Pitkän avioliittomme salaisuus voi olla yksinkertaisesti miehen hyvät hermot, rauhallisuus ja kärsivällisyys. Minä olen melkein vastakohta. Kärsimätön, rauhaton ja kehnohko hermoinen.
Silti ollaan oltu kokonaisuudessaan - mukaan luettuna seurustelu- eli kuherteluaika - yhdessä 25 vuotta.
Herra, Jumala että tämä aika menee nopeasti.
Samaa naamaa ollaan töllistelty päivästä toiseen. Eikä ole tuntunut raskaalta tai vaikealta. Vielä.
Voisihan tästä kauniimminkin, romanttisemmin kirjoittaa. Ja olenkin kirjoittanut. Postauksessa Parisuhteeni vaiheita.Nyt vain huvittaa kirjoitta näin.
Niin ne akan tunteet vaihtelee. Ilmaisu muttuu. Aina välillä.
Kun tavattiin, miehellä tuskin kasvoi parta. Nyt se on iso. Sen siimeksestä etsin mieheni kasvoja.
Riidelty ollaan. Mies on huutanut ja minä olen paiskonut astioita seinään.
Ollaan myös sovittu. Suloisesti.
Pahimmat rähinät kotitöistä. Kun kumpikaan ei tykkää siivoamisesta. Mutta joskus on siivottava.
Enkä minä suostu olemaan marttyyri. Uhrautumaan. Tyyliin. "No voi, kyllä minä voin siivota, vaikka olisi sun vuoro."
Olisikin joskus sellainen olo. Siis kodin siisteyden kannalta.
Ei lainkaan minun kannaltani.
Toinen tyttäristämme kutsuu kotiamme kirpputoriksi.
On aika oikeassa. Näkyvimmät "sisustuselementtini" olen ostanut kirpputorilta. Ja tykkään näistä koristeista kovasti.
Mutta minä viihdyn. Kotona.
Mies viihtyy. Kotona.
Tai tarkennettuna hän viihtyy auton alla makaamassa. Kun harrastaa vanhoja autoja ja niiden rassaamista. Iät ja ajat.
Hyvä hän on suustaan. Pakkokin työn puolesta.
Joskus jään riitelyn tuoksinnassa kakkoseksi. Miehellä on sana hallussaan.
Se vähän harmittaa.
Nalkuttamista en yksinkertaisesti osaa. Sanon jotakin ja se on sitten siinä.
Miksi hemmetissä ruveta jankkaamaan? Ei sovi luonteelleni.
Asia on tässä ja nyt. Sillä selvä.
Selvä. Selvitetty. Puhuttu auki. Mitä siihen enää nostamaan kaiken maailman asian haaroja.
Asian haarat saa mieluusti olla. Niille sopiville ihmisille. Mutta ei minulle.
Elämä jatkuu. Joka tapauksessa.
Lähteet: kuvat Pexel
Sydämestä otti tämä ja tuli ihmeellinen tunne, mehän olemme kuin te. Mieheni on hyvä suustaan ja jos oikein urakalla alkaisimme riitelemään (huh ei enää aikoihin), niin kyllä siinä minulla ottaa tunteet heti vallan, kun miehen aivot liikkuu sanansäilällä, kuin partaveitsi.
VastaaPoistaSanoisinko, että jossain kohden on tarvittu lujasti tahtoa ja sen jälkeen kun vimmatusti tahdottiin, niin soljuttiin toistemme ihon alle lopullisesti ja tuntuu aidosti, että olemme yhtä vaikka erikseen. Huumori, samanlainen arvomaailma, keskusteleminen ja myös aikoinaan toisen haastaminen ja kipinä. Siinä varmaankin pääpiirteittäin meidän liiton salaisuus.
Hih ja meidän koti on myöskin kuin kirpputori ja koti on maailman paras paikka.
Tämä oli kiva postaus, ihanaa viikkoa Marja <3
Kiitos Tiia K kommentistasi. Kiva kuulla, että jollakin muullakin on sanoissa kerkeä mies. Meitä miehen kanssa pitää yhdessä samanlainen elämänkatsomus. Ja yksinkertaisesti rakkaus. Vaikka välillä kiivastutaan puolin ja toisin. Olen yrittänyt pyristellä eroon taipumuksestani heitellä astioita, etteivät tyttäret saisi huonoa mallia. Eipä ole onnistunut. Samoin sinulle mukavaa viikkoa.
PoistaOnnea 25 yhteisestä vuodesta! Vaikka kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista, niin kuulostaa, että teillä on hyvä olla yhdessä! Ihanaa, että osaat arvostaa sitä, mitä teillä on. Tykkään sun suorasta tyylistä sanoa asiat niinkuin ne on, turhaan kiertelemättä :)
VastaaPoistaKivaa tiistaita!
Kiitos Kommentistasi Minnea. Joo, on meillä edelleen varsin rattoisaa yhdessä. En ole ajatellutkaan, että sanon jotenkin suoraan. Pitää miettiä. Mukavaa tiistaita sinullekin.
PoistaOnnea teille pitkästä, yhteisestä taipaleesta! :) Vaikuttaa siltä, että olette hyvä tiimi! Kivaa viikonjatkoa!
VastaaPoistaKiitos Piia kommentistasi. Kaipa me jonkinlainen tiimi ollaan. Kun on jo kauan yhteen pelattu. Ei vedetty vertoja. Mukavaa syksyistä viikkoa myös sinulle.
VastaaPoistaOnnea ♥
VastaaPoistaIhailen suuresti liittoja, joissa osapuolet täydentävät toisiaan ja yhdessä pysytään matalapaineista huolimattakin. Itse en tässä onnistunut.
Kiitos Anne kommentistasi. Ehkä me luonteiltamme todellakin täydennämme toisiamme. Vaikka välillä riidellään tulenkatkuisesti. Mutta asiat puhutaan aina halki, poikki ja lävitse. Kivoja syyspäiviä sinulle.
VastaaPoistaSiinä on yksi hyvä pitkän liiton resepti. Toisen luonteisilla ihmisillä toimii joku toinen resepti. "Vakka kantensa valitsee", sanotaan. Paaaljon lisää hyviä yhteisiä vuosia teille.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Sinulla itselläsi on huomattavasti pidempi avio-onni takana. Paljon tulevia yhteisiä vuosia myös teille!
PoistaOnnea teille <3 Elämään ja parisuhteeseen kuuluu myötä- ja vastoinkäymisiä. Voidaan vain ottaa mallia teistä pitkän liiton kulkeneista :) Toivottavasti voin kirjoittaa samanlaisen tekstin vuosien päästä omasta parisuhteestani :)
VastaaPoistahttp://lifewithhannamari.blogspot.fi/?m=1
Kiitos kommentistasi Hanna-Mari. Aika on hurahtanut tosi nopeaan. Meidän kumppanuussuhteessa ja yleensäkin elämässä. Varmasti voit vuosien päästä kirjoittaa 25-vuotispostauksen.
VastaaPoistaOlen vihdoin löytänyt ihmisen, jonka kanssa toivon, että saisin vastaavan postauksen kirjoittaa. Ihanaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Suvi kommentistasi. Ja paljon onnea uuteen hyvään suhteeseen! Rakkaudellista viikonloppua teille.
VastaaPoista