Nuorena olin kova hikoilemaan. Nyt en enää. Ikä varmasti hidastaa sitäkin. Kuten ajatuksenjuoksua. Ihon pintaverisuonisto sen sijaan toimii liiankin aktiivisesti - kuntoilun ja saunan jälkeen olen punainen kuin tomaatti. Dödöjä käytän huolettomin mielin - hups ja heijaa - vaikka niiden vaarallisuudesta käydään keskustelua. Mikäpä tässä maailmassa ei olisi kohta vaarallista.
Hiki itsessään on melkein pelkkää vettä ja suolaa, eikä se haise miltään. Ihon yksilöllinen bakteerikanta saa sen haisemaan ja määrää sen yksilöllisen aromin.
Minulla on soinut mielessä Jipun ja samuli Edelmanin laulu Jos sä tahdot niin. Yritän laittaa sen tähän. Vaikka ei kuulu mitenkään aiheeseen.
Tämä kesä on ollut armelias runsaasti hikoileville. Helteitä ei ole juuri ollut. Hikoilun määrä on yksilöllistä ja pitkälti geenien säätelemää. Tosin pienet lapset ei vielä hikoile. Isot hikirauhaset aktivoituvat murrosiässä. Jälkihiki - esimerkiksi kuntoilun jälkeen - voi kestää jopa tunnin joillakin ihmisillä.
Hikoilun määrä ei kerro ihmisen kunnosta mitään. Runsaasti hikoilevat eivät ole välttämättä huonokuntoisia.
Ihmiset hikoilevat noin puoli litraa päivässä. Hikoilua voi lisätä jotkut sairaudet tai niiden lääkitys sekä reipas ylipaino.
Deodoranttien vaarallisuudesta on kiistelty tiedemaailmassa pitkään. Vieläkään ei ole yksimielisyyttä. Jotkut dödöt sisältävät paljon alumiinia, joka on Maailman Terveysjärjestön WHO:n kemikaaliongelma listalla.
Antiperspirantit toimivat eri tavoin kuin dödöt. Dödöt sisältävät paljon kemikaalihajusteita, jotka peittävät hien hajun. Antiperspirantit muodostavat yleensä alumiinisuoloilla tukkeen hikirauhasen eteen.
Fysiologian professori ja erikoislääkäri Jorma Torppari sanoo dödöjen vaarallisuudesta näin:
"Olennaisin ongelma deodoranteissa on se, että ne sisältävät paljon kemikaaleja, joiden vaikutukset on huonosti tutkittu. Jos ei halua olla mukana tässä ihmiskokeessa, jossa kemikaalien vaikutuksia kaiken aikaa tutkitaan, silloin ei käytä näitä tuotteita."
Aika tymäkästi sanottu. Mutta en aio luopua deodorantista.
Aika tymäkästi sanottu. Mutta en aio luopua deodorantista.
Lähteet: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat Pexel.
Huomenta Marja ja kiitos tästä postauksesta, joka antaa taas kerran ajattelemisen aihetta. On helpompaa tehdä valintoja, kun tietää asioista tai edes sen, ettei tiedekään ole pystynyt kaikkea selvittämään. Hikirauhasten tukkimisesta minulla on yksi huono kokemus. Pääsin - muistaakseni Kodin Kuvalehden ja Helsingin kaupungin kustantamalle - suurperheiden äideille tarkoitettuun työkyvyn ylläpitämiseen tarkoitettuun kuntoutukseen Kaisankotiin. Siellä oli mm. turvesauna. Kun iho oli peitetty turpeella ja istuimme löylyssä, pyörryin. Lopun päivää oksentelin ja kärsin massiivisesta päänsärystä. Tulin siihen tulokseen, että hien kuuluu päästä jostain ulos. Kiitos Marja myös e-mailista, vastailen piakkoin.
VastaaPoistaKiitos, Kirsti, kommentistasi. Aika järkky tuo kokemuksesi turvesaunasta. Niin se varmaankin on, jos hikeä lykkää. Pitää sen myös päästä ulos. Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle.
PoistaOlen itsekin kuullut deodoranttien vaarallisuudesta juttua. Itse olen kuitenkin toistaiseksi käyttänyt niitä. Muistaakseni myös kemikaalittomia vaihoehtoja on markkinoilla.
VastaaPoistaTaru
stuffabout.fitfashion.fi
Kiitos, Anonyymi, kommentistasi. On kemikaalittomia vaihtoehtoja. Käytin niitä raskauksien ja imetyksen aikana. Muistaakseni jotakin tuoksukiveä. Mukavaa sunnuntaita sinulle.
PoistaOlen etsinyt alumiinitonta deodoranttia, mutta vaikea sellaista on löytää. Herbinalla kuulemma on yksi sellainen, mutta se ei sitten ole tehokas siinä tehtävässä, mihin on tarkoitettu, kuulemma. Täytyy muistaa seuraavalla kauppareissulla sitä yrittää löytää. Luonnon kosmetiikan valikoimissakin sellaisia on, mutta ovat ehkä olleet minulle liian kalliita, kun en ole niitä tullut ostaneeksi ja sitten olen jo unohtanut koko asian. Hyvä kun muistutat tästä ... jatkan etsintää ja toivotaan myös että kemikaaliteollisuus kehittää lisää vaarattomia vaihtoehtoja.
VastaaPoistaKiitos,Eeva, kommentista. Ai, Herbinalla on. Sitä voisi kokeilla. Käytin raskausaikoinani ja imettäessäni luontaistuotekaupasta ostettua hajukiveä. Lasten turvallisuus tuntui silloin hyvin tärkeältä. En taida olla kovin tarkka omasta turvallisuudesta. Välillä tulee kyllä vahvojakin terveysintoilu kausia.
VastaaPoistaHyvä aihe ja pistää todella miettimään. Itse jätin hiusten värjäyksen ja hajusteelliset shampoot ja meikkaan harvoin ja jos se pahin onkin mun dödö? Tulee mieleen mitkä ovatkaan ne meidän aikakauden Morrisin myrkkytapetit?
VastaaPoistaKiitos, kommentistasi, Teresa. Minä kyllä käytän dödöä varsin huolettomasti.
PoistaHyvä aihe ja pistää todella miettimään. Itse jätin hiusten värjäyksen ja hajusteelliset shampoot ja meikkaan harvoin ja jos se pahin onkin mun dödö? Tulee mieleen mitkä ovatkaan ne meidän aikakauden Morrisin myrkkytapetit?
VastaaPoistaMinäkin olen kuullut dödöjen vaarallisuudesta, mutta jotenkin sen on sivuttanut, kun kaikki niitä kuitenkin käyttävät ja kaupassa myyvät. Jotenkin luottaa siihen, että eivät kaupassa myisi, jos ne kovin myrkkyjä ovat.
VastaaPoistaToivottavasti markkinoille tulisi alumiiniton ja hyvä vaihtoehto!
Kiitos, kommentistasi, Minnea Muru. Tuntuu siltä, että nykyisin on niin kovin paljon vaarallista.
PoistaOlen samaa mieltä Minnean kanssa - luotan siihen, ettei kaupassa mitään kovia myrkkyjä myydä :)
VastaaPoistaItse treenaan paljon ja koen, että yleisestikin hikeni haisee (ainakin ahdistaa minua). Näin ollen dödöä tulee käytettyä huoletta.
Kiitos kommentistasi Heidi. Minäkin kuntoilen aika paljon. Osittain myös siksi käytän dödöä.
Poista