tiistai 12. kesäkuuta 2018

Minä vihaan.



Minä saatan joskus tulla täysin turhamaisistakin asioista vihaiseksi. Esimerkiksi jos joku ajaa köröttelee 80 km:n nopeusrajoitusalueella 50-60 kymppiä. Täällä savossa on vielä mutkaiset tiet. Ohittamiseen ei ole helposti mahdollisuutta. No, sitten körötellään ja sadatellaan.

Kunnon riita miehen kanssa nostaa nopeasti vihan pintaan. Niin pahasti että silmissä mustenee. Käsi hakeutuu automaattiohjauksella astiakaapille, ja reipas astioiden heittely alkaa.


Vihaan myös kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi ikä-, sukupuoli- ja ihonvärirasismia. En ymmärrä sitä. Että aika iso osa suomalaisista ei halua tänne pakolaisia. Mutta ei ole kovinkaan järkevää vastata vihaan vihalla. Se ei taida johtaa mihinkään.

Vihaan yhteiskunnan muuttumista eriarvoistuneeksi, vaikka kaikilla meillä on sama ihmisarvo. Kulttuurimme on muuttunut liian individualistiseksi, yksilöä arvostavaksi. Tuijotellaan vain omaan napaan. Eikä oteta muita huomioon. Köyhät köyhtyy ja todella rikkaat vain rikastuu  lisää.


Voi, hitsi. Pikkuisena maailmanparantajana voisin kertoilla puoli päivää vihani syistä. Mutta mennään nyt syvemmille vesille.

Sanoja viha ja aggressio käytetään aika väljästi. Ja useissa merkityksissä. Viha osaa muuntautua. Se voi olla lievää ärtymistä tai hillitöntä raivoa. Viha saattaa esiintyä monen muun tunteen kanssa. Muun muassa kateus on vihan ja ihailun yhdistelmä.


Aggressiolla tarkoitetaan vihan sävyttämää toimintaa. Alentavista puheista suoraan väkivaltaisuuteen. Suora aggressio on täysin avointa ja hyökkäävää. Epäsuoralle aggressiolle on tyypillistä takana päin puhuminen, syrjiminen, mykkäkoulu. Naiset käyttävät tätä enemmän kuin miehet. Puolustavaa aggressiota on yksinkertaisesti se, että ihminen itsensä halliten hieman aggressiivisesti puolustaa itseään. Aggressiota on hyvin monta erilaista tyyppiä. Ehkäpä passiivis-aggressiivinen käytös on vielä mainittava. Siinä vihamielisyys naamioidaan avuttomuuteen.


Mutta vihalla ei ole aina vain kielteisiä seurauksia. Se voi parhaimmassa tapauksessa antaa ihmiselle energiaa ja tuoda toimintaan päättäväisyyttä, rotia, aloitteellisuutta. Nuorilla sopiva määrä vihaa voi auttaa itsenäistymisessä.

Mitä ja miten sinä vihaat? Minkälainen olet vihaisena?



  Lähteet: omat, kuvat Pixabay

11 kommenttia:

  1. Mä olen paha suustani ja sitten mökötän päälle. Eriarvoistaminen, rasismi ja toisen syyllistäminen ilman syytä suututtavat minua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Outi, kommentistasi.Minullakin on taipumus päästää suusta rumiakin asioita. Sinulla on varmaankin omaa kokemusta tuosta rasismista miehesi ulkomaalaisuuden takia. Tai en tiedä. Tuli vain mieleen. Kivaa tiistai päivää sinulle!

      Poista
  2. Ensimmäisenä tuli mieleen eläinten kaltoin kohtelu, se pistää niin vihaksi ettei mitään rajaa, mrr. Eläimet ovat puolustuskyvyttömiä olioita ja niin ihmisen alistuksessa. Siis kotieläimet tuotantoelämistä lemmikkeihin.
    Toisena asiana mikä tuli mieleen on lasten manipulointi, tarkoitan pikkulapsia joiden mielipiteisiin voi aikuinen vaikuttaa niin monella tavalla. En tarkenna tätä sen paremmin mutta lähipiirissä tätä tapahtuu ja se on niin surullista.
    Paljon muitakin vihaamisen aiheita on, mutta kaikille ei itse mitään voi joten ne on kai hyväksyttävä ja yritettävä etsiä elämään positiivisia asioita. Kuitenkin viha on tunne siinä missä ilo, suru, onnellisuus, ynnä muut ja kuuluu ihmisen elämään eikä sitä saa pois sulkea. On siis lupa olla myös vihainen, kunhan se ei hallitse elämää.
    Olen aika tasapainoinen luonne, mutta toisaalta jos se viimeinen pisara tulee täyteen, olen tosi pitkävihainen enkä näytä sitä ulospäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Kivasti sanoit, että viha on tunne muiden tunteiden joukossa. Se on vain hyväksyttävä myös itsessään. Eläinten kaltoin kohtelu kuohuttaa minunkin tunteita. Joskus saa lehdestä lukea kauheita juttuja, esimerkiksi karja on kuollut vähitellen veden ja ruoan puutteeseen, kun omistaja ei ole enää huolehtinut karjastaan. Taustalla voi olla myös omistajan paha uupumus. Mutta silti! Pikkulasten manipulointi on surullista. Ja liian helppoa. Mukavaa tiistai päivää sinulle!

      Poista
  3. Sinulla riittää aiheita kirjoituksiin, jotka herättävät mummonkin ajattelemaan asioita. Kiitos.
    Jotenkin kai tunteet laimenee iän myötä. Toivoisin, että voisin sanoa täräyttää - kuten murkkuna - "voi, että mä vihaan ....... ....!"
    Epäoikeudenmukaisuus vihastuttaa edelleen aina, mutta ei aiheuta ulkoista reaktiota, paitsi kun näkee tilanteen, jossa heikompaa sorretaan tai kohdellaan kaltoin. Silloin menen väliin.
    Nyt keksin jotakin, mitä vihaan sydämeni pohjasta. Kotiloita pihassamme.
    Ihanaa tiistaita sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Juu, kotiloita on täälläkin. Kuljettelen niitä kasvimaalta pois metsään. En pysty nistimään hengiltä. Olen liian tunneherkkä. Ei ole tullut mieleen, että tunteet voivat laimentua iän myötä. Ehkäpä se on lisääntynyttä tasapainoisuutta. Epäoikeudenmukaisuuden vihaaminen on hyvä kompassi elämässä ja lähimmäisistä välittämisessä. Hienoa että menet todellisessa tilanteessa väliin. Moni saattaisi olla "huomaamatta".

      Poista
  4. Huomenta Marja :) juu,kyllähän se vihastuminen kuuluu ihmisyyteen; monet asiat suututtavat.. Juuri nuo luettelemasi; epäoikeudenmukaisuus, se,ettei ihmisarvoa osata pitää yhtäläisenä kaikille,, ja tuokin,että pitää vihata maahanmuuttajia (en ymmärrä ,samanlaisia ihmisiä kuin muutkin; toki joukkoon mahtuu monenlaista, kuten ihmisten joukkoon yleensäkin)... Minä olen aika temperamenttinen ja vihastuminen nousee äkkiä, häipyykin kyllä yhtä äkkiä.... Parempi ,ettei anna auringon laskea vihan ylle. Eli sitä ei pidä pantata itseensä. Täten myrkyttää vaan oman sydämensä. .. Yleensä pyrin antamaan vaan anteeksi, en tarkoita nöyristelyä tms. vaan ihan oikeesti vaan antamaan anteeksi.Ja jos en vaan tule mitenkään toimeen jonkun kanssa,niin pakkokos sitä on semmoista seurakseen valita.... :) Iloista päivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula, kommentistasi.Minäkin olen temperamenttinen, ja molemmat tyttäreni ovat ehkä perineet sen minulta. Mutta onneksi viha häviää yhtä nopeasti kuin tulikin.Kiva lukea että haluat tehdä sovinnon ennen yötä. Hienosti sanottu tuo: "Täten myrkyttää vain oman sydämensä..." Eikä ole pakko olla sopimattomassa tai energiasyöppöseurassa. Kumpa kaikki ajattelisivat, että kaikilla on sama ihmisarvo. Tämä maailma olisi silloin kauniimpi. Dostojevski kirjoitti aikanaan: "Rakkaus pelastaa maailman". Leppoisaa tiistai iltaa sinulle!

      Poista
  5. Kotiloita meikäläisellä, ja paljon,aikaisemmin niitä vihasin mutta en enää kun elän niiden kans sovussa,eivät ne ole tuhonneet paljon mitään puutarhassani,joskus tupsautan tuhkaa niille niskaan niin se pysäyttää sen limaneritysjutun. Viha syö ihmistä sisältä,olen kuullut että syöpäkin osaltaan johtuisi tästä.Itse sairastettuani syövän tajusin että olin pitänyt vihaa sisälläni vuosikaudet,olin kuin painekattila josta paine pyrki ulos.Nyt en enää jaksa vihata melkein mitään,mielestäni vihanpitäjän itsensä ongelma se on.Onhan se tunne siinä niinkuin muutkin tunteet mutta pitää löytää keino purkaa se ettei jää kehoon tekemään pahojaan. Rosenterapia mm.on yksi keino siihen :-)

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Kiva että olet oppinut elämään kotiloiden kanssa yksissä. Tutkimustenkin mukaan padottu viha voi aiheuttaa monenlaisia sairauksia. Esimerkiksi masennusta, jos ei pura vihaansa, se alkaa suuntautua itseä kohti. Alkaa vihata itseään ja siitä seuraa masennus. Hyvä että selvisit syövästäsi. Minä pelkään aika lailla sitä. Rattoisaa keskiviikko iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Ei. Aggressio ei tarkoita samaa kuin vihan sävyttämä toiminta. Aggressio on eri asia kuin väkivalta. Aggressio on tunne siinä missä vihakin, toisin kuin väkivalta, joka on valittua toimintaa. Usein arkiajattelussa nämä asiat menevät sekaisin ja ihminen kuvittelee vihasta seuraavan aggressiota eli jonkinasteista toimintaa siis yleensä väkivaltaa. Väkivalta, niin verbaalinen, sosiaalinen kuin fyysinen on kuitenkin teko, toisin kuin aggressiivisuus.

    Tämä on kyllä ihan yliopiston perusopinnoissa opetettavaa psykologiaa :(

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!