perjantai 7. joulukuuta 2018

Päivän vaatteet, kuulumiset ja yksi outo juttu



                      Mekko on Desigualin vanha.

Postauksen valokuvat edustavat taas meidän epäselvää koulukuntaa. Ja minulla on valokuvakammosta johtuen outoja ilmeitä. Outo olen itsekin. Ensimmäisessä kuvassa näköjään mutristan huuliani. Kuin tytöt selfieissään. 

Aloitin tuossa joku aika sitten laihdutuskuurin papusalaatteja syömällä, välipaloiksi smoohie tai hedelmiä.

No, joo. Se kesti kolme päivää. Mikä lieneekin keskimääräinen laihdutuskuurien pituuteni.

Unohdan - aivan vilpittömästi - , että olen laihdutuskuurilla. Tai sitten repsahdan ihan tietoisesti täydellä järjellä.

Tämän laihdutuskuurin lopettamiseen vaikutti, että tytär tuli käymään Riikasta. Tietysti kokkasin hänen lempiruokia, joissa ei kermaa ja juustoa säästelty. Me syödään aina yhdessä. Joten miksi en olisi syönyt samaa ruokaa?


Tietysti joku järkevämpi olisi pysynyt dieetissä. Mutta minä en ole järkevä. Aivan huitsin nevadan kaukana siitä. Ja kamera tekee minut laihemman näköiseksi kuin olen.

Sitten mieleeni putkahti ajatus. Että nythän on talvi ja talvella kuuluu syödä tuhtia ruokaa. Joten sulavasti siirryin niihin. Tuossa vaiheessa olin jo unohtanut laihdutuskuurin täysin. Olen kokannut muun muassa hyvin juustoista ja rasvaista kasvislasangea, juustoista sienirisottoa, tukevaa thaimaalaista kasvis-katkarapu pataa reilulla määrällä kookoskermaa...

En ole kauheasti makean perään. Vain välillä haluttaa vaaleaa tai tummaa suklaata. Siis aika harvoin. Ajattelinkin ostaa huomenna tummaa suklaata. Ihan siitä syystä. Että sähköpostiini tuli Fazerin meili "Helli hermojasi joulukiireessä - hyvinvointia ja hyvää mieltä suklaasta." Näitä tällaisia mainosposteja, lehdistötiedotteita, kutsuja, yhteistyötarjouksia tulee melko paljon bloggaajan sähköpostiin postausten aiheiksi. Yleensä tartun lehdistötiedotteisiin, jos  arvostelukappaleeksi tarjotaan minua kiinnostavaa kirjaa. Tuohon suklaaseen taidan tarttua myös, koska juttu oli hyvä.


Minulla on erittäin paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Se hidastaa aineenvaihduntaa. Viimeksi lääkärillä valitella kalkatin tästä painonnoususta ja hän sanoi - minua suuresti lohduttavasti - , että se varmaankin johtuu tuosta hyvin huonosta kilpirauhasen vajaa toiminnasta.

Tällä viikolla tapahtui outo juttu.

Minulla oli yhtenä päivänä hirveän kylmä. Seuraavana päivänä sitten kauhean kuuma. Mielialat heittelehtivät. Minä olin, että jees: Nyt ne vaihdevuodet viimein alkoivat. Ei kauhean runsaita kuukautisia enää. Ei kun hormonilaastari tai hormonilääkitys. Ja pysyn mieleltäni tasapainoisempana. Ja ilman niitä fenomenaalisia kuukautisia.

              Mekon helman kuvioita. Desigualilla on melkein aina ympyröitä.

Mummotauti. Niinpä vähän mummon oloisena varasin ajan lääkäriin. Pääsin jo parin päivän päästä, jonka aikana ehdin luennoida mieheni jo umpiväsyksiin vaihdevuosista. Nyt hän on  erittäin hyvin kartalla siitä, mitä  suurta mullistavaa elämänvaihetta vaimo  parhaillaan kokee.

Lääkäri määräsi verikokeisiin estrogeenitason tarkastamiseksi. Ja antoi ajan gynekologille seuraavan viikon alkuun. Minä soittelin kavereille dramaattisia puheluita, että nyt ne vaihdevuodet on tulleet. Tapaamisissa puhuin lähinnä vain niistä. Monelta sain hyviä neuvoja täysijärkisenä pysymiseen ja oireisiin.

Tuntuu, että vain luin ja pidin metakkaa meidän tyhjentyneessä pesässä. Miehen piti kuunnella. Jo täysin vaihdevuosiin perehdytettynä. Uskoisin, että jo tässä vaiheessa hän antoi jutun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos.

Mutta oli kuitenkin jonkinlainen kuuntelija. Se riitti minun kailotukselleni.

Gynekologille menin hyvin innostunein mielin ja paljon vaihdevuosista itseäni sivistäneenä. 

Heti sisään kutsuttuna kerroin asiantuntijan äänenpainoin gynekologille: minulla on vaihdevuodet. Hän kyseli oireitani. Joista kernaasti ja polveilevasti kerroin. Esimerkiksi sen outouden, että minulla on vieläkin ne runsaat kuukautiset. Mutta viime kuukautisten jälkeen oli viitisen päivää tiputtelua. Se on varmasti merkki vaihdevuosista!


Gynekologi sanoi, että verikokeessa estrogeeni arvot olivat aivan hyvät. Ehkä pikkuisen laskeneet. Sitten hän teki sisätutkimuksen ja totesi, että  munasarjasi toimivat normaalisti. Ei täältä löydy mitään vaihdevuosiin viittaavaa.

Olin yhtä aikaa nolo, raivoissani, lyttyyn lyöty. Ei siis vaihdevuosia!

Gynekologi kysyi, minkä ikäisenä äitini vaihdevuodet alkoivat. Muistin siinä 55-vuotiaana. Hän sanoi, että vaihdevuosien alkaminen on perinnöllistä. Sinullakin ne voi alkaa 55 ikävuoden maissa. Minä melkein rääkäisin, vieläkö kaksi vuotta näitä runsaita kuukautisia!


Gynekologi sanoi, että ei sinun niistä tarvitse kärsiä. Määrään sinulle yhdistelmälääke minipillerit. Vuoto varmasti vähenee. Tämä asia ilahdutti minua suuresti. Mutta edelleen mielessä tykytti ja ärsytti, ettei minulla olekaan vaihdevuosia. 

Tervettä nolouttakin aloin tuntea. Myös häpeää. Ne monet puhelut, joissa olin laveasti esitellyt vaihdevuosiani. Ne pitäisi kaikki perua. Myös tapaamisten puheet pitäisi perua. No, alan tehdä sitä hiljakseen ja esiinnyn tyynenä yhä hedelmällisenä naisena. Mitäs miehen koulutuksen suhteen? No, sanon hänelle, ettei oppi mene hukkaan. Jonakin päivänä minulla ne vaihdevuodet alkavat.


Minkälaiset sinun vaihdevuotesi olivat? Tai jos sinulla ei ole vielä ollut, minkälaisin mielin suhtaudut niihin?

Hyvää viikonloppua kaikille!


8 kommenttia:

  1. Hormoonireseptoripositiivinen rintasyöpä (mikä sanahirvitys) sairastettu ja lääkkeenä siihen antiestrogeeni Tamoksifeeni. Vaihdevuodet alkoi samantien 45 vuotiaana ja voin sanoa ettei suinkaan olleet helpot, yli 10 v meni hikoiluissa ja mielialavaihteluissa mutta elävien kirjoissa ollaan yhä ja elämä tuntuu vaikeuksista huolimatta ihan hyvältä.Luulisin että luonnollisesti alkava menopaussi olisi rauhallisempi, kyllä sen jutun kanssa pärjäilee, älä huolehdi yhtään. Hyvää perjantaita sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentista. Kovia olet kokenut. Mutta hienosti olet jatkanut matkaasi.Varmaankin luonnolliset vaihdevuodet olisivat "lempeämmät" kuin kerta rysäyksellä aikaan saadut. Huh, kymmenen vuotta raskaita oireita. Ehkä halusit - luontaisparantaja taustasi nyt tietäten - olla luomu. Minä otan luonnonmukaisesta elämäntavastani huolimatta heti hormonikorvaushoidon, kun ne vaihdevuodet nyt tulisivat. Leppoisaa perjantai iltaa sinulle.

      Poista
  2. Hei, älä sure vaihdevuosien alkamista kyllä ne sieltä joskus sitten tulee, jos tulee. Ei ole minullekaan vielä tulleet eikä edes mitään oireita vielä ole. Hormooni- sun muut kilpirauhaskokeet otettiin ehkäisykapselin vaihdon yhteydessä viime keväänä kuten joskus kerroinkin, eikä vaihdevuosien tulosta ole vielä merkkiäkään vaikka täytän seuraavaksi 57. Eihän ne välttämättä kaikille edes tule. Ollaan vielä nuorekkaita, enhän minäkään mummeliksi itseäni tunne kuin sitten kun lapsenlapsi on näköetäisyydellä vasta :) Tyttäreni kanssa muuten oltiin samassa työpaikassa ja meitä luultiin sisaruksiksi. Tämä on nyt itsekehua mutta olkoon. En odottele mitenkään innokkaasti vaihdevuosia - karmeita kokemuksia kun kuulee monelta taholta ihan tarpeeksi - siskot ainakin tuntuvat olevan ruutiherkkiä räjähtämään vieläkin vaikka ovat muutamia vuosia vanhempia.
    Mukavaa viikonlopun odotusta sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentista. Sinä taidat olla ikinuori! Porskutat täysin hedelmällisenä eteen päin 56-vuotiaana. Ehkä ne vaihdevuodet eivät saa sinua kiinni. Jees, tuo on hyvä rajapyykki mummoikään oikeasti mummiksi tuleminen. Minun molemmat tyttäreni kyllä vannovat, etteivät mene ikinä naimisiin ja saa lapsia. He haluavat kuulemma oman elämän. Niin minäkin vannoin parikymppisenä ja kolmekymppisenä astuin tyytyväisenä avioliiton satamaan ja olin ikionnellinen lapsistani.Sinä olet varmasti ikäistäsi - sen se puutarhaelämä tekee - nuoremman näköinen, kun teitä luultiin tyttären kanssa siskoiksi. Minä odottelen ihan innolla vaihdevuosia, että nämä kauhean runsaat kuukautiset loppuisivat. Ja muutenkin. Tykkään elämänkaaren muutoksista. Mukavaa perjantai iltaa sinulle.

      Poista
  3. Taidat tosiaan Marja - kaikella rakkaudella sanottuna - olla vähän erikoinen. Sillä olet ensimmäinen ihminen, jonka tiedän hehkuttaneen vaihdevuosiaan. Luulen niiden tulevan sinulle lievillä oireilla tai oireettomina. Kasvisruokavaliossa on estrogeeniä.
    Minulla ei ole ollut minkäänlaisia vaihdevuosivaivoja, vaikka ne tulivat kertarytinällä 57-vuotiaana, kun minulta poistettiin kohtu ja munasarjat niissä olleiden syöpäkasvaimien vuoksi. Viisi vuotta aiemmin todettu munuaissyöpäkö syynä? Luulen kasvispainotteisen ruokavalion armahtaneen minut oireilta.
    Mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Joo, vähän outo olen. Silti yhteiskuntaan ja normielämään mukaan solahtanut. Minä tosiaankin odotan innoissani vaihdevuosia, että runsaat kuukautiset loppuisivat ja saisin elää uuden elämänvaiheen. Tosin suunnitelmieni mukaan hormonikorvaushoidolla. Varmasti oli hyvin raskas koettelemus tuo kohtu- ja munasarjasyöpä. Ja olet vielä kokenut munuaissyövän! Ihmettelen, että aurinkoinen, tyyni elämään suhtautumisesi on säilynyt. Tai ehkä noiden kokemusten takia on.Erikoista että sinulle ei tullut vaihdevuosioireita ollenkaan. Vaikka syötkin kasvispainotteisesti. Kasvisruuassa on tosiaan kasvisestrogeenia. Erityisesti soijapavuissa ja granaattiomenassa. Minä juon joka aamu lasin granaattiomenamehua...Jeps, nyt tuli ajatus: jos lopetan granaattiomenamehun juonnin, ehkä vaihdevuodet alkavat nopeammin...Taidan kokeilla. Leppoisaa perjantai iltaa sinulle.

      Poista
  4. Hei, ihan selviä esivaihdevuosioireita sinulla.
    Terv. kohtalotoveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. Ihanko totta? Gynis ei puhunut mitään. Upeaa jos näin. Niin eletään sekin elämänvaihe siitä omalla omituisella tavalla nauttien. Jos nyt saa sen hormonikorvaushoidon. Mukavaa perjantai iltaa sinulle riemu-uutisen viestintuoja!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!