perjantai 15. syyskuuta 2017

Työpäivän vaatteet ja pieniä ajatuksia




Heräsin ihmeen sävyisänä ja rauhallisin mielin. Useimmin herään hötkyilevänä, kiireisenä ja ylipirteänä, vaikka olisi ollut nukahtamisvaikeuksia. Kun kello soi, pomppaan sängystä kuin Duracell-pupu. Eikä ylivireys ole minusta miellyttävä tunne. Siksi nautin aamupalani mahdollisimman rauhassa. Tasoittelen oloa rutiiniksi tulleella aamupalalla, johon kuuluu muun muassa mustikoita ja turkkilaista jugurttia, hiljaisuutta; ei radiota tai musiikkia aamulla. 



Heräsin siis rauhaisana. Siksi tunnepukeutujana valitsin työvaatteiksi murrettuja, luonnonläheisiä, rauhallisia värejä. Harvinaista minulle. Kun yleensä pukeudun erittäin värikylläisiin vaatteisiin. Ruskea pusero ja lunnonvihreä hame. Siinäpä se.



Hame on Espritin paljon käytetty. Ja on siinä ja siinä, onko se liian lyhyt työhameeksi. Pusero on suomalaisen Taikan. Se saa vatsani näyttämään isommalta kuin oikeasti. Vai onko tämä vain toiveajattelua? Farkkutakki kirpparilta. Samoin kengät. Ruskeat sukkahousut olisivat olleet paremmat kuin mustat. Kaikki jo vanhoja vaatteita.

Vaatteet näyttää jotenkin vähän tunkkaisilta mieheni ottamissa vähemmän laadukkaissa valokuvissa. Hipaisen itsekin edelleen kehnonlaisia kuvia. En tällä kertaa murjota hirveän pahasti kuvissa. Mutta en osaa hymyilläkään. Johtuneeko hyvin lievä positiivisuus aamun seesteisyydestä.



Keskiviikkona oli ATK:n peruskurssi ensimmäisen kerran. Menin sinne omituista intoa puhkuen pitkän työpäivän jälkeen. Vertaisteni digineitsyeiden joukkoon.



Tunsin voimakasta yhteenkuuluvuutta. Vaikka kaikki muut kurssilla olivat minusta parisenkymmentä vuotta vanhempia. Olen aina tykännyt itseäni vanhemmista ihmisistä. Heissä on viisautta ja eletyn elämän tuomaa loistetta. Mutta kaikkien on jostakin aloitettava. Silmissäni siinsi. Loistava tulevaisuus tietokoneitten parissa.



Ja mitä vielä. Ei minusta saa teknistä ja käytännöllistä ihmistä. Ei millään. Olen syvä suo. Johon tiedot ja taidot hukkuvat.



Kurssilla aluksi jokainen meistä yhdeksästä esitteli itsensä ja surkean tietokonehistoriansa. Naurettiin reippaasti ja runsaasti itsellemme.



Aivan aluksi oli opetusta välilehtien käytöstä. Sitten kolmoispisteestä, että se on muun muassa asetukset kuvake. Viivasta oikealla ylhäällä, että sillä voi siirtää jonkin jutun alas tehtäväpalkkiin. Salasanasta, kirjautumisesta...



Onneksi edettiin hitaasti ja henkilökohtaista ohjaustakin sai. Tuli pieneen mieleeni kerralla paljon aivan uutta asiaa. Opettajana oli Tapani, joka välillä antaa minulle henkilökohtaista ohjausta. On hienosti sanottuna mentorini. Nojaudun häneen äkillisissä ongelmatilanteissa.



Lopuksi juotiin kahvit. Suusta sutkat ja kerkeät etelä-savolaiset jaarittelivat mukavasti. Rentouduin. Ensi keskiviikkona oppimaan lisää ihmeellisestä digimaailmasta.
                  Nurmaan joki

Tajusin juuri, että tästä perjantain työvaate postauksesta on alkanut tulla tapa. Nou. Nou. Nou. En halua - ainakaan nyt tai vielä - mitään pysyviä tapoja tai rutiinia tähän ainokaiseen omaan juttuuni tai harrastukseeni. Vapaus ja spontaanius. Sitä haluan. Ensi viikolla murran tämän rutiinin.

Mukavaa perjantaita ja viikonlopun alkua kaikille!

Oletko sinä  aloittanut syksyisesti  jonkin uuden harrastuksen?



Lähteet: kuvat miehen ja omat

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Laura. Niin, kerrankin on sävyisiä vaatteita. Yleensä on hyvin värikkäitä.

      Poista
  2. Kiva asu, tykkäsin tosi paljon tuosta sinisestä jakusta! :-)

    Outi / Pisteitä Ruudulla
    http://pisteitaruudulla.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Outi. Farkkutakki on aina muodissa. Siis minun vajavaisen tietämykseni mukaan.

      Poista
  3. Ihailen asuasi. Olet tyylititetoinen. Luulen - ei, vaan tiedän - että joskus vielä ihmettelet luuloasi digityhmyydestä. Pienin askelin aluksi ja kohta suurin harppauksin. Onneksi on Tapani ja monta hänen kaltaistaan. Uusia harrastuksia minulla ei ole, mutta entiset tutut, espanjatunnit, Lukulamppu ja Tarinateatteri ovat alkaneet. Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Minä en todellakaan ole tyylitietoinen. Vaan spontaani tunnepukeutuja. Ihanaa tuo sinun uskosi minun digiosaamisen karttumiseen. Kiitos siitä. Sinulla on paljon hienoja harrastuksia. Näyttelemistä, kirjallisuutta ja vielä espanjan opettelu.

    VastaaPoista
  5. Farkkutakki kyllä kruunaa melkein asun kuin asun ja sopii kivasti syksyyn! :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistai Katja. Näin on. Lapsuudesta asti tuttu ja turvallinen.

    VastaaPoista
  7. Ihana ja otin kopin tuosta, ettet halua pysyvää tapaa vaikkapa asupostauksesta tai mistä tahansa, ettei niistä tule pakkoja olisi ainakin omalla kohdalla taustalla ajatus. Vaikka joskus olisi kiva teemoittaa blogi, teen vieläkin tunteella, enkä koskaan tiedä mitä seuraavana päivänä tuleman pitää.

    It-kursseille sanon voi ahdistus, mutta vanhemmille ihmisille voi ihastus, koska itsekin todella paljon tykkään iäkkäämmistä ihmisistä, heidän silmistä paistaa se tieto, jota en ole vielä saavuttanut, mutta tiedän, että olen menossa sitä kohti.

    Omista aamuista, kankeita on aina, herääminen on vaikeaa ja olen puolituntia sumussa, huimaakin ja olo on pöhnäinen, siitä se sitten kirkastuu ja aamuisin tuon heräämisprosessin jälkeen saan eniten aikaan. Leikaten heräämisiä pidän aivoväkivaltana, pää voi olla sekaisin puoleen päivään, jos sängystä pitää pompata sekunnissa. Oma mieheni taas herää aina helposti ja hyväntuulisena. En ole aamu, enkä iltaihminen, olen päiväihminen.

    Kivaa viikkistä ja mekon pituus on just passeli. <3

    VastaaPoista
  8. Kiios, Tiia, kommentistasi. Oli ihana lukea, että joku muukin haluaa mennä tunne edellä! Juuri ne vanhempien ihmisten silmät. Siinä se varmaan on. Minun tuntemani loiste. Minä olen varmaan kummajainen - tuossa aamun ylivireydesssä. Aivan kuin latautuisin yöllä liikaa. Mistä näistä jokaisen aivojen toiminnasta tietäää, yksilöllistä varmaan on. Minä olen sitten iltpäivällä tosi väsynyt. Mutta en osaa/pysty nukkumaan päiväunia.
    Mutta näillä mennään. Mukavaa syksyn alkua!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!