En ole itse kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessani. Mutta olen katsonut sitä läheltä kaverini suhteessa. Lopulta kaverini mureni miltei täysin.
Näin se yleensä menee:
Nainen ihastuu mieheen. Ihana seurusteluaika. Mutta kaikki muuttuu, kun muutetaan yhteen. Kumppani alkaa naputtaa pienistä asioista: Sinulla on huono maku. Pukeudut miten sattuu...
Jos lähdetään isommalla porukalla ulos, ilta on mukava. Kumppani on loistava seuraihminen. Mutta kun tullaan kotiin, hän voi esimerkiksi tokaista: Häpesin koko illan tyhmiä puheitasi.
Ajan kuluessa kumppani alkaa usein huomautella ystävä- ja sukulaispiireistä: Sukulaisesi puuttuvat liiaksi meidän asioihin. Ystäväsi ovat typeriä. Ja toinen suostuu vähentämään ystävien ja sukulaisten tapaamisia. Jotta kumppani olisi tyytyväinen.
Tilanne vain pahenee. Kumppani saa raivokohtauksia, joissa sanat on kuin nyrkki. Iskevät kipeästi. Toisen olo pienenee, ahtautuu. Syntyy pelon ilmapiiri.
Henkinen väkivalta tarkoittaa tarkoin määriteltynä toisen nimittelyä, vähättelyä, kontrollointia ja syyllistämistä. Henkistä väkivaltaa on yleensä aluksi vaikea tunnistaa. Se alkaa vaivihkaa. Eikä kokija välttämättä edes ymmärrä sitä itse. Mutta aina se pahenee vähitellen.
Tavallista on, että suhteessa on myös hyvät hetkensä. Tämä voi saada väkivallan kohteen pysymään yksissä kumppanin kanssa. Kumppani voi olla välillä jopa ihana ja katuva.
Lähipiirin on yleensä vaikea uskoa sitä, millainen kumppani on kotona. Uhrille voidaan sanoa ikävästi: Sinullahan on hyvä ja mukava kumppani. Millä tavalla sinä oikein ärsytät häntä?
Tietysti myös naiset voivat harjoittaa henkistä väkivaltaa. Kokonaisuudessaan henkinen väkivalta on yllättävän yleistä.
Henkisen väkivallan uhri alkaa vähitellen kuvitella itsensä huonoksi, psyykkisesti epätasapainoiseksi. Väkivallan käyttäjä osaa syyllistää hyvin. Mutta henkinen väkivalta voi aiheuttaa aivan oikeasti mielenterveyden ongelmia kokijalleen. Uupumusta. Ahdistusta. Psykosomaattisia vaivoja.
Henkinen väkivalta voi joskus johtua tunteensiirrosta. Tekijä voi siirtää oman pahan olon kumppaniinsa. Väkivallan harjoittaja on voinut omaksua sen kasvuympäristöstään. Usein on myös kysymys narsismista.
Tunnetko sinä ketään henkisen väkivallan uhria tai tekijää?
Lähteet: Helsingin Sanomat 24.5.2018, kuvat omat.
Otit jälleen tärkeän asian esille. Tämä on asia, josta pitäisi puhua ja kirjoittaa jatkuvasti, sillä uhrit eivät välttämättä tunnista omaa tilannettaan.
VastaaPoistaEnsimmäisessä nuoruuteni lyhyessä avioliitossa, miehen vanhemmat, etenkin ex-anoppini, häpesivät minua. He puhuivat minusta vähätellen. Mieheni oli perheensä kuopus (varsinainen äidin poika) ja vähitellen hän puhui äitinsä suulla. Kaljapäissä nyrkkikin heilahti. Silloin aluksi uskoin itsekin olevani arvoton. Onneksi aloin odottaa lasta. En halunnut lapseni kasvavan sellaisessa kodissa. Älysin erota.
Mukavaa päivän jatkoa Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Sinulla on kokemusta.Ikävässä asiassa.Hyvä että otit ja lähdit. Näitä äidin pikkupoikiakin on ihmeen paljon. Mikään tai kukaan ei kelpaa anopille. On jännää ja surullista, että tosiaankaan jotkut naiset ei tunnista henkistä väkivaltaa.
PoistaHei Marja! Kyllä henkinen väkivalta on hyvin yleistä. Sitä vaan on vaikeaa ymmärtää miksi. Miksi omaa kumppania jonka kanssa elää pitää moittia solvata halveksia? En käsitä. Itsellenikin se tuli yllätyksenä. Ei ole niin helppoa aina lähteä suhteesta vaikka tietää ettei tämä nyt mene niin kuin pitäisi. Omat voimat on joskus vähissä varsinkin kun kukaan muu ei sitä näe. Kun henkinen sekä fyysinen väkivalta näkyy vain sinulle itsellesi. Mutta parasta lähteä ennenkuin on liian myöhäistä niin kuin itsekin tein. Mukavaa päivää tuulesta huolimatta vaikka toisaalta tuuli on ystävä joka koskettaa!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi.Surullista että olet joutunut kokemaan sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Luulen, että se jättää ikuiset arvet. Hyvin kuvaavaa tuo, että suhteesta saattaa olla vaikea lähteä. Monenkin syyn takia. Esimerkiksi yhteisten lapsien. Vaikka lapsi aistii perheen pahan olon ja kärsii siitä. Hienoa että uskalsit lähteä. Kaunis tuo lause "toisaalta tuuli on ystävä joka koskettaa". Leppoisaa keskiviikko iltaa sinulle!
PoistaEn ole itse kokenut henkistä väkivaltaa, mutta mitä olen seurannut suhteita vierestä, niin kun nainen saan ns. vallan suhteessa, eli mies on kiltti ja ei pidä puoliaan, tätä ei nainen voi sietää ja alkaa hirveä jatkuvat nalkutus ja mies ei osaa tehdä mitään oikein. Sitten ihmetellään, kun tämä puhumaton jäyhä mies yhtäkkiä ottaa ja lähtee. Tätä näkee valitettavan paljon, nalkutus ei vaan kuulu kummankaan suuhun, ei naisen eikä miehen, parisuhteen tulee olla tasaveroista.
VastaaPoistaAurinkoa päivään Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Niin, kyllä naisetkin siinä missä miehet pahoinpitelee henkisesti kumppaniaan. Ihmettelen itsekin tuttavapiiristä tapauksia, jossa nainen naputtaa ja nalkuttaa melkein jatkuvasti. Mutta jotkut miehet vain kärsivät ja kestävät hiljaa. Kumpa kaikki osaisivatkin erota.
PoistaOlen kyllä aikoinani nähnyt lähipiirissä henkistä- että ruumiillista väkivaltaa,hurjaa katsella sivusta.Henkisestä väkivallasta ei niinkään jää jälkiä mutta fyysisestä kyllä.Viikonloppuna juuri kävimmee sisareni kanssa aiheesta keskustelua,on aika läheltä liipannu tämä aihe.
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Ikävää jos olet joutunut katselemaan vierestä henkistä väkivaltaa.
Poista