"Stressittömien ihmisten salaisuus"

 

Onko sinulla työkaveri, joka ei vaikuta stressaavan mistään. Kun muut nääntyvät ison työpaineen alle ja oireilevat stressiään eri tavoin, stressaamaton näyttää aina aina vaan jaksavan. Hän ei menetä yöunia eikä pinnakaan vaikuta kiristyvän yhtään.

Mutta ei syytä kateuteen, koska kyse voi olla siitä, että ihminen näyttelee. 

"Usein ihminen, jolla turvallisuuden tunne ei ole kehittynyt hyväksi, oppii kätkemään tunteitaan ja tarvitsevuuttaan. Esimerkiksi stressistä voi tulla asia, mitä hän ei näytä päällepäin", psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummeliin kertoo.

Silloin ihminen ei välttämättä tunnistaa edes itse stressaavansa. Taustalla saattaa olla tilanne, jossa vanhempi ei ole pystynyt vastaamaan lapsen tunnetarpeisiin. Jos lapsi on vaikka kiukutellut, vanhempi on saattanut ohittaa tämän tunteen. Tämän takia lapsi on oppinut piilottamaan tunteensa ja tarvitsevuutensa, sanoo Nummelin, joka on kirjoittanut kirjan Hallitse stressiä.

On toinenkin syy, miksi ei ole syytä stressittömän kateuteen: stressi on normaali tila ja reaktio stressaaviin olosuhteisiin. Mutta pitkäaikainen stressi ei ole luonnollista. 

"Keho kestää tilapäistä stressiä, joka auttaa ihmistä ponnistelemaan ja löytämään ratkaisuja erilaisiin ongelmiin. Jatkuvassa ylivireystilassa kehon hormonaalinen tasapaino menee sekaisin. Pikkuhiljaa fyysisiä ja psyykkisiä oireita - kuten rytmihäiriöitä ja unettomuutta - alkaa sen takia tulla."

Nummelin mukaan on varsin yleistä, että ihminen, joka muiden silmissä on kestänyt hyvin stressiä, romahtaa lopulta.

"Esimerkiksi unettomuus saattaa saada ihmisen hakemaan apua. Taustalta voi sitten löytyä kehityksen kautta syntyneitä oppimisen malleja, miksi stressiä ei ole voinut näyttää."

Jotkut ihmiset eivät oikeasti stressaannu mistään. Heistäkään ei välttämättä ole syytä ottaa mallia, sillä kyse voi olla narsistisista piirteistä.

 

Jos kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriö, eivät edes muutos- neuvottelut ja työelämän tiukat paikat stressaa. "Narsistisessa persoonallisuushäiriössä lapsi ei ole saanut omista tarpeistaan lähtevää hoivaa, ja siksi hän on alkanut ylläpitää omaa arvokkuuden kokemustaan ulkoistamalla kaikki syyt. Hän ei pysty hyväksymään negatiivisia tunteita osaksi itseään."

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä johtaja ei stressaannu, koska epäonnistumiset ovat hänen mielestään aina jonkun muun syy.

Siinä missä narsisti on suojassa stressiltä, toiset persoonallisuushäiriöt voivat altistaa sille. Muun muassa epävakaassa persoonallisuushäiriössä elämä on hyvin stressintäyteistä, sillä siinä vireystila vaihtelee paljon ja ihmissuhteissa on paljon draamaa.

Kaikkien stressinsietokykyyn liittyy oma lapsuus. Perusturvallisuus vaikuttaa siihen, miten hyvin hän sietää stressiä.

"Tunne- ja stressinsäätelymallit rakentuvat jo ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana. Toisista meistä tulee turvallisesti kiintyneitä ja toisista taaas turvattomammin."

Turvallisesti kiintynyt todennäköisesti hyvä käsittelemään myös stressiä.

"Silloin ihmisellä on hyvä itsetunto ja kyky tunnistaa erilaisia tunteita kuten stressiä. Hän osaa myös sanoa ääneen, jos hän kokee jonkun tilanteen stressaavaksi eikä peittele sitä."

Kuinka paljon omaan stressinsietokykyyn voi vaikuttaa aikuisena? Paljonkin. Kyky tunnistaa stressi on olennaista stressinsietokykyä hioessa.

"Lisäksi on tärkeää pitää omista perustarpeista huolta: että saa riittävästi unta, syö terveellisesti, harrastaa liikuntaa ja tapaa ystäviä."

Aivot tarvitsevat myös luppoaikaa palautuakseen. Joskus on myös tärkeää vain tuijotella ikkunasta ulos.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2024, kuvat omat

Mistä johtuu, minkälainen puoliso valitaan?

 

Ihastumiseen saattaa riittää, että kumppanin seurassa herää lapsuudesta tuttu tunne. Omat vanhemmat siis vaikuttaa monella tavalla siihen, millaisen kumppanin valitsee. Kumppanilta voi esimerkiksi hakea niitä kokemuksia, joita olisi kaivannut omilta vanhemmiltaan, tai etsii juuri sitä, mitä vanhemmilta sai.

Nämä ajatukset ovat psykologi, psykoterapeutti, paripsykoterapeutti ja tunnekeskeisen pariterapian työnohjaaja ja kouluttaja Hanna Pinomaan.

Puolison valintaan vaikuttavat monet tekijät. Osa niistä voi selittää sitä, jos kumppanissa tuntuu olevan jotain samaa kuin omassa vanhemmassa.

Puolison valinnassa tuttuus viehättää monia. Se luo turvallisuuden tunnetta, jota ihmiset yleisesti kaipaavat.

"Tutkimukset ovat osoittaneet, että meitä miellyttävät sellaiset ihmiset, joiden kanssa tunnemme olomme mukavaksi ja turvalliseksi", Pinomaa sanoo.

Puolisoehdokas voi olla vaikkapa turvallinen, luotettava tai  hauska samalla tavalla kuin oma äiti tai isä.

Saattaa olla niinkin, että ihminen kaihtaa tietoisesti vanhempaa muistuttavaa ihastusta, jos oma äiti tai isä on ollut esimerkiksi valtavan ankaria. Myös kumppanin ulkonäössä saattaa olla jotain samaa kuin toisessa vanhemmassa.

Samankaltaisuus ei tarkoita vain ulkonäköä tai luonteenpiirteitä. Ihastumiseen saattaa riittää, että kumppanin seurassa herää lapsuudesta tuttu tunne. Näin käy usein tiedostamatta.

Pinomaa antaa esimerkin: jos äiti on ollut hyvin huolehtivainen ja suojeleva, ihminen saattaa etsiä kumppania, joka ottaa vastuun ja tekee päätökset, koska se tuntuu tutulta ja turvalliselta.

"Tai jos lapsena tottunut kannattelemaan vanhempiensa tunteita, saattaa hakeutua parisuhteeseen, jossa alkaa huolehtia kumppaninsa tunteista ja ongelmista."

Silläkin on varsin iso merkitys, millainen kokemus ihmisellä on vanhempiensa parisuhteesta  ja siitä, miten nämä ovat kohdelleet toisiaan.

Jos menneisyyteen sisältyy muun muassa paljon rikkonaisia kokemuksia, ihmisen saattaa olla vaikea elää sellaisen kumppanin kanssa, joka tarjoaa lämpöä ja rakkautta. Se on hänelle hämmentävää ja vierasta, jos on tottunut uskomaan siihen, että maailmasssa pitää selvitä yksin.

Lapsen kiintymyssuhdetyyli  muotoutuu sen perusteella, miten herkästi vanhemmat osaavat tulkita lapsen tarpeita ja vastata niihin hoivallaan. Mitä enemmän lapsi saa   oikea-aikaista hoivaa, sitä enemmän hänelle  kertyy  kokemuksia, joiden mukaan hän on rakastettava ja voi luottaa ympäröivään maailmaan.

Kiintymyssuhteet vaikuttavat paitsi puolisoiden käyttäytymiseen parisuhteessa myös siihen millaisista ihmisistä ylipäätään viehättyy. Tutkimuksista tiedetään, että turvallisesti kiintyneet pariutuvat usein keskenään ja turvattomasti kiintyneet keskenään.

Jos taas kasvuympäristö on ollut turvaton, ja jo lapsena on pitänyt päättää paljosta yksin, hän saattaa valita aikuisena kumppanin, joka on etäinen ja vaikeasti tavoitettavissa

Muutos on kuitenkin mahdollinen, Pinomaa sanoo. "Parisuhde on toinen mahdollisuus kokea turvallinen tunneyhteys ja saada turvallinen kokemus itsestä ja muista ihmisistä. Näen työssäni, että turva voidaan rakentaa uudelleen."

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.10.2023, kuvat omat