Myönnän juu, että joskus olen valehdellut niin sanottuja valkoisia valheita. En suureellisia tai "pahoja" valheita. En silti ole viaton.
Valehtelu on yllättävän tavallista. Kun ihmisiä on pyydetty pitämään päiväkirjaa valheistaan. On käynyt ilmi, että monet valehtelevat joka päivä. Yhden tutkimuksen mukaa amerikkalaiset opiskelijat valehtelee äidilleen noin joka toisessa keskustelussa.
Tunnetuin viimeaikainen valehtelija on mielestäni ollut tanskalainen Peter Madsen. Hän valehteli medialle, ettei ole tappanut sukellusveneessään ruotsalaista toimittaja Kim Wallinia. Onneksi hän jäi kiinni valheestaan. Murha oli hyvin raaka.
Kilpapyöräilijä Lance Amstrong valehteli monia kertoja. Jopa suorassa TV-lähetyksessä. Hän kertoi, ettei ole koskaan käyttänyt dopingia. Seitsemän vuotta myöhemmin hän kertoi käyttäneensä kasvuhormoni epoa ja veridopingia.
Valehtelu on aina kiehtonut ihmisiä. Esimerkiksi muinaisessa Kiinassa valehtelijaksi epäilty laitettiin pureskelemaan raakaa riisiä. Jos riisi takertui suuhun ja sitä oli vaikea sylkeä pois. Epäilty julistettiin valehtelijaksi. Tuolloin ajateltiin, että valehtelijan suu kuivuu. Myöhemmin tieteellisissä testeissä on huomattu, että hermoston toiminta kiihtyy sressitilanteessa, ja syljen eritys vähenee. Kiinalaiset siis tiesivät tämän jo muinoin.
Valheenpaljastuskone tutkii juuri tätä hermoston kiihtymistä. Muun muassa pulssi nousee, kädet hikoilevat. Mutta ihminen voi silti olla viaton. Hermoston muutokset aiheutuvat vain tilanteen stressaavuudesta.
Jotkut väittävät pystyvänsä tunnistamaan valehtelijan. Valehtelija ei katso silmiin. Hän toistaa kysymyksen saadakseen aikaa miettiä sopivaa vastausta. Hän puristaa huulensa tiukasti yhteen. Koskettelee hiuksiaan tai nenäänsä.
Suurinta osaa ihmisiä valehtelu jännittää ja ahdistaa. Mutta joidenkin mielestä valehtelu voi olla hauskaa. He nauttivat ihmisten vedättämisestä.
Tammikuussa vuonna 1998 USA:n presidentti Bill Clinton sanoi: "Minulla ei ole ollut seksisuhdetta sen naisen kanssa - neiti Lewinskyn."
Lause jäi poliittiseen historiaan yhtenä muistetuimmista valheista.
Oletko koskaan käyttänyt niin sanottuja valkoisia valheita?
Lähteet. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 2017/11, kuvat Pexel.
Kyllä meistä jokainen taitaa päästellä niitä valkoisia valheita suustaan. Ainakin itse olen syyllistynyt niihin. Puolustelen itseäni, että ne ovat olleet tilanteeseen sopivia.
VastaaPoistaSiinä muuten olet oikeassa, että valehtelija ei koskaan katso silmiin. Tämän olen itse myös kokenut, kun minulle on valehdeltu suoraan päin naamaa. Onneksi valheella on aina lyhyet jäljet.
Kiitos kommentistasi tuulanneli. Joskus joutuu turvautumaan valkoiseen valheeseen, ettei esimerkiksi loukkaisi liian pahasti.
PoistaMielenkiintoinen postaus kerrassaan. Olen varmasti lasketellut luikuria ihan tietoisestikin. Yleensä tilanteissa, joissa totuus minun mielestäni olisi satuttanut kuulijaa. Isäpuolelleni, minulle ja monille muille on puhuttu palturia syntymääni liittyvistä seikoista ja isyyskäräjillekin on haastettu mies, joka ei voinnut olla isäni. Koin kaiken sen valehtelun - sitten kun sain tietää siitä - olleen loukkaavaa, paitsi itseäni, myös isäpuoltani kohtaan. Mukavaa päivän jatkoa Marja.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Luin tuon raadollisen isyys asian kirjastasi. Muistan kovasti ihmetelleeni, miksi äitisi toimi niin. Nimenomaan silloin tulee käytettyä valkoisia valheita, kun ei liiaksi halua loukata totuudella toista ihmistä.
PoistaSyyllistyn valkoisiin valheisiin. Yleensä tosiaan silloin kun ei halua loukata toista.
VastaaPoistaKiitos Minna M kommentistasi. Tuntuupa kivalta, että suurin osa kommentoijista hyväksyy valkoiset valheet. Nimenomaan suojellakseen toista ihmistä.
VastaaPoistaEiköhän jokainen meistä ole joskus päästänyt suustaan jonkun valheen, oli sitten pieni tai iso. Aina silloin tällöin itsekin syyllistyy valkoisiin valheisiin, mutta yritän kyllä pääasiassa pysyä aina totuudessa.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Pääasiassa totuudessa. Valkoiset valheet sallitaan.
PoistaJuu, olen valehdellut sekä mustasti että valkoisesti. Nuoruuden toilailuja tuli tuhmin valheen siivin joskus seliteltyä isille ja ädille ... ei onneksi tarvinnut usein. Valkoiset valheet ovat minulle muuten umpirehelliselle tosi vaikeita, joten yritän aina löytää oikeasti hyvää sanottavaa.
VastaaPoistaMuuten, eihän se ole valehtelua, jos vähän liioittelee? Niin että ihan totta minä nytkin selitän :)
Kiitos, Eeva, kommentistasi. Jees, kyllä minä muistan myöskin murrosiän mustat valheet. Valkeat edelleen hyväksyn, jos loukkaisin totta puhumalla liikaa toista. En minä osaa mitään kohteliaan väistäviä selityksiä. Hyvää aatonaaton iltaa sinulle.
VastaaPoistaKyllähän valkoisia valheita pääsee suusta melko useinkin, mutta sanon myös suoraan asioita. :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Nina. Valkoiset valheet taitavat olla aika yleisiä, mutta ei ne kuitenkaan paljoa rajoita suoraan puhumiselta.
Poista