torstai 28. syyskuuta 2017

Ovatko unelmani toteuttamisen arvoiset ja varmasti minun?


Ihmisellä on hyvä olla unelmia tai suurta innostusta johonkin. Se lisää elämänvoimaa ja -halua. 

Tähän sopii you tubesta Juha Tapion Sitkeä sydän:


Mistä minä unelmoin tällä hetkellä? Olen  kirjoittanut jo aikaa sitten niin sanotun koko elämääni ja maailmaa käsittelevän  postauksen yli viisikymppisen akan unelmista.



Mutta yksinkertaisemmin. Vain omasta elämästä.

Ja vain ammatillisessa mielessä.

Ehkä eniten uneksin hypnoterapeutiksi valmistumisesta. Se ei ole kauhean pitkän tien päässä. Osaan jo teknisesti hypnoosin. Mutta opintoja puuttuu vielä. Terapeuttisesta kohtaamisesta.

Toivon jaksavani ne loppuun.

En jotenkin osaa nähdä itseäni opettajana eläkeikään asti.

Ei tämä työ mitenkään vastenmielistä ole. 

Viihdyn kyllä. Tällä hetkellä.



Mutta voinko saada töitä näin pieniltä paikkakunnilta, Mikkelistä ja Mäntyharjulta? 

Lapsesta asti olen myös unelmoinut kirjoittamisesta työnä. 

Mutta viisikymppisenä ei voi aloittaa enää kaikkea alusta.

Tai tietty voisin. 

Mutta kun...juuri niin.

Mutta kun. 

Ei taida enää niin hirveästi kiinnostaa.



Olen kirjoittanut runokokoelma- ja romaanikäsikirjoituksia. Mutta ne ei ole mennyt läpi.

Ensimmäisen runokokoelma käsikirjoituksen möhlin kyllä ihan itse nuorena ja ehdottomana. En suostunut kustantajan muutosehdotuksiin.

Jos olisin suostunut, se olisi todennäköisesti julkaistu. Olin noihin aikoihin sijoittunut toiseksi maanlaajuisessa runokilpailussa.

Mutta olin änkyrä, varma ja ehdoton sen suhteen, mikä on oikeaa runoutta.

Toisaalta ymmärrän tuota nuorta Marjaa. Olin rehellinen itselleni.



En enää siis unelmoi kirjailijan urasta. Opiskeluaikoina kirjoitin free lancer-pohjalta joitakin artikkeleita lehtiin. Se oli tuolloin helppoa. Kauheaa kilpailua ei ollut. 

Parnasso-kirjallisuuslehdessä ja parissa runoantologiassa julkaistiin runojani. 

Jotakin käytännöllisempää haluaisin tehdä. Ehkä jonkinmoinen kirjoittaja? Tai en tiedä siitäkään. 

Tai, hei melkein unohdin: onhan minulla tämä keskinkertaisen blogin raapustaminen. Tästä saan iloa!!!Yllin kyllin.



Nykyisin on trendikästä ryhtyä jooga-, mindfulnes,- lifecoachopettajaksi, ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi tai start-up yrittäjäksi.

Ihmisellä on vähän huono tapa unelmoida siitä. Mikä on muidenkin mielestä hienoa.


              Kuten varmaankin olette huomanneet. Että tämän postauksen kaikki
                     kuvat on jotenkin syksyisiä. Kuten tämä kulahtanut Marketta-neiti.

Kulttuuri, somekupla, kaverit, media voivat muun muassa vaikuttaa siihen, minkälainen unelma kullekin syntyy. Se ei ole mikään huonouden merkki. Ihmiselle on aivan luvallista olla kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin.



Totta kai elämän- ja perhetilanne vaikuttaa unelmiin.

Hurahduksia saa ainakin harrastusmielessä tulla. 

Mitä siitä jos on vaikkapa puoli vuotta älyttömän ja tajuttoman kiinnostunut jostakin harrastuksesta.

Ei se ole keneltäkään pois?



Suomalainen kulttuuri on oikeastaan minun temperamentilleni liian vakavaa ja totista. 

Ei saisi kokeilla, innostua, hurahtaa ja möheltää aivan avoimesti. 

Niin monet ovat hemmetin tarkkoja uskottavuutensa säilyttämisestä. 

Olkoon hillittyjä ja hallittuja. Mutta se on toisaalta surullista. Elämän kapeutuminen. 

Tai mikä minä olen sanomaan näin! Jotkut varmasti syntyvät hillityiksi ihmisiksi.



Yritä selvittää seuraavien kysymysten avulla. Kannattaisiko unelmaasi tosiaan tavoitella.

1)Mitkä ovat motiivisi?
Jos motiivisi ovat vain ulkoisia. Pohdi. Mistä ulkoisen ihailun tarpeesi kumpuaa?

2)Liittyykö unelmaasi suuri merkityksellisyyden tunne?
Sinun olisi hyvä tuntea unelmaasi liittyen suuria merkityksellisyyden  ja tarkoituksen tunteita.



3)Mitä unelmasi vaatii?
Oletko tarpeeksi sinnikäs yrittämään, vaikka tulisi aluksi kunnolla "turpiin"?

4)Onko sinulla tarpeeksi taitoja ja lahjoja?



5)Miten suuri taloudellinen riski on?
Voitko ottaa lainaa esimerkiksi 50 000-100 000?


  Naapurin kukkia elokuussa.



Lähteet: mm. Kauneus&Terveys  12/2017, kuvat omat

12 kommenttia:

  1. Totta Marja. Vaatii viisautta erottaa omat unelmat muodissa olevista. Mutta toisaalta voi kokea jotain mahtavaa lähtiessään mukaan jonkun toisen unelmaan. Hyviä kysymyksiä nuo, joiden avulla voi miettiä, kannattaako unelmaansa tavoitella. Toisaalta numero neljä on kinkkinen. On niin helppo yli- tai aliarvioida itseään. Hienoja otoksia :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Totta puhut. Numero neljä on hankala. Suomalaisten itsekritiikki tahtoo olla välillä liiallistakin. Sinähän miehesi kanssa toteutit unelmasi, jota suunnittelit jo pienenä tyttönä! Varmasti koet, että paljon sait. Mutta jouduit myös tekemään ja kokemaan paljon. Hyvää yötä sinulle. Olen aamun virkku ja illan torkku. Iltalukemiset odottaa ja sitten uni. Nukahtamisvaikeudet ovat hävinneet. Jippii!!!

    VastaaPoista
  3. Unelmointi on hirveän tärkeää, mutta välillä täytyy osata myös päästää joistain unelmista irti :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Anniina kommentistasi. Unelmia on niin moninaisia. Pieniä ja keveitä tai suuria ja elämän mullistavia. Tuo on totta, että unelmasta voi päästää irti helpostikin, jos se ei ole olennainen ja tärkeä. Hyvää yötä sinulle.

    VastaaPoista
  5. Hyviä pohdintoja! Itse ainakin liputan kovastikin unelmien miettimisen ja tavoittelemisenkin puolesta. Todelliselle innostuksen kohteelleen omistautuu mielellään, ja työ ei tunnu varsinaisesti ottaen työläältä. Toki unelmien toteuttaminenkin syö jaksamista, ja moni on varmasti joutunut myös pettymään, kun rakas ja mieluisa polku onkin osoittautunut liian vaikeaksi kulkea. Silti kannattaa yrittää :)

    Ala-asteikäisenä kun luin Agatha Christien tuotantoa, mietin, että alan minäkin kirjailijaksi sitten "vanhana" eli yli 40-kymppisenä. En ole vielä ruvennut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anne. Kyllä ihminen saa unelmoida. Elämä olisi muuten aika tylsää. Ehdithän sinä vielä alkaa kirjailijaksi. Hyvinkin.

      Poista
  6. Näiden touhukkaiden pikkulapsivuosien aikana omat unelmat ovat pikkuhiljaa unohtuneet ja ehkä muuttuneetkin. Nyt yritän taas löytää itseni ja unelmani. Hyviä kysymyksiä siis.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna kommentista. Ihanaa, että olet etsimässä unelmiasi ja itseäsi. Kokemuksesta tiedän. Että pikkulapsivuosien aikana oma minuus, unelmat jää vähän taka-alalle.

      Poista
  7. Pohdit niin samanlaisia asioita kuin minäkin, että ihan henkeä haukoin lukiessani. Ulkoinen maailma antaa meille ihan älyttömän paljon odotuksia, mielestäni paljon enemmän kuin ennen, tai jos ei enemmän, niin toisella tavalla vaativammin. JOs entisvanhaan tuli olla samanlainen kunnon kansalainen kuin naapurit olivat ja pysyä hiljaa tapetissa, niin nykyisin pitäisi olla mahdollisimman erottuva ja erikoinen tai ainakin julkkis. Yksinkertaistan tietysti, mutta näin suurin piirtein.
    Itse olen ratkaissut unelmani kirjoittamisesta niin, että yritän koko ajan kehittää kirjoittamisen taitoani ... siksi myös bloggailen ahkerasti. Ja antaa se myös tyydytystä. Ihan vaan omaksi iloksikin siis ...

    VastaaPoista
  8. Kiitos Eeva kommentistasi. Ihanaa ja kivaa, jos joku siis Sinä pohdit samanlaisia asioita. Tuo on todella totta, että nykyisin pitäisi olla niin"erottuva ja erikoinen". Ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Minä olen jotenkin hunningolla kaunokirjoittamiseni kanssa. Vaihteeksi taas uusi romaanikäsis tuntuu jotenkin....En osaa edes pukea sanoiksi. Ehkä olen intuitiivisesti eksyksissä liian suureen metsään. Eeva. Olisi kiva lukea blogiasi. Voisitko sanoa mistä sen löytäisin?

    VastaaPoista
  9. Hei Marja, minut löytää, kun klikkaa tuosta nimen päältä tai sitten suoraan täältä:
    https://vanheneviisaasti.blogspot.fi/

    Tervetuloa lukemaan blogiani. On tosi kiva, kun kiinnostuit. Lukijat ovat parasta, mitä kirjoittamista harrastava voi saada ... niin kuin kaikki bloggaajat hyvin tietävät. Lukijat antavat haastetta :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Eeva kommentista. Ja kiitos tervetuliaistoivotuksistasi. Kävin tänä aamuna lukemassa. Ja voin vain kunnioittaa blogisi tarkkoja viitteitä, täsmällistä ja kaunista kieltä ja ajatuksia. Tulen varmasti käymään toistekin!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!