Minä teen kohtuudella töitä. En kuitenkaan jätä hoitamatta työtehtäviäni. En haali itselleni minkäänlaisia lisätehtäviä. Pidän huolen, etten tuo työasioita kotiin. Vapaa-aika on kotihommia ja rentoutumista varten. Ei työasioiden vatvomista varten.
Uskon, että myös iän ja kokemuksen karttuminen on auttanut minua työni suunnittelussa kohtuulliseksi ja työasioista irtaantumisessa.
Jotta palautuisi työstä kunnolla. Pitäisi olla riittävästi antoisaa vapaa-aikaa.
Kesäloma ei yksin riitä. Työstä palautumiseen pitäisi panostaa pitkin vuotta. Esimerkiksi viettää vaikka viikonloppulomia.
Liika työ ja pitkät päivät kohottavat riskiä siihen, että työasiat seuraa mielessä vapaa-ajallekin. Ei siis kannattaisi tehdä liikaa ylitöitä.
Stressaavaksi muuttuneen työn iso haitta on juuri se, ettei pysty enää irtautumaan työstä henkisesti. Vähitellen alkaa ahdistaa. Väsyttää. Keskittymiskyky heikkenee. Muisti huononee. Unettomuus voi alkaa vaivata.
Töistä voi yrittää irtautua esimerkiksi mindfulnessilla tai liikunnalla. Mutta liikunnan ei saisi olla sitä varten, että jaksettaisiin töissä. Sen pitää olla itseä varten. Lisätä iloa ja mielihyvää elämään.
Tutkimuksissa on huomattu. Että pitkittyneellä työstressillä on seurauksensa myös fyysisesti (ihminenhän on kokonaisuus): yhteys sydäntautiriskiin ja yhteys useisiin syöpiin.
Liian raskas tai alipalkattu työ heikentää hyvinvointia. Tutkimusten (International Journal of Epidemilogy) mukaan terveyden kannalta työttömyyskin on parempi vaihtoehto.
Miten sinä suhtaudut työn tekoon?
Lähteet: Helsingin Sanomat 31.8.2017, kuvat Pexel
Moikka,
VastaaPoistaMinä pyrin jättämään työasiat työpaikalle kun suljen oven kiinni. Ainahan se ei onnistu mutta pyrin siihen. Minulle vastapainona työlle toimii luonto, ja valokuvaaminen sekä ruoan valmistus. Ja tietysti oman blogin pitäminen on henkireikä :) Ihana tuo metsäkuva sinulla tuossa!
Kiitos kommentistasi Piiku. Minä olen iän myötä oppinut jättämään työasiat töihin. Luonnossa kulkeminen, liikunta, etenkin lukeminen rentouttavat minua. Piristystä tuo tämän bloginkin pitäminen.
VastaaPoistaTärkeää asiaa. Vaikka olenkin vasta oman työuran alkuvaiheissa, olen tiedostanut jo pitkään etenkin stressaavan elämäntilanteen keskellä, että työ ei voi olla koko elämä. Palautuminen ja tasapaino ovat ehdottoman tärkeitä tässä asiassa. Hyvä että muistuttelit asiasta tällä postauksellasi :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Johanna. Olet suloisella alkutaipaleella, mutta hienoa että ymmärrät palautumisen tärkeyden jo nyt. Mukavia syksyisiä työpäiviä sinulle!
VastaaPoistaViisaita sanoja! Vaikkakin mulla itselläni on paha tapa tehdä täysillä kaikki se mitä teen. Toisin sanoen oli kyse töistä, koulusta tai vain siivoamisesta, en pysty irrottautumaan siitä. Asiat pyörii päässä vapaa-ajallakin. Nyt, kun jäin äitiyslomalle, vaatii todella paljon opettelemista,että ei yritä keksiä niitä stressin aiheita kaikesta. Sitä, kun on tottunut pyörittämään päässä koko ajan jotain :D
VastaaPoistahttp://lifewithhannamari.blogspot.fi/?m=1
Kiitos kommentistasi Hanna-Maria.Toisaalta se on hienoa tehdä täysillä. Kun jaksaa. Kun on vielä nuori. Mutta välillä olisi hyvä tyhjentää päänsä, rentoutua kunnolla. Sinä kun saat sen ihanan vauvan piakkoin. Annan kaksi lasta kasvattaneena neuvon: yritä levätä ja rentoutua mahdollisimman paljon ennen synnytystä. Sen jälkeen tarvitaan lehmän hermot ja leijonaemon voima. En halua tässä mitenkään tärkeillä. Mutta muistissani on yhä toisen lapsen syntymän - lapsilla oli 1,5 vuotta ikäeroa - jälkeinen totaaliväsymys, jatkuva sairastelu ja lopulta paniikkihäiriö vuoden verran. Ne oli raskaita. Mutta myös rakkaita aikoja.Mutta iloista odotusta sinulle! Elät elämän jännittävimpiä aikoja!
PoistaKiitos kommentistasi Hanna-Mari. Joskus on kiva tehdä täysillä. Kun on nuori. Kun jaksaa. En halua mitenkään tärkeillä. Mutta annan sinulle kaksi lasta kasvattaneena neuvon: lepää ja relaa mahdollisimman paljon ennen synnytystä. Sen jälkeen sinulta vaaditaan lehmän hermot ja leijonaemon voimat. Elät nyt elämäsi jännittävimpiä aikoja! Iloista odotusta sinulle!
VastaaPoistaTärkeä aihe ja hyvä postaus! :) On ihan totta, ettei se yksi hengähdystauko vuodessa riitä, ja itsekin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, etteivät työasiat pyörisi mielessä iltaisinkin. Olen huomannut, että kaikenlainen puuhastelu pitää työajatukset pois mielestä. Olen muutenkin koettanut suhtautua työhön rennosti - se on kuitenkin vain työtä! :)
VastaaPoistaKiitos Piia kommentistasi. Kumpa stressaantuneet ihmiset osaisivatkin ajatella noin: "se on kuitenkin vain työtä!" Puuhailu ja kaikenmoinen harrastus on mielelle hyväksi. Ajatukset irtoilevat työstä. Eihän me olla työtä varten. Vaan työ on meitä varten.
VastaaPoistaKiitos ajattelemisen aihetta antaneesta postauksesta. Olen (olosuhteiden pakostakin) ollut kova tekemään erilaisia asioita. Toisista pidän, toisia kutsun työksi. On vaikea uskoa, että sairastamani syövät liittyisivät työteliääseen elämääni, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Hyvää yötä.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi.Jotkut meistä - kuten sinä - ovat jo luonteeltaan toimeliaita, ja jopa nauttivat työstä. Ei siinä silloin ole mitään stressin vaaraa. Sen kun antaa mennä vain.
PoistaSuhtaudun työhön nykyään niin että sallin itselleni työn josta nautin ja se enemmänkin antaa energiaa kuin kuluttaa mutta vaihtelua pitää olla tekemisen ja levon suhteen. Pitää myös olla aikaa jolloin ei suunnittele tai ajattele juuri mitään. Metsässä oleminen on minulle parasta palautumista.
VastaaPoistaKiitos Maiju kommentista. Sinulla on ihanteellinen työtilanne. Melkein käy kateeksi. Minullekin metsä on suuri ilon ja rentoutumisen paikka. Hyvää alkanutta viikkoa.
Poista