tiistai 26. kesäkuuta 2018

Miten päästä eroon liiallisesta täydellisyydentavoittelusta?



Minä en ole täydellisyydentavoittelija. Pyrin tekemään päivän työt keskitasoisesti. Työni ei loppuisi koskaan. Jos tavoittelisin täydellisyyttä. Aina olisi lisää hiottavaa ja viimeisteltävää muun muassa oppituntien suunnittelussa.


Perfektionisteilla on velvollisuudentunto kasvanut liian suureksi. Jos tavoittelee kympin suoritusta. Se on raskas paino harteilla. Perfektionisti pyrkii virheettömään jälkeen. Mutta ei voi yleensä saavuttaa sitä. Kukaan ei ole täydellinen. Perfektionisti on melkein aina työnarkomaani.


Perfektionismi johtaa mikromanagerointiin. Jokaisen asian varmisteluun ja hiomiseen. Täydellisyyttä voidaan tavoitella myös silloin, kun omaan osaamiseen ja ammattitaitoon ei luoteta tarpeeksi.


Kasvatustieteen pofessori ja filosofi Juha T. Hakala antaa joitakin neuvoja täydellisyyden tavoittelun raskaasta taakasta luopumiseen.

1) Jos on paljon tekemättömiä töitä. Niistä kannattaa tehdä lista, ja yliviivata sitten tehdyt työt. Missään nimessä lomalla ei saa tehdä to do-listoja

2)Hyödynnä omia vahvuusalueitasi. Se tehostaa työtä. Pitäisi hyväksyä se, ettei välttämättä työskentele samoin kuin työkaveri.

3)Viipaloi isot työt pienempiin osatavoitteisiin.

4)Kiinnitä huomio itse työprosessiin. Älä koskaan mieti valmista työtä. Etenkin jos se on iso.

5)Arvioi itse ennen työn aloittamista sen vaatima laatutaso. Hyvin harvoin se on kymppi. 7-, korkeintaan 8 riittää tavallisessa elämässä.

6) Erittäin mielenkiintoinen ohje on tämä seuraava: käännä ajatuksesi kokonaan nurin. Korvaa laatu määrällä. Tee paljon ja huonosti. Jos rima on liian korkealla. Sitä ei saavuta koskaan ja pettyy. Jos laskee rimaa, ylittää sen. Siitä saa sisäisen tyydytyksen tunteen,  ja  voimavarat kasvavat.

Onko sinulla taipumusta perfektionismiin?





Lähteet: Helsingin Sanomat 10.6.2018, kuvat Pixabay, omat

6 kommenttia:

  1. Hei Marja! Olen jopa luullut että perfektionismi on hyve. Kun olen tavannut perfektionisteja joille mikään ei riitä. Tällainen henkilö on sanonut minua huithapeliksi. Teen työni yleensä hyvin mutta luovasti ja se on ärsyttävää koska lopputulos ei aina ole se mitä odotetaan. Ei itsellenikään. Esimerkkeinä kukkaseppele jonka tein näytelmään omaan päähäni. Voin kuvitella kommmentteja siitä jo. Aion silti pitää sitä jos ohjaaja/ puvustaja hyväksyy sen. Pikkuseikka mutta tärkeä asia..aurinkoista päivää sinulle taidekeskuksessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi. Kyllähän työelämä perfektionisteista tykkää. Mutta eivät he yleensä hyvin kauan jaksa. Ihminen ei voi elää koko ajan yliliekillä. Viimein - yleensä - keho panee stopin tälle.Ihminen sairastuu psykosomaattisesti. No juu, todelliset perfektionistit voivat sanoa tavallista ns. normaalia ihmistä "huithapeliksi". Kukkaseppeleesi on varmasti niin sanotusti sinun näköinen. Miksi et saisi olla sinä? Salmelassa vierähti kolme tuntia kuin itsestään. Se on aina niin laaja näyttely monissa eri rakennuksissa. Mukavaa tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  2. Tietyissä asioissa on, joissakin olen alisuoriutuja taas, koska en luota itseeni taas tiettyjen asioiden saralla ja joistakin asioista en ota niin mitään painetta. Kaiketi ne asiat, jotka ovat todella tärkeitä, niihin iskee hieman suorittajan vikaa.

    Ihanaa tiistaita Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi.Kaipa me kaikki ollaan alisuoritujia ja ylisuoriutujia työstä tai asiasta riippuen. Tärkeintä on, ettei koko ajan ole suurin vaihde päällä. Että osaa myös relata.Kivaa tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen tuo viimeinen neuvo.
    Elämäni on usein ollut sitä, että olen ollut monessa mukana ja tekemistä on ollut niin paljon, ettei ole voinnut paneutua laatuun edes halutessani. Muiden tekemisten suhteen rima on tuskin koskaan niin korkealla kuin omien.
    Vanhana sitä on oppinut katsomaan sormien lomasta myös omia tekeleitään.
    Hyvää huomista sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Ihanaa lukea tuo "Vanhana sitä on oppinut katsomaan sormien lomasta myös omia tekeleitään." Minä en ole onneksi - sanon nimenomaan onneksi - ollut koskaan perfektionisti.Silloin elämä olisi yhtä säätämistä.Antoisaa keskiviikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!