa. Eilen päällä hyvältä näyttänyt mekko näyttää tänään pöljältä, se on kummallista. Vaikka en käy enää töissä, yritän silti pukeutua suurinpiirtein nätisti. Ei ärsytä nähdä kuvaansa kun peilin ohi kulkee. Kristiina P.S. Älä säästele enää hymyäsi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kristiina, kommentistasi. Vaatteissa on tosiaan oltava mukava ja hyvä olla. On kiva pukeutua nätisti. Oli elämäntilanne mikä tahansa. "Rumat vaatteilla koreilee"-sananlasku on täyttä höpsönköpsöä. Mutta edustaa suomalaista vaatimattomuutta ja itseruoskintaa. Voi että, miten inhoan tuota sananlaskua. Eikö aikuinen nainen saisi leikkiä, iloitella vaatteilla? Kuvien hymy johtui täysin kaverini Arjan reippaasta huumorintajusta. Hyvää lokakuun ensimmäistä sinulle. Seuraava onkin jo marras eli kuolema. Nyt ryvetään loassa, lokakuussa.

    VastaaPoista
  5. Kiva nähdä, että olet löytänyt hymysi myös kuviin! Lisää hymykuvia!

    Kaunis mekko, ja sopii sinulle! Sulla on kyllä tyylisilmää! Ja hauskalta kuulostaa myös nuo teidän ATK-tunnit :D

    Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minnea kommentistasi. Hymy tuli Arjan räväkästä huumorista. Jatkossa taas kun mies ottaa minusta kuvia. Varmaankin murjotan. Lets see. ATK-tunnit on tosi mukavia, vaikka en ole kovinkaan kiinnostunut ATK:sta. Mutta nykyisin olen välähdyksen ominaisesti oivaltanut, että se tulee tarpeeseen.

      Poista
  6. Kivan näköinen työasu, etenkin syksyyn, tuosta mekosta tulee mulle niin syksy mieleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Juu, minullekin tulee mekosta jotenkin syksy mieleen.

      Poista
  7. Onpas kivan näköinen asu! :) Aivan ihastuttava mekko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenntistasi Elina. Syksyinen tummahko mekko sattui päälle. Hyvää yötä sinulle ja perheellesi.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!