Minä olen sellainen säheltäjä ja viheltelijä, että en aina muista olla kunnolla läsnä toisen ihmisen kanssa. Olen ystävällisellä tavalla hajamielinen - omasta mielestäni. Niinpä kiinnostuin Hesarin artikkelista katseen voimasta ja läsnäolotaidoista. Jospa siitä olisi tällaiselle vipeltäjälle apua. Ja ehkä jolle kulle lukijallekin.
Esiintymisvalmentaja Johannes Lahtelan mukaan aito läsnäolo on toisen ihmisen kunnioittamista, huomioon ottamista. Kohtaamista mikä johtaa luottamukseen.
Ihmiset ajattelevat usein itseään kohtaamistilanteessa. Minä. Minun tavoitteet. Minun tunteet. Vaikka pitäisi keskityä siihen, mitä annettavaa minulla on toiselle ihmiselle.
Tärkeintä on katsoa ihmistä silmiin ennen kuin esimerkiksi tervehtii. Toinen ihminen pitäisi kohdata uteliaana. Katseen ei saa kuitenkaan olla liian painostava tai tuijottava.
Vieraiden kohtaaminen saattaa usein hermostuttaa. Lahtela osaa antaa tähän tehokkaan keskittymisharjoituksen, josta on apua esimerkiksi esiintymisjännityksessä.
"Mene rauhalliseen tilaan, vaikkapa vessaan, ja laita kädet alavatsan päälle. Hengitä kaksi minuuttia silmät kiinni, niin että tunnet käsissäsi, kuinka vatsa nousee ja laskee hengityksen mukana. Anna mielen vaeltaa. - - -Kädet varmistavat, että hengitys menee riittävän alas, oikeaan paikkaan, mikä rauhoittaa."
Kun ihminen jännittää todella pahasti, hengitys keskittyy ylävartaloon. Tulee tunne tai hätä. Että kaikki pitää tehdä nopeasti. Puhuminenkin.
Etenkin miehiä neuvotaan puhumaan enemmän tunteistaan. Mutta kaikella on rajansa. Lahtela neuvoo olemaan välillä hiljaa tunteistaan. Huomio kannattaisi siirtää itsestään muihin ihmisiin. Aito läsnäolo vaatii sitä.
Osaatko sinä olla kunnollisesti läsnä toisten ihmisten kanssa?
Lähteet: helsingin Sanomat 7.6.2018, kuvat Pixabay, Pexel
Kyllä itse pyrin olemaan hyvä kuuntelija ja läsnä hetkessä mutta joskus kuitenkin tulee vastaan sellaisia tuttuja ihmisiä joilta puhetta tulee ihan solkenaan ja silloin on vaikeuksia kuunnella - joskus sorrun jopa ajattelemaan omia asioitani samalla kun kuuntelen kilometrin pituista tarinaa ja sehän tuo tietysti huonoa omaatuntoa. Keskusteluhan pitäisi aina olla vastavuoroista, eli ensin toinen kysyy toisen kuulumiset, ja sitten toinen.
VastaaPoistaOlen huomannut että varsinkin markettien kassahenkilöistä huomaa onko hän läsnä vai ei, kiire on sanelevinaan katsekontaktin vaikka luulen ettei siinä tilanteessa todellista ”kiirettä” ole. Ihminen pystyy kyllä olemaan tehokas ja läsnä yhtäaikaa jos haluaa.
Mukavaa päivää sinulle Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentista. Hienoa että osaat olla läsnä ja kuunnella kunnolla. Jotenkin minulla on sellainen tuntu, että olet rauhallinen ihminen. Osaat pysähtyä vuorovaikutukseen toisen ihmisen kanssa. On minullakin kokemusta keskustella varsinaisen puhujaksi Runebergin kanssa. Puhetta tulee sellaisella tempolla, vaikka yrittäisi kuunnella, on vaikea keskustella, kun juttu polveilee sinne tänne. Minulla on vielä paljon kehityttävää kunnon kuuntelijaksi. Aurinkoista keskiviikko päivää sinulle Tuulikki!
PoistaHei Marja! En aina osaa olla läsnä ja minulle on huomautettu siitä. Olen välillä niin levoton sählääjä että se on mahdotonta. Mutta useimmiten yritän olla. Koska muut ihmiset ovat kiinnostavia. En haluaisi vain puhua omista asioistani. Mielenkiintoista että välillä pitäisi jättää tunteet vähemmälle. Voimmeko olla ilman tunteita? Tuntuu jopa tylsältä..hmm. toivottavasti tämä päivä TUNTUU silti hyvältä!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Kiva tavata toinen häslääjä. Minäkin todella yritän kuunnella, mutta liian usein jotenkin tipahdan omiin ajatuksiin. Ihmiset, jokainen ihminen, ovat mielenkiintoisia. Usein niin erilainen tarina takana. Ei sitä varmaankaan tarvitse olla vailla tunteitaan. Mutta ei velloa niissä toisen läsnäollessa. Toivon sinulle, että keskiviikko tuntuu hyvältä. Siis aurinkoista päivän jatkoa sinulle Merja!
Poista