Riitoja naapurisuhteissa

 

"Yläkerran naapuri oli vuokraamassa kaksiota ja pesi esittelyä varten parvekkeen runsaalla vedellä. Seurauksena oli, että minun viikkoa aiemmin pesettämäni parvekelasit ja parvekkeen kaiteet likaantuivat. Yritin keskustella parvekkeelta hänelle, mutta hän ei kuullut/halunnut kuulla minua. Tämän jälkeen kävin soittamassa ovikelloa, mutta tuloksetta." 

Mies, 68 

Hesarin kyselyssä tiedusteltiin, millaisista asioista lukijat ovat ajautuneet riitoihin naapureidensa  kanssa, ja mihin riidat olivat lopulta johtaneet.

Vastauksissa kerrottiin monenlaisista konflikteista. Muun muassa oli riitaa melusta, lemmikeistä, parkkipaikoista, rakennushankkeista, remonteista, piha-alueista  ja tupakoinnista.

"Kerran kesällä he halusivat ottaa puheeksi sen,  että emme tee riittävästi lumitöitä, siis kirjaimellisesti valitusta menneen talven  lumista."

Nainen 49

Sovittelija Pasi Ojalan korvaan tapaukset kuulostavat vähän samanlaisilta ja tutuilta. Naapuririita voi syntyä käytännössä mistä vain.

Riitojen syntyyn voi vaikuttaa myös monia teknisiä seikkoja, kuten talon äänieristys, mutta myös esimerkiksi naapuruston yleinen ilmapiiri.

Vuosien varrella Ojala on tehnyt seuraavan havainnon vakavista riitatilanteista: kun erimielisyyksiä ilmenee, naapurit riitelevät paikoin hyvinkin epätoivoisin keinoin. On rappukäytäviin jätettyjä heippalappuja, huutamista ja jopa kostamista.

"Riidat keskittyvät aina johonkin  asiaan, kuten kantautuvaan ääneen, mutta sovittelussa sitten todetaan, että viime kädessä kyse on kuitenkin todella eroavaisuuksista. Erilaisuus saattaa saattaa koskea myös valittajaa, jos esimerkiksi tietyn äänen sietokynnys on alentunut ja se koetaan poikkeuksellisen häiritsevänä", Ojala sanoo.

Eri tavoin asuvat ja elävät naapurit  ärsyyntyvät toistensa tekemisiin aika ajoin. Kyseessä voi olla muun muassa vuorotyöläinen, joka käy suihkussa keskellä yötä, mikä ärsyttää seinän takana asuvaa lapsiperheen vanhempaa.

Sitten on myös tapauksia, joissa eroavaisuudet liityvät kulttuuriin. Näihin liittyy mukaan  usein myös ennakkoluuloja. "Valitetaan esimerkiksi etnisen ruoan hajusta, ja perustellaan sitä, ettei yläkerran naapuri tiedä, miten järjestyssääntöjä tulisi Suomessa noudattaa."

Ojala sanoo, että selkeä virhe on usein se, että erimielisyyksien ja ärsytysten annetaan kyteä.

Ojala sanoo, että suurin osa hänen pöydälleen tulevista tapauksista on räjähtämispisteessä. Tämän taustalla on heippalappuja, muita aggressiivisia yrityksiä saada naapuri muuttamaan käytöstään, tai sitten hiljaista paheksuntaa.

"Tämän jälkeen ajatellaan helposti, että toinen kiusaa tahallaan, vaikka toisen elämästä ei todellisuudessa tiedäkään mitään."

"Asun paritalossa, jossa on hallinnanjakosopimus.Kaadoin useampi vuosi sitten yhden männyn pihaltani, koska se varjosti aurinkopaneeleita. Seinänaapuri ei antanut lupaa puunkaatoa varten. Sen sijaan hän haukkui minua vuolaasti ja suolsi ulos kaiken negatiivisen, jota on näköään kantanut mukanaan minusta kaikkien naapurivuosiemme aikana."

Kukin taloyhtiö määrittelee järjestyssääntönsä itse. Monesti säännöt ovat kuitenkin tulvillaan ympäripyöreitä ilmauksia. Puhutaan muun muassa elämästä, josta koituu "vähäistä enemmän häiriöitä".

Näiden sääntöjen tulkinnanvaraisuuden seurauksena riitojen osapuolet ovat usein eri mieltä siitä, missä normaalin ja häiritsevän välinen raja menee.

Ojalan mukaan erilaiset valitusprosessit ovat melko tehoton keino puuttua varsinkin epäselviin tilanteisiin. "Niissä kannustin on siinä, että tarpeeksi todisteita kerättyään ongelmat ratkeavat. Todellisuudessa uhkailut ja syyllistykset monesti vain pahentavat tilannetta."

Naapuririitoihin kuuluu Suomessa erilaisia myyttejä. Saatetaan ajatella, että esimerkiksi vanhukset kyttäävät vihaisesti toisten tekemisiä, vaikka tutkimusten mukaan vanhukset ovat sopeutuvaista porukkaa

Lähteet: Helsingin Sanomat 15.10.2023, kuvat Pixabay

Vainoharhaisuus on yksinvaltiaan ominaisuus

 

Seuraava teksti sopii mielestäni myös Putiniin, jonka valta on saanut hänelle aikaan vainoharhaisuutta.

Adol Hitler, Josef Stalin,Idi Amin, Zimbabwen Mugabe, Saddam Hussein, Muammar Gaddafi, Kim Jong-il, Juri Andropov... Näillä kaikilla  itsevaltiailla oli itsevaltiaiden ainainen ammattitauti: paranoidisuus. Se ruokkii itsevaltiaita, jotka ovat eristäytyneet todellisuudesta kultaiseen häkkiinsä.

Lähes jokaisen pitkään hallinneiden yksinvaltiaiden mielessä pyörivät samanlaiset ajatukset. Merkittävimmin yksinvaltiaiden yhdistää heidän narsismi ja vainoharhaisuus.

Tutkijoiden mukaan itsevaltiaiden arkea hallitsevat vahvasti myös alituinen pelko, epäluulo ja ylikorostunut tarve näyttää ja käyttää valtaa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksinvaltiaat ovat paitsi narsisteja myös syvästi vainoharhaisia, epäsosiaalisia ja sadistisia. Narsistisen yksinvaltiaan käytöstä ja toimia määrää itseihailu ja ihailluksi tulemisen tarve.

Itsevaltiaat näkevät itsensä ainutlaatuisina yli-ihmisinä, joille on annettu erityinen tehtävä. Heillä on mielestään oikeus elää tehtäväänsä välittämättä muista ihmisistä tai säännöistä.

Yksinvaltiaiden vainoharhat näyttävät kehittyvän, kun he ympäröivät itsensä yhä tiiviimmin samanmieleisten hännystelijöiden joukolla.

Lopulta kuplan sisään ei tihku enää lainkaan tervettä kritiikkiä ja kyseenalaistavaa keskustelua. Hännystelijät ruokkivat yksinvaltijaiden epäluuloja, pelkoja ja suuruudenhulluja kuvitelmia, kun he pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa. Julmimmatkin diktaattorit kerjäävät teoillaan ihailua ja hyväksyntää.

Ylevät eleet kääntyvät kuitenkin loukatun ylpeyden sävyttämäksi kostoksi, jos niitä ei arvosteta. Kynnys kostolle on matala, sillä narsismiin liittyy kyvyttömyys tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Paljastava merkki vainoharhojen vauhdittumisesta ovat yksinvaltiaan mahtipontiset tavoitteet ja heidän itselleen myöntämät tunnustukset. Vaikka lähes jokainen yksinvaltias pyrkii olemaan vallassa koko ikänsä, vain neljäsosalle se onnistuu.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022

.