"Stressittömien ihmisten salaisuus"

 

Onko sinulla työkaveri, joka ei vaikuta stressaavan mistään. Kun muut nääntyvät ison työpaineen alle ja oireilevat stressiään eri tavoin, stressaamaton näyttää aina aina vaan jaksavan. Hän ei menetä yöunia eikä pinnakaan vaikuta kiristyvän yhtään.

Mutta ei syytä kateuteen, koska kyse voi olla siitä, että ihminen näyttelee. 

"Usein ihminen, jolla turvallisuuden tunne ei ole kehittynyt hyväksi, oppii kätkemään tunteitaan ja tarvitsevuuttaan. Esimerkiksi stressistä voi tulla asia, mitä hän ei näytä päällepäin", psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummeliin kertoo.

Silloin ihminen ei välttämättä tunnistaa edes itse stressaavansa. Taustalla saattaa olla tilanne, jossa vanhempi ei ole pystynyt vastaamaan lapsen tunnetarpeisiin. Jos lapsi on vaikka kiukutellut, vanhempi on saattanut ohittaa tämän tunteen. Tämän takia lapsi on oppinut piilottamaan tunteensa ja tarvitsevuutensa, sanoo Nummelin, joka on kirjoittanut kirjan Hallitse stressiä.

On toinenkin syy, miksi ei ole syytä stressittömän kateuteen: stressi on normaali tila ja reaktio stressaaviin olosuhteisiin. Mutta pitkäaikainen stressi ei ole luonnollista. 

"Keho kestää tilapäistä stressiä, joka auttaa ihmistä ponnistelemaan ja löytämään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Jatkuvassa ylivireystilassa kehon hormonaalinen tasapaino menee sekaisin. Pikkuhiljaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita - kuten rytmihäiriöitä ja unettomuutta - alkaa sen takia tulla."

Nummelin mukaan on varsin yleistä, että ihminen, joka muiden silmissä on kestänyt hyvin stressiä, romahtaa lopulta.

"Esimerkiksi unettomuus saattaa saada ihmisen hakemaan apua. Taustalta voi sitten löytyä kehityksen kautta syntyneitä oppimisen malleja, miksi stressiä ei ole voinut näyttää."

Jotkut ihmiset eivät oikeasti stressaannu mistään. Heistäkään ei välttämättä ole syytä ottaa mallia, sillä kyse voi olla narsistisista piirteistä.

 

Jos kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö, eivät edes muutos- neuvottelut ja työelämän tiukat paikat stressaa. "Narsistisessa persoonallisuushäiriössä lapsi ei ole saanut omista tarpeistaan lähtevää hoivaa, ja siksi hän on alkanut ylläpitää omaa arvokkuuden kokemustaan ulkoistamalla kaikki syyt. Hän ei pysty hyväksymään negatiivisia tunteita osaksi itseään."

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä johtaja ei stressaannu, koska epäonnistumiset ovat hänen mielestään aina jonkun muun syy.

Siinä missä narsisti on suojassa stressiltä, toiset persoonallisuushäiriöt voivat altistaa sille. Muun muassa epävakaassa persoonallisuushäiriössä elämä on hyvin stressintäyteistä, sillä siinä vireystila vaihtelee paljon ja ihmissuhteissa on paljon draamaa.

Kaikkien stressinsietokykyyn liittyy oma lapsuus. Perusturvallisuus vaikuttaa siihen, miten hyvin hän sietää stressiä.

"Tunne- ja stressinsäätelymallit rakentuvat jo ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana. Toisista meistä tulee turvallisesti kiintyneitä ja toisista taaas turvattomammin."

Turvallisesti kiintynyt todennäköisesti hyvä käsittelemään myös stressiä.

"Silloin ihmisellä on hyvä itsetunto ja kyky tunnistaa erilaisia tunteita kuten stressiä. Hän osaa myös sanoa ääneen, jos hän kokee jonkun tilanteen stressaavaksi eikä peittele sitä."

Kuinka paljon omaan stressinsietokykyyn voi vaikuttaa aikuisena? Paljonkin. Kyky tunnistaa stressi on olennaista stressinsietokykyä hioessa.

"Lisäksi on tärkeää pitää omista perustarpeista huolta: että saa riittävästi unta, syö terveellisesti, harrastaa liikuntaa ja tapaa ystäviä."

Aivot tarvitsevat myös luppoaikaa palautuakseen. Joskus on myös tärkeää vain tuijotella ikkunasta ulos.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2024, kuvat omat

Vainoharhaisuus on yksinvaltiaan ominaisuus

 

Seuraava teksti sopii mielestäni myös Putiniin, jonka valta on saanut hänelle aikaan vainoharhaisuutta.

Adol Hitler, Josef Stalin,Idi Amin, Zimbabwen Mugabe, Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Kim Jong-il, Juri Andropov... Näillä kaikilla  itsevaltiailla oli itsevaltiaiden ainainen ammattitauti: paranoidisuus. Se ruokkii itsevaltiaita, jotka ovat eristäytyneet todellisuudesta kultaiseen häkkiinsä.

Lähes jokaisen pitkään hallinneiden yksinvaltiaiden mielessä pyörivät samanlaiset ajatukset. Merkittävimmin yksinvaltiaiden yhdistää heidän narsismi ja vainoharhaisuus.

Tutkijoiden mukaan itsevaltiaiden arkea hallitsevat vahvasti myös alituinen pelko, epäluulo ja ylikorostunut tarve näyttää ja käyttää valtaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksinvaltiaat ovat paitsi narsisteja myös syvästi vainoharhaisia, epäsosiaalisia ja sadistisia. Narsistisen yksinvaltiaan käytöstä ja toimia määrää itseihailu ja ihailluksi tulemisen tarve.

Itsevaltiaat näkevät itsensä ainutlaatuisina yli-ihmisinä, joille on annettu erityinen tehtävä. Heillä on mielestään oikeus elää tehtäväänsä välittämättä muista ihmisistä tai säännöistä.

Yksinvaltiaiden vainoharhat näyttävät kehittyvän, kun he ympäröivät itsensä yhä tiiviimmin samanmieleisten hännystelijöiden joukolla.

Lopulta kuplan sisään ei tihku enää lainkaan tervettä kritiikkiä ja kyseenalaistavaa keskustelua. Hännystelijät ruokkivat yksinvaltijaiden epäluuloja, pelkoja ja suuruudenhulluja kuvitelmia, kun he pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa. Julmimmatkin diktaattorit kerjäävät teoillaan ihailua ja hyväksyntää.

Ylevät eleet kääntyvät kuitenkin loukatun ylpeyden sävyttämäksi kostoksi, jos niitä ei arvosteta. Kynnys kostolle on matala, sillä narsismiin liittyy kyvyttömyys tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Paljastava merkki vainoharhojen vauhdittumisesta ovat yksinvaltiaan mahtipontiset tavoitteet ja heidän itselleen myöntämät tunnustukset. Vaikka lähes jokainen yksinvaltias pyrkii olemaan vallassa koko ikänsä, vain neljäsosalle se onnistuu.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022

.

Henkinen väkivalta parisuhteessa

En ole itse kokenut henkistä väkivaltaa parisuhteessani. Mutta olen katsonut sitä läheltä kaverini suhteessa. Lopulta kaverini mureni miltei täysin.

Näin se yleensä menee:

Nainen ihastuu mieheen. Ihana seurusteluaika. Mutta kaikki muuttuu, kun muutetaan yhteen. Kumppani alkaa naputtaa pienistä asioista: Sinulla on huono maku. Pukeudut miten sattuu...

Jos lähdetään isommalla porukalla ulos, ilta on mukava. Kumppani on loistava seuraihminen. Mutta kun tullaan kotiin, hän voi esimerkiksi tokaista: Häpesin koko illan tyhmiä puheitasi.

Ajan kuluessa kumppani alkaa usein huomautella ystävä- ja sukulaispiireistä: Sukulaisesi puuttuvat liiaksi meidän asioihin. Ystäväsi ovat typeriä. Ja toinen suostuu vähentämään ystävien ja sukulaisten tapaamisia. Jotta kumppani olisi tyytyväinen.

Tilanne vain pahenee. Kumppani saa raivokohtauksia, joissa sanat on kuin nyrkki. Iskevät kipeästi. Toisen olo pienenee, ahtautuu. Syntyy pelon ilmapiiri.

Henkinen väkivalta tarkoittaa tarkoin määriteltynä toisen nimittelyä, vähättelyä, kontrollointia ja syyllistämistä. Henkistä väkivaltaa on yleensä aluksi vaikea tunnistaa. Se alkaa vaivihkaa. Eikä kokija välttämättä edes ymmärrä sitä itse. Mutta aina se pahenee vähitellen.

Tavallista on, että suhteessa on myös hyvät hetkensä. Tämä voi saada väkivallan kohteen pysymään yksissä kumppanin kanssa. Kumppani voi olla välillä jopa ihana ja katuva.

Lähipiirin on yleensä vaikea uskoa sitä, millainen kumppani on kotona. Uhrille voidaan sanoa ikävästi: Sinullahan on hyvä ja mukava kumppani. Millä tavalla sinä oikein ärsytät häntä?

Tietysti myös naiset voivat harjoittaa henkistä väkivaltaa. Kokonaisuudessaan henkinen väkivalta on yllättävän yleistä.

Henkisen väkivallan uhri alkaa vähitellen kuvitella itsensä huonoksi, psyykkisesti epätasapainoiseksi. Väkivallan käyttäjä osaa syyllistää hyvin. Mutta henkinen väkivalta voi aiheuttaa aivan oikeasti mielenterveyden ongelmia kokijalleen. Uupumusta. Ahdistusta. Psykosomaattisia vaivoja.

Henkinen väkivalta voi joskus johtua tunteensiirrosta. Tekijä voi siirtää oman pahan olon kumppaniinsa. Väkivallan harjoittaja on voinut omaksua sen kasvuympäristöstään. Usein on myös kysymys narsismista.

Tunnetko sinä ketään henkisen väkivallan uhria tai tekijää?

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.5.2018, kuvat omat.