maanantai 28. elokuuta 2017

Mielenrauhani ylläpitäminen - psyykkinen itsesäätely


Välillä ahdistus ja paha olo valtaa mieleni. Esittelen nyt keinoja saavuttaa edes jonkinmoinen tasapaino.

Ihminen haluaa pitää yllä tasapainoista oloa ja mielenrauhaa - paitsi extreme-harrastajat, hyvin kokemusnälkäiset ihmiset tai murkut.

Jos jokin uhkaa tätä mielenrauhaa, ihmisellä on tasapainon säilyttämiseksi kaksi keinoa: coping- eli selviytymismekanismit, jotka ovat tietoisia keinoja. Ja defenssimekanismit eli puolustusmekanismit, jotka alkavat toimia tiedostamattomasti.


              Löysin - mielestäni tämän ihanan -  autiotalon yhdellä kesän luontoretkellä.
                     Se on minusta jotenkin puhutteleva.


Coping eli selviytymismekanismeja mielen tasapainoa uhkaavissa tilanteissa on muun muassa:
  • Fyysinen "kanava": Pahan olon tai vihan purkaminen esimerkiksi lenkkeilyyn tai muuhun liikuntaan.
  • Sosiaalinen keino: Pahan tunteen jakaminen. Esimerkiksi juttelu toisen ihmisen kanssa.
  • Psyykkinen keino: Itsepohdiskelu. Antaa pahan olon tulla esimerkiksi itkun kautta pois.
Itse olen huomannut käyttäväni kaikkia noita coping-keinoja. Psyykkinen keino taitaa olla eniten käytössä.



Tiedostamattomia defenssimekanismeja tasapainoa horjuttavissa tilanteissa on paljon. Tässä yleisimpiä:
  • Arvon kieltäminen: Kun joku asia ei onnistu, voidaan sanoa: ei se mikään tärkeä juttu edes ollutkaan - vaikka oli.
  • Torjunta: Epämiellyttävä asia aivan vilpittömästi unohtuu. Jos esimerkiksi pelkää todella paljon hammaslääkäriä, voi ilman suunnittelua ja ajattelua unohtaa sen.
  • Kohteensiirto: Huono olo siirretään kiukuttelemalla syyttömään läheiseen.
  • Projektio: Se paha asia jota ei itsessä hyväksy, siirretään toiseen ihmiseen ja aletaan syytellä tuota projektion uhria. Esimerkiksi joku nainen ei osaa hyväksyä seksuaalisia ajatuksiaan, pitää niitä pahoina. Siirtää ne sitten vaikka naapurin nuoreen naiseen. Jota syyttää sitten seksuaalisesti huikentelevaiseksi hutsuksi.


  • Tunteiden eristäminen: Ihminen puhuu pahaa mieltä ja ahdistusta aiheuttavista asioista vain järjellä, jotenkin kylmästi, mekaanisesti. Vailla tunnetta.
  • Lohkominen eli splitting: Maailma jaetaan hyvään ja pahaan. Jotkut ihmiset ovat täydellisen hyviä. Jotkut täydellisen pahoja. Harmaata aluetta ei ole. Sisäinen maailma on mustavalkoinen. Tämä on yleinen defenssi murrosiässä, vaikeissa psyykkisissä ongelmissa, henkisessä kypsymättömyydessä.

Olen yllättänyt itseni käyttämässä etenkin torjuntaa. Olen välillä aivan vilpittömästi unohtanut palaverit ja kokoukset. Sanoma: ovat siis jollakin tapaa ahdistavia minulle. Tunteitakin olen eristänyt. Jos joku puolituttu , vain tuttava tai uusi kaveri on jostakin syystä kysynyt taustoistani, jotka ovat raskaat. Olen mekaanisesti - ilman tunnetta - voinut kertoa kipeistä kokemuksistani.


Vaikka defenssit käynnistyvät tiedostamattomasti. Niitä voi oppia myös itseanalyysin avulla tiedostamaan jälkeen päin.Näin elämästä voi tulla jotenkin sisäisesti tietoisempaa ja helpompaa. Itsetuntemus paranee.


Oletko bongannut coping-mekanismejasi tai defenssejäsi?



Lähteet: kuvat omat

11 kommenttia:

  1. Huomenta Marja, jälleen kerran hyvä aiheen valinta. Hienot kuvat myös. Tunnistan käyttäneeni kaikkia noita Puolustus- ja selviytymiskeinoja jossain elämäni vaiheessa. Osaa käytän vieläkin. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Eihän me ahdistusta haluta ja siksi - aivan luonnollisesti - käytämme selviytymis- ja puolustuskeinoja. Kivaa viikon alkua sinulle.

      Poista
  2. Paljon tuttuja mekanismeja. Vaikka olemme kaikki niin erilaisia, niin monet mielen mekanismit ovat kuitenkin kaikilla samanlaisia - se on aika kiehtovaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria kommentistasi. Niin, tosiaan. Vaikka olemme kukin oma erilainen itsensä, psyykkinen itsesäätely on kaikille tuttua.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Laura kommentistasi. Aihe on kiinnostanut minua varmaan 30 vuotta.

    VastaaPoista
  6. Tuttuja juttuja, itku ja kävely toimivat minulla hyvin ... ja tietenkin tarvittaessa myös kunnon ärräpäät.

    PS: Tykkäsin kovasti noista vanhan talon kuvistasi. Mitähän se minusta kertonee?

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Minäkin ihastuin tuohon autiotaloon kesäisellä luontoretkelläni. Niin...mitähän se kertoo meistä. Voisi sukkelasti vastata, että tykätään vanhoista taloista.
    Vähän kaivellen voisi sanoa, että talo on minuuden vertauskuva. Autiotalo - jonkinlaista yksinäisyyttä. Vanha - jonkinlaista viisautta. Rikkinäiset ikkunat - on tullut haavoitetuksi. Joku on ehkä tehnyt jotakin väkisin.....Hyvää syksyn alkua sinulle.

    VastaaPoista
  8. Varmasti tullut käytettyä monia coping-mekanismeja ja degenssejä. Jatkossa voisikin pysähtyä ja pohtia syitä niiden käyttöön.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos kommentistasi Minna M. Nuo mekanismit suojaavat meitä ahdistukselta. Mutta defenssien liikakäyttö ei ole hyväksi henkiselle hyvinvoinnille.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!