Ovatko unelmani toteuttamisen arvoiset ja varmasti minun?

Ihmisellä on hyvä olla unelmia tai suurta innostusta johonkin. Se lisää elämänvoimaa ja -halua. 

Tähän sopii you tubesta Juha Tapion Sitkeä sydän:

Mistä minä unelmoin tällä hetkellä? Olen  kirjoittanut jo aikaa sitten niin sanotun koko elämääni ja maailmaa käsittelevän  postauksen yli viisikymppisen akan unelmista.

Mutta yksinkertaisemmin. Vain omasta elämästä.

Ja vain ammatillisessa mielessä.

Ehkä eniten uneksin hypnoterapeutiksi valmistumisesta. Se ei ole kauhean pitkän tien päässä. Osaan jo teknisesti hypnoosin. Mutta opintoja puuttuu vielä. Terapeuttisesta kohtaamisesta.

Toivon jaksavani ne loppuun.

En jotenkin osaa nähdä itseäni opettajana eläkeikään asti.

Ei tämä työ mitenkään vastenmielistä ole. 

Viihdyn kyllä. Tällä hetkellä.

Mutta voinko saada töitä näin pieniltä paikkakunnilta, Mikkelistä ja Mäntyharjulta? 

Lapsesta asti olen myös unelmoinut kirjoittamisesta työnä. 

Mutta viisikymppisenä ei voi aloittaa enää kaikkea alusta.

Tai tietty voisin. 

Mutta kun...juuri niin.

Mutta kun. 

Ei taida enää niin hirveästi kiinnostaa.

Olen kirjoittanut runokokoelma- ja romaanikäsikirjoituksia. Mutta ne ei ole mennyt läpi.

Ensimmäisen runokokoelma käsikirjoituksen möhlin kyllä ihan itse nuorena ja ehdottomana. En suostunut kustantajan muutosehdotuksiin.

Jos olisin suostunut, se olisi todennäköisesti julkaistu. Olin noihin aikoihin sijoittunut toiseksi maanlaajuisessa runokilpailussa.

Mutta olin änkyrä, varma ja ehdoton sen suhteen, mikä on oikeaa runoutta.

Toisaalta ymmärrän tuota nuorta Marjaa. Olin rehellinen itselleni.

En enää siis unelmoi kirjailijan urasta. Opiskeluaikoina kirjoitin free lancer-pohjalta joitakin artikkeleita lehtiin. Se oli tuolloin helppoa. Kauheaa kilpailua ei ollut. 

Parnasso-kirjallisuuslehdessä ja parissa runoantologiassa julkaistiin runojani. 

Jotakin käytännöllisempää haluaisin tehdä. Ehkä jonkinmoinen kirjoittaja? Tai en tiedä siitäkään. 

Tai, hei melkein unohdin: onhan minulla tämä keskinkertaisen blogin raapustaminen. Tästä saan iloa!!!Yllin kyllin.

Nykyisin on trendikästä ryhtyä jooga-, mindfulnes,- lifecoachopettajaksi, ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi tai start-up yrittäjäksi.

Ihmisellä on vähän huono tapa unelmoida siitä. Mikä on muidenkin mielestä hienoa.

              Kuten varmaankin olette huomanneet. Että tämän postauksen kaikki
                     kuvat on jotenkin syksyisiä. Kuten tämä kulahtanut Marketta-neiti.

Kulttuuri, somekupla, kaverit, media voivat muun muassa vaikuttaa siihen, minkälainen unelma kullekin syntyy. Se ei ole mikään huonouden merkki. Ihmiselle on aivan luvallista olla kiinnostunut samoista asioista kuin muutkin.

Totta kai elämän- ja perhetilanne vaikuttaa unelmiin.

Hurahduksia saa ainakin harrastusmielessä tulla. 

Mitä siitä jos on vaikkapa puoli vuotta älyttömän ja tajuttoman kiinnostunut jostakin harrastuksesta.

Ei se ole keneltäkään pois?

Suomalainen kulttuuri on oikeastaan minun temperamentilleni liian vakavaa ja totista. 

Ei saisi kokeilla, innostua, hurahtaa ja möheltää aivan avoimesti. 

Niin monet ovat hemmetin tarkkoja uskottavuutensa säilyttämisestä. 

Olkoon hillittyjä ja hallittuja. Mutta se on toisaalta surullista. Elämän kapeutuminen. 

Tai mikä minä olen sanomaan näin! Jotkut varmasti syntyvät hillityiksi ihmisiksi.

Yritä selvittää seuraavien kysymysten avulla. Kannattaisiko unelmaasi tosiaan tavoitella.

1)Mitkä ovat motiivisi?
Jos motiivisi ovat vain ulkoisia. Pohdi. Mistä ulkoisen ihailun tarpeesi kumpuaa?

2)Liittyykö unelmaasi suuri merkityksellisyyden tunne?
Sinun olisi hyvä tuntea unelmaasi liittyen suuria merkityksellisyyden  ja tarkoituksen tunteita.

3)Mitä unelmasi vaatii?
Oletko tarpeeksi sinnikäs yrittämään, vaikka tulisi aluksi kunnolla "turpiin"?

4)Onko sinulla tarpeeksi taitoja ja lahjoja?

5)Miten suuri taloudellinen riski on?
Voitko ottaa lainaa esimerkiksi 50 000-100 000?

  Naapurin kukkia elokuussa.



Lähteet: mm. Kauneus&Terveys  12/2017, kuvat omat