Minä olen sellainen säheltäjä ja viheltelijä, että en aina muista olla kunnolla läsnä toisen ihmisen kanssa. Olen ystävällisellä tavalla hajamielinen - omasta mielestäni. Niinpä kiinnostuin Hesarin artikkelista katseen voimasta ja läsnäolotaidoista. Jospa siitä olisi tällaiselle vipeltäjälle apua. Ja ehkä jolle kulle lukijallekin.
Esiintymisvalmentaja Johannes Lahtelan mukaan aito läsnäolo on toisen ihmisen kunnioittamista, huomioon ottamista. Kohtaamista mikä johtaa luottamukseen.
Ihmiset ajattelevat usein itseään kohtaamistilanteessa. Minä. Minun tavoitteet. Minun tunteet. Vaikka pitäisi keskityä siihen, mitä annettavaa minulla on toiselle ihmiselle.
Tärkeintä on katsoa ihmistä silmiin ennen kuin esimerkiksi tervehtii. Toinen ihminen pitäisi kohdata uteliaana. Katseen ei saa kuitenkaan olla liian painostava tai tuijottava.
Vieraiden kohtaaminen saattaa usein hermostuttaa. Lahtela osaa antaa tähän tehokkaan keskittymisharjoituksen, josta on apua esimerkiksi esiintymisjännityksessä.
"Mene rauhalliseen tilaan, vaikkapa vessaan, ja laita kädet alavatsan päälle. Hengitä kaksi minuuttia silmät kiinni, niin että tunnet käsissäsi, kuinka vatsa nousee ja laskee hengityksen mukana. Anna mielen vaeltaa. - - -Kädet varmistavat, että hengitys menee riittävän alas, oikeaan paikkaan, mikä rauhoittaa."
Kun ihminen jännittää todella pahasti, hengitys keskittyy ylävartaloon. Tulee tunne tai hätä. Että kaikki pitää tehdä nopeasti. Puhuminenkin.
Etenkin miehiä neuvotaan puhumaan enemmän tunteistaan. Mutta kaikella on rajansa. Lahtela neuvoo olemaan välillä hiljaa tunteistaan. Huomio kannattaisi siirtää itsestään muihin ihmisiin. Aito läsnäolo vaatii sitä.
Osaatko sinä olla kunnollisesti läsnä toisten ihmisten kanssa?
Lähteet: helsingin Sanomat 7.6.2018, kuvat Pixabay, Pexel
