On jotenkin jännä, että meidän vähän boheemiperhe on konservatiivinen jouluruokien suhteen. Kun taas anopin luona joulupäivänä voimme saada vaikka marokkolaisen jouluaterian.
Ehkäpä se johtuu siitä, että laitan arkena aika paljon etnisiä ruokia. Joulun pitää olla jotakin pysyvää ja turvallista. Vain yhden kerran vuodessa.
Joulu alkaa piparien koristelulla.
Vanha piparien säilytysrasia.
Teen joululeipää joka vuosi. Tänä vuonna lisäsin taikinaan kuivattuja sekahedelmiä ja pähkinöitä.
Kille kissan jouluun taitaa kuulua ajatus, että miksi tuo emäntä häärii ja säheltää.
Taas konservatiivinen joulun juhlija sanoo: Teen joka vuosi suklaalla kuorrutetun taatelikakun.
Kuivatut sekahedelmät ja pähkinät vanhalla tarjottimella. Minusta joulu ei ole joulu ilman niitä.
Minä hajamielisenä ihmisenä ostin jouluisan pöytäliinan, joka sitten kotona osoittautui pussilakanaksi. Mutta meni ihan hyvin pöytäliinanakin.
Meillä on aluksi sillipöytä ja rosollia. Ja vasta sen jälkeen syödään lämmin jouluateria. Me kauan kauan sitten lopetettiin alkoholin käyttö joulupöydässä lasten takia. Myös glögi on alkoholitonta. Vaikka tyttäret ovat jo täysi-ikäisiä, tapa on säilynyt. Joulupäivään on kiva herätä pirteänä.
Mies kyseli minulta lahjatoiveita. Hän ei arvosta aineettomia-, elämysjoululahjoja. No, sittenpä toivoin lahjaksi suomalaista ekologista käsityötä. Korvikset ja kaulariipuksen muotoiluhuone Tuokion kokoelmista. Tässä Tuokio linkissä on sulassa sovussa monen muunkin muotoilijan tuotantoa. Nuorilla muotoilijoilla on raikkaita ideoita.
En saanut korujen värejä kunnolla esiin valokuvatessa. Mutta hento vaaleanpunainen on luonnossa kunnon vaaleanpunainen.
Minkälainen joulu sinulla oli?
Olet kyllä aikamoinen kokki,kyllä perheesi on saanut kystäkyllän. Itselläni on ihka samanlainen viisihaarainen kynttelikkö jolla pääsee juhlatunnelmaan ja Kille niminen kissakin on ollut. Minä myös olen konservatiivinen noissa jouluruuissa, tyttäret haluavat ihan samoja juttuja mitä ovat lapsena saaneet.Meillä oli hieman erikoisempi tuo jouluaterian aika,söimme jo aatonaattona. Tytär oli perheineen ja oli luvannut tehdä jouluna sairaalassa pari vuoroa, niimpä siirrettiin näitä ruokajuttuja aikaisemmaksi.Aattopäivän olinkin sitten yksin kun kumppani vietti poikiensa kanssa heille perinteistä aattopäivää.Joulukirkko on myös tärkeä mutta mutta en jaksanutkaan mennä kun tuli raivoisa köhä-räkätauti.Ikinä en ole viettänyt aattopäivää yksin mutta sehän olikin tosi rauhoittava ja mukava, kuuntelin kaikki vanhat joululaulut ja muistelin menneitä jouluja, polttelin kynttilöitä,kaikki rakkaat ihmiset olivat kuitenkin ihan lähietäisyydellä. Mukavia välipäiviä sinne Marja :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentista. Minä olen todella epäkäytännöllinen ihminen, mutta kokkaaminen sujuu. Silitys, ikkunoiden pesu - en osaa. Siivoamista välttelen, kunnes on pakko siivota. Romanttisella kyntteliköllä pääsee tosiaan juhlatunnelmaan. Jännä että sinullakin on ollut Kille niminen kissa. Hienoa että sinun tyttäretkin haluaa pitää kiinni perinteisestä jouluateriasta. Meillä joskus naristaan, että joka vuosi tätä samaa...Kyllä jouluateria varmasti maistui aivan samalta aatonaattona kuin aattona. Minä en saa kammettua itseäni joulukirkkoon.Erikoinen ja hieno kokemus sinulle tuo aattopäivän yksin oleilu. Hyviä välipäiviä sinnekin!
PoistaIhanat korut ja joulutunnelmat. Upea tuo pöytäliina. Oli kiva päästä näkemään myös teidän "kasvisjoulukinkku". Hyvin samanlaisilla herkuilla mentiin täälläkin ja huh kun napa raikaa. Arvannet varmaan, että täältäkin löytyy tuo vanha peltipurkki, se on ihana ja kun punainen on se lemppariväri.
VastaaPoistaSydämellistä torstaita Marja <3 niin ja ihana Kille. <3
Kiitos Tiia kommentista.Napa rutisee täälläkin. Mutta niinhän aina joulun jälkeen. On joulu sen arvoista. Kasviskinkku oli maukasta. Kaikki tykkäsi. Ensi jouluna uudestaan. Pöytäliina olikin pussilakana. Mutta ei se niin tarkkaa. Purkkeja siellä ja purkkeja täällä. Ja ne on vaan niin ihania. Hyviä välipäiviä sinulle!
PoistaMeidän kahden jouluun kuului lepoa ja rauhaa - juuri sitä mitä joululta hainkin! Joulun molemmin puolin oli sitä vastoin vähän enemmän säpinää - kiitos ihanien lasten ja lastenlasten <3
VastaaPoistaJouluruuat minäkin tein kaikki itse, noudatan aina samaa perinteistä kaavaa niissä, ja tyttäretkin näkyivät olevan samoilla linjoilla. Oli ihanaa nähdä, että olen saanut olla esimerkkinä heillä, ja äitinä se tuntuu niin palkitsevalta.
Leppoisaa viikonlopun odotusta.
Kiitos Tuulikki kommentistasi.Joulu on minustakin rauhoittumista varten. Niinhän joulurauhan julistamisessakin sanotaan. Eikä rauhaa saa häiritä, vaikka nykyään siitä ei saa rangaistuksia.Ihana että tyttäresi ovat ottaneet sinusta esimerkkiä perinteisestä joulun laitosta ja vietosta. Kunpa minunkin tyttäreni sitten joskus. Hyviä välipäiviä sinulle!
VastaaPoista