En ole sokerihiiri. Mutta suolaisten herkkujen suoranainen rotta olen. Pasteijat, piiraat, juustot, pizza...Jos välillä tekee mieli jotakin suolaista hyvää. Niin syön. Nämä on elämän pieniä viattomia nautintoja. Kuitenkin.
Kaikki varmasti tietää, että suola nostaa verenpainetta, aiheuttaa aivoinfarkteja, sydänkuolemia. Minäkin tiedän tämän, mutta syön silti liikaa suolaa. Perustelen tätä itselleni: mullahan on alhainen verenpaine. So What. Mutta ei se pelkkä verenpaine ratkaise terveyttä. Toisaalta en halua niuhottaa. Olla terveysuskovainen. Olla ruokauskovainen.
Suolasuositus on 5 g päivässä. Mutta miten sitä laskea tai mitata? Olisi kiva tietää! Kun laitan ruokaa, alanko punnita suolan. Tuntuisi vinksahtaneelta ja tyhjänpäiväiseltä, koska 80 % päivän suoloista tulee piilosuolasta. Einekset, leipä, juustot, leikkeleet.
Vähäsuolaisissa kulttuureissa, joissa syödään alle 1 g suolaa päivässä ei ole vanhoilla ihmisilläkään verenpainetta. Suolamäärän vähentäminen 3 grammalla päivässä laskisi verenpainetta jo muutamassa viikossa.
Runsas suola altistaa aivoinfarktille. Toisaalta sen voi saada perusterve, nuorikin ihminen. Alzheimerin taudin riskikin kasvaa. Mahasyövällä ja suolalla on havaittu jonkinlainen yhteys. Samoin autoimmuunisairauksilla, muun muassa psoriaasilla ja MS-taudilla.
Ulkonäön kannalta on ikävää, että liiallinen suola turvottaa. Siihen sitten vielä olutta päälle. Jo on naama aamulla peilissä varsin ikävää katsottavaa.
Kai sitä pitäisi löytää - niin kuin monessa muussakin asiassa - hyvä kultainen keskitie. Ei mennä äärimmäisyyksiin. Vaikka se houkuttelevaa onkin. Ei tässäkään. Ei alkaa liikaa nipottamaan. Mutta kuitenkin ymmärtää oma ainutkertainen elämänsä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.8.2017, kuvat omat
Hienot kuvat Marja! Kannustan sinua käyttämään omia kuvia useammin. Kaikki, mitä kirjoitat suolasta on totta. Itse olen joutunut elämään joitakin kuukausia täysin suolattomalla ravinnolla munuaisten tai siis ainoan jäljellä olevan munuaiseni vuoksi. Kun sain taas luvan alkaa käyttää suolaa, kaikki maistui ylisuolaiselta. Nykyisinkin käytämme niukasti suolaa, mutta piilosuolaa on aika hankala välttää. Hyvää tätä viikkoa sinulle.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Etenkin kiitos noista kuvien mainitsemisesta. Olen vielä niin epävarma ja minulle on kommentoitu face to face surkeista kuvistani. "Jos sä oot alkanut bloggaamaan, yritä myös opetella valokuvaamaan". Mutta ei kaikkea hetkessä opi. Tuo hyvin lähipiirin ihmisen kommentti sattui. Kovasti. Ikään kuin ei saisi kirjoittaa, jos ei osaa valokuvata.Niin, sinua on koeteltu. Mutta onneksi ja siunaukseksi parannuit.Hyvää alkavaa viikkoa sinullekin!
PoistaMarja kulta, Tekemällä oppii. Kuvaamaankin. Eikä haukku haavaa tee sanottiin ennen, mutta me tiedämme nykyisin, että se tekee. Sielun haavat arpeutuvat hitaammin kuin kropan. Olen kai kovis, sillä kuittaan ihmisten arvostelun sanomalla: "Minä vasta opettelen." Tottahan se on, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään tai jonkin asian alkaessaan. Vuosiakin jotakin tehneenä koen, että aina voin kehittyä. Muista en tiedä, mutta pidän enemmän sinun omista kuvista kuin lainatuista. Ne eivät ehkä ole täydellisiä, mutta rosoisen elämän eläneenä, ne vetoavat minuun enemmän kuin täydelliset. Hyvää tätä päivää.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Hyvä, että pystyt olemaan kovis ja kulkemaan omaa tietäsi. Kyllä itsekin tykkään omista epätäydellisistä kuvista enemmän kuin Pexelin. Mutta tämä on toisaalta aikaongelma. Vaikka ainahan aikansa voisi järkeistää. Töissä menee vähintään kuusi tuntia. Tunnit pitää suunnitella. Kokeet, esseet, YO:t tarkistaa. Minulle liikunta on välttämätön. Joka päivä lenkki tai kuntosali.Ystävien tapaaminen. Blogin kirjoitus. Ja rakas kahden tunnin iltalukeminen. Huushollaus. Seli, seli, seli. Viikonloppuisin harjoittelen valokuvausta. Ehkä se verkkaisesti kehittyy...Ihana kun huolehdit minusta!
VastaaPoista