tiistai 12. joulukuuta 2017

Opettajan ammatti on välillä hankala ja vaikea


Kun pitäisi miellyttää oppilaita.

Kun pitäisi miellyttää vanhempia.

Kun pitäisi miellyttää rehtoria.

Ja ennen kaikkea pitäisi tietysti opettaa.



Pitäisi tuosta vain omaksua digitalisaatio. Hallita sähköiset oppimateriaalit ja niiden käyttö. Jotta noudattaisi uutta opetussuunnitelmaa. Oppilaille pitää antaa myös sellaisia tehtäviä, joihin he voivat etsiä omilla koneillaan tietoa netistä. Tämän kaiken minä olen tehnyt.





Kun aloitin parikymmentä vuotta sitten opettajan hommani, päätin että olen työssäni oma itseni. Mutta muistan, että olen töissä.



Nyt tämä tulehtunut tilanne töissä tuntuu vievän jotenkin pohjan kaikelta työltäni. Vaikka asia ei ole niin. Se vain tuntuu siltä. En voi tunteilleni mitään.



Tästä on vain mentävä eteenpäin töissä tai ilman töitä.




Lopuksi alakuloinen runo.

Minulle opetettiin paljon.
Se kaikki tuntuu nyt turhalta
kun käsittämätön tuuli
elää merkityksellistä elämäänsä.
Kaikenvärisenä liikkuu puissa ja taivaalla
  täytenä ja voimakkaana
    itsessään ja kaikkialla.

Minä opin paljon.
Minulle jäi
vain raskaat sanat
ja elämä
aina jossakin muualla.


Tyttäreni antoi minulla jo kauan sitten tehtäväksi ottaa selfieitä, jotta sitä kautta voittaisin kamerakammoni. Enpä ole muistanut muutamaan kuukauteen koko tehtävää. No nyt muistin: tiukkailmeinen akka.






                      Tämä ihme kuva tuli aivan sattumalta ja itsestään.


                      Kukkapöytäni nyt. Syklaami alkaa jo lakastua.


Oletko koskaan tuntenut saavasi työstäsi tarpeeksesi?


Lähteet:kuvat omat

21 kommenttia:

  1. Aina välillä saa tarpeekseen kaikesta työhön liittyvästä. Sille ei mahda mitään, silloin hemmottelen itseäni ja teen asioita, joista pidän ja nautin. Jaksan sen jälkeen taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Melissa kommentistasi. Jees, kyllä minä osaan rentoutua, mutta välillä ulkoiset olosuhteet vievät vähän liikaa voimia.

      Poista
  2. Lämmin lohdutuksen halaus sinulle, Marja.

    VastaaPoista
  3. Olen niin surullinen puolestasi, että käyt työpaikallasi sellaista läpi, ettei ole ulospääsyä. <3 En löydä sanoja, mutta lämpimän halauksen voin lähettää.

    En myöskään ymmärrä heikkoja vanhempia, me olemme sitä mieltä, että opettajat saa hoitaa työnsä rauhassa ja me hoidamme omamme, monien kullannupuille kun opettajat eivät saisi tänä päivänä edes piip sanoa. Omassa lapsuudessa opettajia kunnioitettiin ja he olivat auktoriteetteja, silti ei tietenkään pelon vallassa kukaan oppilas elänyt. Nyt on menty metsään tässä asiassa kyllä ja nimenomaan vanhemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommenntistasi. Ehkäpä joskus joku ulospääsy löytyy. Ainakin silloin kun sanon itseni irti. Nykyisin vanhemmat on hyvin vaativia. Ei heidän kullanmuruissaan voi olla mitään vikaa. Tulisivat viikoksi oppitunneille seuraamaan. Minkälaista hulabaluuta se on.

      Poista
  4. Puhutteleva runo ja hienot kuvat. Sinäkin osaat ottaa kuvia, joita et tarkoita ottaa. Niin minäkin. Ajattelen opettajan ja sijaisvanhemman olevan tietyllä lailla samassa tilanteessa. Molemmat ovat ennen kaikkea lapsia varten. Lisäksi kummankin on tehtävä yhteistyötä lasten vanhempien, kouluyhteisöjen, terveydenhuollon ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Jos joku osanen ei toimi, lasten tilanne huononee. Olet ajatuksissani. Halaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, taas sydäntä lämmittävästä kommentistasi. Kyllä minulla aina hyvä ja tarkka tarkoitus on "valokuvaamisessa". Mutta niin - ah niin - monesti menee mönkään. Tänään mieltäni piristi kummasti, kun kävin tekemässä kaupallisen postauksen. Elämäni ensimmäisen. Jännää. Face to face. Rikastuin vaan uuden talvitakin. Mutta suurin rikkaus oli mielen piristyminen. Valokuvata muka "professionaalisesti", haastatella, kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon... Taisin tuntea itseni kovinkin tärkeäksi matamiksi.

      Poista
  5. Kiva kukkapöytäratkaisu, aivan makuuni. Valokuvaajana työssäni tarpeeksi saaminen ilmenee sillä, että vapaa-ajalla en usein jaksa kaivaa kameraa esille. Niin paljon kun kuvausta rakastankin. Toisinaan se vaan vie sitten luovuudenilon kotona kuvailuun, ja se heijastuu myös usein blogiinikin, vaikka niin ei saisi olla :D Eräs pomoni kerran totesi minulle jo vuosia kuvanneena, että: "Jos rakastat kuvausta, älä tee sitä työksesi". Toisinaan ymmärrän hänen sanansa hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Jane.Vau, teet valokuvausta työksesi. Syvä kumarrus. Mielenkiintoinen taiteenlaji. Haluaisin tämän blogin myötä oppia kuvaamaan paremmin. Pitäisi varmaankin olla oikea kamera. Mutta olen laiska ja kuvaan edullisella kännykällä. Eipä siinä juuri kehitytä. Mutta olen ymmärtänyt, miten vaikea taiteenlaji valokuvaus on.

      Poista
  6. Ei kuulosta ollenkaan helpolta. Tsemppiä Marja ja mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, MINI, kommentistasi. Eihän tämä helppoa ole, mutta ei tämä iäisyyksiin kestä. Hope so. Sinulle myös mukavaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  8. Kaunis runo. Tsemppiä työhösi, opettajan työ on tärkeää työtä. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kommentistasi. Tsemppiä tarvitaan. Kun open homma on nykyisin niin monimuotoista.

      Poista
  9. Opettajan rooli ja ammatti on kyllä nykypäivänä käynyt hyvin vaikeaksi, kaikkia pitäisi miellyttää jne. Paljon tsemppiä ja voimia tilanteeseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia kommentistasi. Ja voiman ja tsempin lähettämisestä.

      Poista
  10. Opettajan työ ei ole helpoimmasta päästä ja uskon, että nykyään tilanteet ovat juuri tuollaisia kuin tuossa oheistamassa sarjakuvan kuvassa. Olet puun ja kuoren välissä enkä kadehti olotilaasi. Tsemppiä ja halaus sinulle!

    VastaaPoista
  11. Kiitos Marjo kommentistasi. Tosiaan ollaa puun ja kuoren välissä. Ja sitten on tämä kaiken digigiksi muuttaminen.

    VastaaPoista
  12. Mä vasta aloittelen työuraani, harkitsin opettajaksi ryhtymistä, mutta päädyin siihen ettei ole mun juttu... Nyt olen toimittaja, opiskelen vielä. Media-alallakin on paljon isoja muutoksia, varmasti monella muullakin. Tsemppiä! Onneksi kohta on joulu :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos, Anniina kommentistasi. Sanon suoraan, että hyvä, kun valitsit media-alan, vaikka siinäkin on nykyisin tietty murroskausi meneillään. Kauan sitten - miltei muinaishistoriassa - ammatinvalinta testeissä ammatikseni suositeltiin toimittajan hommia. Olin niin kovin nuori silloin. Tie vei ulkomaille ja melkein intuitiolla valitsin yliopistossa, mitä alan opiskella.Hyvää joulun odotusta sinulle.

    VastaaPoista
  14. Opettajan työ on kyllä tosi vaativaa, kuulostaa tosi kurjalta tuo sinun tilanne! Mä viihdyn hyvin omassa työssäni päiväkodissa.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!