Ajattelen, että kaikki elämässä on epävarmaa. Tekee ihminen sitten mitä hyvänsä. Tai elää miten fiksusti tahansa. Ihminen voi silti menettää terveytensä, läheisensä, perheensä, työnsä, omaisuutensa.
Epävarmuus vain kannattaisi hyväksyä. Päästää irti kaiken hallinnan tunteestaan. Esimerkiksi mindfulness olisi hyvä keino säännöllisesti harjoitettuna ymmärtää, että emme voi takertua mihinkään.
Luovuudesta puhutaan paljon ja sitä tavoitellaan. Mutta luovat ihmiset muun muassa työpaikassa koetaan jonkinlaiseksi uhaksi. Kun he esittävät aivan uusia ja outoja ideoita. Ajatellaan, että he eivät puhalla yhteen hiileen.
Pitäisi ehkä antaa tilaa riskien ottamiselle, erehtymiselle, epäonnistumiselle, epävarmuudelle. Meillä on vain tämä yksi ainokainen elämä. Miksi sitä ei voisi elää irti? Henkisesti vapaana. Eikä ajatella, mitä muut ajattelevat.
Työstä on tehty ihmisen tärkein merkityksellisyyden mittapuu. Toki vietämme paljon aikaa töissä. Mutta se ei saisi määritellä identiteettiä eli pysyvämpää yksilöllistä käsitystä itsestä. Nykyisessä tehoyhteiskunnassa vaaditaan melkein uskonnollista sitoutumista työhön.
Hyväksymällä epävarmuuden ja tilapäisyyden ihmiset voisivat olla tasapainoisempia. Levätä enemmän. Antaa aikaa perheelle ja ystäville. Keskittyä myös oikeasti tärkeisiin asioihin.
Siedätkö sinä epävarmuuden tunnetta?
Lähteet: Voi Hyvin 4/2017, kuvat omat
Minä olen huono kestämään epävarmuutta. Toisaalta olen ihan tietoisesti yrittänyt opetella kestämään epävarmuutta. Irtisanouduin vakituisesta työpaikasta ja ryhdyin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi tietäen, että tämäkin on väliaikaista.
VastaaPoistaKiitos Minna M kommentistasi. Rohkea veto tuo vakituisesta työpaikasta irtisanoutuminen.
PoistaHyviä pointteja Marja. Maailma ja me ihmiset olemme niin monimutkaisia otuksia, ettei kukaan voi hallita kaikkea. Myös muiden kuin omat valinnat ja sattuma vaikuttavat, mitä suurimmassa määrin elämäämme. Äitini yksi hokema oli, ettei mikään muu ole varmaa kuin kuolema. Ihmisiä, jotka haastavat kokeilemaan uutta myös kadehditaan. Vastustetaan, vaikka ihaillaan. Epävarmuuden sieto ehkä lisääntyy, kun ikääntyy. Ainakin kuvittelen itselleni käyneen niin. Hyvää tätä päivää.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Muistan nuo äitisi sanat kirjastasi. Minusta se oli hyvin sanottu. Joo, kyllä ikä on tuonut hallitsemisen tunteen löystymistä ja epävarmuuden sietokykyä.Hyvää uuden vuoden odotusta sinulle.
PoistaHyvä teksti Marja!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi MINI.
PoistaMinulla on varsin ambivalenssi-suhde epävarmuuteen. Toisaalta elän keskellä epävarmuutta ja elämäni keskittyy aika paljon siihen, ihan asuinmaani ja työni valinnasta lähtien. Toisaalta olen kontrollifriikki ja tahtoisin kontrolloida kaikkea, myös pikkuseikkoja ja toisia ihmisiä.
VastaaPoistaYritän joka päivä oppia enemmän elämästä epävarmuudessa ja todella nauttia siitä.
Kiitos Joanna kommentistasi. Sinä totisesti elät epävarmuuden keskellä. Kontrollointi tuo monelle turvaa elämään. Sitähän me kaikki kaivataan muodossa jos toisessa.
PoistaTässä on pikku hiljaa opeteltava siihen ja hyväksyttävä se että joskus kaikki ei menekään kuin elokuvissa. Pienen epävarmuuden kyllä kestän mutta jos se on jatkuvaa niin ei....
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta! :)
Kiitos Mama Lina kommentistasi. Epävarmuus voi olla henkisesti myös avointa suhdetta elämään. Ymmärrän hyvin, että kaikki ei siedä epävarmuutta. Kukin tavallaan. Hyvää uuta vuotta myös sinulle!
Poista