Kuvien mekko on ostettu nettikirpparilta. Merkiltään Calvin Klein. Mekko on kuin aivan uusi. Tämän merkin vaatteet maksavat satoja euroja. Minä sain mekkoni 20 eurolla. Kuvat taas meidän epäselvää koulukuntaa. Ilmeeni tympeät.
En ole oikein jouluihmisiä. Leivon kyllä joululeivät, taatelikakut, piparit ja joulutortut. Teen lasimestarin silliä ja täysin kasviskinkun. Mutta siivoamista karttelevana ihmisenä en tee suursiivousta. Puhumattakaan jouluverhoista ja petivaatteista. Koristelu on minusta jotenkin turhaa. Koristelen joulukuusen ja joulupöydän. Suhtautumiseni joulukoristeluun tässä kuvassa.
Mutta muutama päivä sitten minusta tuli koristelija. Ainakin jonkinlaatuinen.
En ole ikinä koristellut ikkunoita ledvalonauhoilla sun muilla. Ja en ole ikinä enkä tule ikinä koristelemaan taloa ja puita ulkona. Olen sisäkoristelija. Tähän asti ikkunanlaudoilla on nököttäneet vain ikivanhat joulukyntteliköt.
Mutta tapahtui siis pieni joulunalusihme. Jonotin Tokmannilla ja näin edellä olevallani naisella pusseissa nätin näköisiä sydämiä ja lumihiutaleita. Tietty kysyin: Anteeksi, mitäs nuo ovat? Mihin ne pannaan? Hän kertoi niiden olevan lednauhariipuksia, joita voi laittaa esimerkiksi ikkunaan. Kysyin, sähkölläkö toimii? Hän vastasi, että pattereilla.
Mieleeni kumusi. Ei tarvitsisi miettiä koristelussa, missä paikkaa sähköpistoke on. Suuresti innostuneena tein uuden kierroksen kaupassa ja ostin lednauhasydänriipukset ja patterit keittiön kahteen ikkunaan.
Tunsin itseni erittäin käytännölliseksi perheenäidiksi ostettuani nuo riipukset ja patterit. Vaikka olen oikeasti maailman tai Euroopan tai Suomen tai Etelä-Savon epäkäytännöllisin ihminen.
Riemusta hihkuen avasin pussin. Valosarja oli mielestäni jotenkin sekaisin. Söhräilin sen kanssa hyvän tovin. Myöhemmin jo täysin käytännöllisenä koristelijana ymmärsin, että koristekimpun avaamiseen oli selkeä logiikka.
Sitten se pieni valkea laatikko, johon patterit tulisivat. Se oli erittäin vaikeasti avattava. Revin sitä auki sormillani. Ei onnistunut. Sitten työnsin veitsen avaamisrakoon. Ja humps. Se aukesi. Patterit osasin laittaa täysin suvereenisti. Ripustin lednauhariipukset keittiön kahteen ikkunaan. Täytyy myöntää, että katselin ihaillen aivan uudenlaisia koristeitani noin puoli tuntia. Sydän miltei pakahtui: minä osasin aivan itse. Ilman miehen apua.
Sitten suunnittelin laittavani nämä mainiot koristeet talon kaikkiin ikkunoihin. Mittava koristelutyö. Mutta minulta käytännölliseltä koristelijaltahan se sujuisi vaivattomasti. Vähän pramealta se tuntui. Ja entä jos innostun kokeilemaan kaikkia Tokmannin mahdollisuuksia sisäkoristelijalle? Nyt järki peliin.
Niinpä ostin melko paljon lednauhasydänriipuksia ja uutuutena helmiriipuksia ja pattereita. Järki oli jo unohtunut ja itsekin ajattelin , että tämä on jo jonkinlaista innostunutta hulluutta.
Helmiriipukset ripustin - jo miltei ammattimaisen stailaajan ottein - keittiön ikkunoihin sydänkoristeiden lisäksi.
Olenko minä yksi naisparka? Raato, repaleinen, riekale. Kun saan niin suuren riemun tällaisesta oikeasti yksinkertaisesta jutusta. Mutta silti koen olevani käytännöllinen sisäkoristelija. Vai olenko vain vähäisiin iloihin tyytyväinen? Silti kuuta kurottelen.
Oletko sinä jouluihminen? Miten koristelet kotisi?
Niinpä ostin melko paljon lednauhasydänriipuksia ja uutuutena helmiriipuksia ja pattereita. Järki oli jo unohtunut ja itsekin ajattelin , että tämä on jo jonkinlaista innostunutta hulluutta.
Helmiriipukset ripustin - jo miltei ammattimaisen stailaajan ottein - keittiön ikkunoihin sydänkoristeiden lisäksi.
Olenko minä yksi naisparka? Raato, repaleinen, riekale. Kun saan niin suuren riemun tällaisesta oikeasti yksinkertaisesta jutusta. Mutta silti koen olevani käytännöllinen sisäkoristelija. Vai olenko vain vähäisiin iloihin tyytyväinen? Silti kuuta kurottelen.
Oletko sinä jouluihminen? Miten koristelet kotisi?
Mukavaa lukea innostuksestasi koristeluun - valoilla saa niin ihanaa tunnelmaa kotiin.
VastaaPoistaMinäkin käytän valosarjoja kodissani erilaisissa asetelmissa, myös oikeiden kynttilöiden kanssa. Olkkarin pöydällä onkin talvisaikaan koko ajan jonkunlainen asetelma, jota vaihtelen fiiliksen mukaan. Samoin keittiön pöydällä. Joulukoristeista kaikenlaiset satuolennot kuten tontut, keijut ja kerubit ovat aikoja sitten jääneet pois. Joulussa pyrin nykyisin yksinkertaisuuteen, ja lempeän tunnelman luomiseen. Markkinatouhu jouluna kun kyllästyttää ja tympii kovasti. Elävä tuli on parasta mutta sisällä olevat kukkavalot kyllä vähän laimentavat tunnelmaa. Ihmisten pitäisi minusta enemmän muistaa, miksi sitä joulua vietetään. Tätä mieltä minä.
Hyvää perjantaita sinulle Marja.
Kiitos, tuulikki, kommentistasi. Misnustakin se joulun sanoma olisi tärkein. Mutta on kaiken maailman markkinamiestä esittelemässä sinulle toista sanomaa. Osta! Meidän perheessä ei jaeta ylellisiä joululahoja vaan lupauksia, joista pidetään sata varmasti kiinni. Ja aina ne on pitäneet, vaikka ovat vaatineet välillä kovaakin ponnistelua. Meille joulujuhla on lämmin herkutteluhetki. Syödään kunkin mielestä hyvää ruokaa. Jutellaan. Syödään jälkiruokaa. Ja sitten alkaakin vähitellen nukuttamaan. Mukavaa viikonloppua sinulle!
PoistaHyvinhän tuo koristelu on onnistunut, ensi jouluna se onkin sitten taidetta. Itse olen melko maltillinen etenkin noiden sähköisten rimsrampsien suhteen,en pidä amerikkalaisesta tyylistä, elävää tulta mielellään. Teen monenlaista piperrystä, usein piparitalon lastenlasten iloksi ja enkelit ovat aina kuuluneet minulla koristeluihin. Seimikoristeita enää harvemmin näkee, Joulu tuntuu olevan oikea kulutusjuhla nykyisin. Tuo sinun sydänvalojuttu on oikein kaunis. Hyvää perjantaipäivää Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. En tähän asti ole ollut mikään koristelija, siis 54 vuotta. Mutta jostakin kumman syystä se hyppäsi mieleen. Tätä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Ja voi olla, ettei tapahdukaan enää. Minulla nuo intoilut sattuu olemaan ohimenevää sorttia. Mutta oli mukava kokemus tuntea itsensä edes vähän käytännölliseksi. Minä kun olen saanut kuulla koko ikäni olevani epäkäytännöllinen, hajamielinen, omiin ajatuksiin vaipunut ihminen. Ensi jouluna en muista koko koristelukohtausta. Voi, kun osaisi tehdä piparitalon. Ehkäpä ensi vuonna otan sen innostuksen kohteekseni. Kivaa viikonloppua sinulle!
PoistaEt ole yksin ja täällä sama, jos jotain pientä pilkettä jaksan laittaa, niin maar kovin se ilahduttaa. Nuo on ihanat. Täällä toinen epäkäytännöllinen terkuttaa, joka ei jaksaisi joulua juuri laittaa, enkä laitakaan, koska mies tykkää tehdä ruoat.
VastaaPoistaMinkälainen on kasviskinkku?
Kivaa viikonloppua Marja <3
Kiitos, kommentistasi, toinen joululaiska. Tuo outo koristeluvimma yllätti itsenikin. Ja oli tietysti ohimenevää. Oi jospa minullakin olisi kokkaava mies! Sitten kasviskinkkuun. Luontaistuotekaupoista tai netistä voi ostaa Seitanpaistiainekset. Siihen lisätään vain vesi ja öljy. Muotoillaan suorakaiteenmuotoiseksi ja kääritään tiukasti folioon. Paistetaan uunissa. Sitä voi leikata kuin kinkkua. Mutta Ah, makun on hyvä kasvissyöjälle. En tiedä onko lihan rasvan tottuneelle. Helppoa kuin mikä. Ja kasvissyöjän kinkku jättää olon ravituksi, herkutelleeksi, eettiseksi ja ekologiseksi, kaiken puolin hyväksi. Ja totta kai sitä voi syödä liikaa kuten kinkkua.Mukavaa viikonloppua sinulle!
PoistaTosi tyylikäs nainen ja mekko.
VastaaPoistaOikeastaan tämä postaus kuvaa, miksi Blogisi osoite on vimma.50.......
Kun johonkin innostut, teet sen sata lasissa.
Näköjään aina voi yllättää itsensä.
Kauniilta nuo valonauhat näyttävätkin.
Ihan mahtavaa viikonloppua sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Tykkään tuosta mekosta paljon, koska se on istuva ja ajattoman tyylikäs. Kiitos että tykkäsit.Ihanaa myös että tykkäsit lednauhoistani. Ne vaan on niin ihanat. Kohtaus kesti vajaan viikon. Sitten kielsin itseäni - oikeastaan ei tarvinnut enää kieltää, koska olin jo vähäsen itse kyllästynyt. Näin se minulle menee: innostutaan kamalasti ja se menee ohi noin viikossa. Mukavaa perjantai iltaa sinulle.
VastaaPoistaSait minutkin innostumaan, Marja. Olen huomenna menossa joulukuusenkoristeostoksille, joten etsinkin samalla tuollaiset sydänvalot. Minulla tulee tänä jouluna olemaan pitkästä aikaa kuusi, niin kaikki siihen tarvittava on ostettava. Että eipä ole joulua meillä moniin vuosiin koristeltu muuten kuin kyntteliköillä.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Kiva että sain toisenkin houkuteltua tämän materalistisen maailman ansoihin, pinnallisuuteen ja lumoihin. Minä olen niin kissan hyrräävän tyytyväinen noihin sydänkoristeriipuksiin. Ne vaan ovat niin kauniit. Se jonkinlaatuiselle esteetikolle suotakoon.
VastaaPoistaKivoja ostoksia ja aikaa teille joulun lumossa.