Mummona on varmasti kiva olla. Odotan siitä aikaa innolla. Saan taas tuntea vauvan tuoksun. Rinnasssani läikähtää. Jo pelkkä ajatus.
Mutta saako isovanhempi asettaa oman ajan lapsenlapsen hoitamisen edelle?
Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa on sitä mieltä, että isovanhemmuus ei aina sovi omaan elämäntilanteeseen. Isovanhemmiksi tullaan Suomessa keskimäärin 56-vuotiaana.
Elämä voi olla noihin aikoihin vilkasta työssä ja harrastuksissa. Usein tuossa iässä pitää hoitaa myös omia ikääntyneitä vanhempiaan lapsenlapsen hoidon lisäksi.
Sanotaan. Että isovanhemmuus on elämän jälkiruoka. Mutta kaikki ei siitä hirveästi tykkää. Kuitenkin noin 80% isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan.
Kaikki isovanhemmat ovat vapaita valitsemaan osallistumisensa. Ulkopuolelta ei saisi määritellä, mikä on oikea tapa olla mummo tai ukki. Vaikka isovanhempien sukupuoliroolit olisivat vapautumassa. Mummoihin kohdistuu enemmän odotuksia kuin vaareihin.
Aina etäisyyden pitäminen lapsenlapseen ei johdu isovanhempien kiireestä. Vaan joillakin on rahat vähissä tai ahdas asunto. Minna Oulasmaa sanoo:"Saattaa olla, että toisen puolen isovanhemmilla on materiaa ja tilaa. Silloin isovanhempi voi kokea, että ei pysty millään tavalla kilpailemaan heidän kanssaan."
Helsingin Sanomien kyselyssä esimerkiksi Maarit kertoo, että odotukset isovanhemmuudesta pelottivat. Hän ei halunnut ryhtyä aina apuun tulevaksi mummoksi. Suunnitelmat olivat aivan toisia. Ne liittyivät töihin ja parisuhteeseen.
Hänestä tuntuu. Että tytär ei anna hänen elää omannäköistänsä elämää. Siksi välit onkin viilentyneet.
Kunnioitetaan monenmoista isovanhemmuutta.
Oletko sinä jo isovanhempi? Miltä se on tuntunut?
Lähteet: Helsingin Sanomat 14.9.2017, kuvat Pexel
