Päivän vaatteet, kuulumiset ja yksi outo juttu

                      Mekko on Desigualin vanha.

Postauksen valokuvat edustavat taas meidän epäselvää koulukuntaa. Ja minulla on valokuvakammosta johtuen outoja ilmeitä. Outo olen itsekin. Ensimmäisessä kuvassa näköjään mutristan huuliani. Kuin tytöt selfieissään. 

Aloitin tuossa joku aika sitten laihdutuskuurin papusalaatteja syömällä, välipaloiksi smoohie tai hedelmiä.

No, joo. Se kesti kolme päivää. Mikä lieneekin keskimääräinen laihdutuskuurien pituuteni.

Unohdan - aivan vilpittömästi - , että olen laihdutuskuurilla. Tai sitten repsahdan ihan tietoisesti täydellä järjellä.

Tämän laihdutuskuurin lopettamiseen vaikutti, että tytär tuli käymään Riikasta. Tietysti kokkasin hänen lempiruokia, joissa ei kermaa ja juustoa säästelty. Me syödään aina yhdessä. Joten miksi en olisi syönyt samaa ruokaa?

Tietysti joku järkevämpi olisi pysynyt dieetissä. Mutta minä en ole järkevä. Aivan huitsin nevadan kaukana siitä. Ja kamera tekee minut laihemman näköiseksi kuin olen.

Sitten mieleeni putkahti ajatus. Että nythän on talvi ja talvella kuuluu syödä tuhtia ruokaa. Joten sulavasti siirryin niihin. Tuossa vaiheessa olin jo unohtanut laihdutuskuurin täysin. Olen kokannut muun muassa hyvin juustoista ja rasvaista kasvislasangea, juustoista sienirisottoa, tukevaa thaimaalaista kasvis-katkarapu pataa reilulla määrällä kookoskermaa...

En ole kauheasti makean perään. Vain välillä haluttaa vaaleaa tai tummaa suklaata. Siis aika harvoin. Ajattelinkin ostaa huomenna tummaa suklaata. Ihan siitä syystä. Että sähköpostiini tuli Fazerin meili "Helli hermojasi joulukiireessä - hyvinvointia ja hyvää mieltä suklaasta." Näitä tällaisia mainosposteja, lehdistötiedotteita, kutsuja, yhteistyötarjouksia tulee melko paljon bloggaajan sähköpostiin postausten aiheiksi. Yleensä tartun lehdistötiedotteisiin, jos  arvostelukappaleeksi tarjotaan minua kiinnostavaa kirjaa. Tuohon suklaaseen taidan tarttua myös, koska juttu oli hyvä.

Minulla on erittäin paha kilpirauhasen vajaatoiminta. Se hidastaa aineenvaihduntaa. Viimeksi lääkärillä valitella kalkatin tästä painonnoususta ja hän sanoi - minua suuresti lohduttavasti - , että se varmaankin johtuu tuosta hyvin huonosta kilpirauhasen vajaa toiminnasta.

Tällä viikolla tapahtui outo juttu.

Minulla oli yhtenä päivänä hirveän kylmä. Seuraavana päivänä sitten kauhean kuuma. Mielialat heittelehtivät. Minä olin, että jees: Nyt ne vaihdevuodet viimein alkoivat. Ei kauhean runsaita kuukautisia enää. Ei kun hormonilaastari tai hormonilääkitys. Ja pysyn mieleltäni tasapainoisempana. Ja ilman niitä fenomenaalisia kuukautisia.

              Mekon helman kuvioita. Desigualilla on melkein aina ympyröitä.

Mummotauti. Niinpä vähän mummon oloisena varasin ajan lääkäriin. Pääsin jo parin päivän päästä, jonka aikana ehdin luennoida mieheni jo umpiväsyksiin vaihdevuosista. Nyt hän on  erittäin hyvin kartalla siitä, mitä  suurta mullistavaa elämänvaihetta vaimo  parhaillaan kokee.

Lääkäri määräsi verikokeisiin estrogeenitason tarkastamiseksi. Ja antoi ajan gynekologille seuraavan viikon alkuun. Minä soittelin kavereille dramaattisia puheluita, että nyt ne vaihdevuodet on tulleet. Tapaamisissa puhuin lähinnä vain niistä. Monelta sain hyviä neuvoja täysijärkisenä pysymiseen ja oireisiin.

Tuntuu, että vain luin ja pidin metakkaa meidän tyhjentyneessä pesässä. Miehen piti kuunnella. Jo täysin vaihdevuosiin perehdytettynä. Uskoisin, että jo tässä vaiheessa hän antoi jutun mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos.

Mutta oli kuitenkin jonkinlainen kuuntelija. Se riitti minun kailotukselleni.

Gynekologille menin hyvin innostunein mielin ja paljon vaihdevuosista itseäni sivistäneenä. 

Heti sisään kutsuttuna kerroin asiantuntijan äänenpainoin gynekologille: minulla on vaihdevuodet. Hän kyseli oireitani. Joista kernaasti ja polveilevasti kerroin. Esimerkiksi sen outouden, että minulla on vieläkin ne runsaat kuukautiset. Mutta viime kuukautisten jälkeen oli viitisen päivää tiputtelua. Se on varmasti merkki vaihdevuosista!

Gynekologi sanoi, että verikokeessa estrogeeni arvot olivat aivan hyvät. Ehkä pikkuisen laskeneet. Sitten hän teki sisätutkimuksen ja totesi, että  munasarjasi toimivat normaalisti. Ei täältä löydy mitään vaihdevuosiin viittaavaa.

Olin yhtä aikaa nolo, raivoissani, lyttyyn lyöty. Ei siis vaihdevuosia!

Gynekologi kysyi, minkä ikäisenä äitini vaihdevuodet alkoivat. Muistin siinä 55-vuotiaana. Hän sanoi, että vaihdevuosien alkaminen on perinnöllistä. Sinullakin ne voi alkaa 55 ikävuoden maissa. Minä melkein rääkäisin, vieläkö kaksi vuotta näitä runsaita kuukautisia!

Gynekologi sanoi, että ei sinun niistä tarvitse kärsiä. Määrään sinulle yhdistelmälääke minipillerit. Vuoto varmasti vähenee. Tämä asia ilahdutti minua suuresti. Mutta edelleen mielessä tykytti ja ärsytti, ettei minulla olekaan vaihdevuosia. 

Tervettä nolouttakin aloin tuntea. Myös häpeää. Ne monet puhelut, joissa olin laveasti esitellyt vaihdevuosiani. Ne pitäisi kaikki perua. Myös tapaamisten puheet pitäisi perua. No, alan tehdä sitä hiljakseen ja esiinnyn tyynenä yhä hedelmällisenä naisena. Mitäs miehen koulutuksen suhteen? No, sanon hänelle, ettei oppi mene hukkaan. Jonakin päivänä minulla ne vaihdevuodet alkavat.

Minkälaiset sinun vaihdevuotesi olivat? Tai jos sinulla ei ole vielä ollut, minkälaisin mielin suhtaudut niihin?

Hyvää viikonloppua kaikille!