tiistai 1. elokuuta 2017

Miksi olen kasvissyöjä?



Tiesin jo blogia aloittaessani, että jossakin vaiheessa tulee tarve kirjoittaa 35 vuotta kestäneestä kasvissyönnistäni. Onhan se osa identiteettiä ja vaikuttaa joka päivä elämässäni. Toivottavasti en innostu paasaamaan liikaa. Kuten joskus tapana on.


 Miksi olen kasvissyöjä?
Lopetin 16-vuotiaana lihan syönnin täysin eettisistä syistä. On siitä ehkä ollut terveydenkin kannalta jotakin hyötyä: kolesterolit ja verenpaine ovat alhaiset. Mutta tuolloin 16-vuotiaana terveys ei ollut mielessä. Vaan tuotantoeläinten hyvinvointi. Lajinmukainen elämä. Oikeus siihen.

Tuotantoeläimen elämisen syy on kuolema.

Olen aina rakastanut eläimiä, enkä voisi syödä kavereitani.


Lihatuotanto vie paljon viljaa ja soijaa. Tutkimusten mukaan -  jos me kaikki olisimme kasvissyöjiä - viljaa riittäisi kaikille. Ei olisi nälkäongelmaa.

Hiilijalanjälki on lihansyöjällä myös suurempi kuin kasvissyöjällä.

Kasvissyönti on yleistynyt. Se on trendikästä. Viime vuonna juostiin kaupoissa nyhtökauran perässä. Ihasteltiin Linnan juhlien vegaanisia coctailpaloja. Silloin kun 35 vuotta sitten lopetin lihansyönnin olin outo lintu. Esimerkiksi ravintoloissa ja koulussa ei ollut kasvisruokavaihtoehtoa. Nyt se on aivan yleistä. Kauppoihin on tullut paljon uusia kasviproteiini tuotteita: härkistä, nyhtistä, soijatuotteet, seitan...

Minulla on tunne, että noin sadan vuoden kuluttua lihansyöntiin suhtaudutaan yhtä kauhistelevasti ja järkyttyneesti kuin nyt suhtaudumme esimerkiksi natsi-Saksan juutalaisten ja muiden vähemmistöjen tappamiseen.


Minä en kertakaikkiaan pysty syömään lihaa. Olen ehkä synnynnäinen kasvissyöjä. Pikkulapsenakaan en olisi halunnut syödä sitä. Lihan hajukin kuvottaa minua. Kun tyttäreni paistaa aamupalaksi pekonia, melkein yökin sen lemusta. Olen perheessäni ainoa kasvissyöjä. Toinen tytär on välillä kasvissyöjä. Mies on suuri makkaran ystävä. En halua mitenkään käännyttää ihmisiä kasvissyöntiin. Jokainen tehköön oman valintansa. Mitäpä se minulle kuuluu.


Kasvissyöjä on lapsellinen?
Tiedän, että jotkut pitävät kasvissyöjiä lapsellisina haihattelijoina ja pikku viherpiipertäjinä. Ajatellaan että se on vain eläin mitä syödään. Sen kun pidetään lapsellisena. Elän omatuntoni mukaan. Vaikka minulle naurettaisiinkin. Se ei minua hetkauta.


Ihmisen julmuus
Kauhistellaan sitä, että muun muassa Kiinassa ja Koreassa syödään kissoja ja koiria. Mutta meidän itsemme syömä nauta, sika, lammas ovat yhtä älykkäitä ja tietoisia kuin koirat ja kissat.Tutkimusten mukaan sika on yhtä korkealla älykkyystasolla kuin 3-vuotias lapsi.

Ihmisen rahanahneus ja julmuus ovat teholihatuotannossa käsittämättömiä. USA:ssa on jalostettu sikarotu, jonka takajalat ovat surkastuneet. Ettei se pääsisi liikkumaan ja siten lihoisi nopeammin.


Myös eläinten liian pienet tilat ovat sitä tarkoitusta varten, että ne lihoisivat nopeammin. Tuottaisivat rahaa nopeammin.

Broilerikanan elämä on kaukana luonnonmukaisesta. Ne elävät hämärissä, ahtaissa tiloissa kolme kuukautta. Kunnes ne sullotaan elävänä säkkeihin ja viedään teurastamoon. Tässä on tuskin eroa niin sanotun jyväbroilerin elämään. Ravinto on vain eri.

Kaupan kauniisti  pakatuissa, siivutetuissa leikkeleissä ei näy verta ja kärsimystä.


Olen siis eläinoikeus aktivisti. Suosittelen facebookissa katsomaan maailman suurimman eläinoikeusjärjestö PETAN 
kuvamateriaalia. Voi ehkä vaikuttaa lihanhimoon ( siis syötävän), jos päätyy tietyille sivuille.PETA
En ole aikaisemmin laittanut blogiini onnistuneesti linkkiä. Enkä tiedä toimiiko tuo. Mutta jos kiinnostaa, voi mennä sinne faceen ja klikata PETA.




Syön kalaa. Eikö sekin ole lihaa?
Moni on sanonut minulle näin. Syön kalaa ja muita meren eläviä.Uskon, että kalat ei ole niin korkealla tietoisuuden tasolla kuin nisäkkäät. Saatan hyvinkin huijata tässä itseäni.

Biologi Helena Telkänranta kirjoittaa kirjassaan Millaista on olla eläin (SKS 2015): "Se tiedetään varmasti, että kipu on kaloille todellinen kokemus ja se saattaa olla kovaakin. Sitä, minkälainen kokemus se on verrattuna muihin eläimiin, taas ei tiedetä varmasti:"



Minulla on paljon muistoja jo edesmenneestä koirastamme, jonka kuolemasta  -kolmen vuoden jälkeenkään -  en ole oikein vieläkään päässyt yli (en ole vaan voinut hankkia uutta koiraa, koska vähän liian herkkänä ihmisenä ajattelen, että se olisi Claudille jotenkin väärin): Hän osasi lukea minua paremmin kuin minä häntä. Claudilla oli terävä ja viisas katse. Hän näki lävitseni. Tiesi aina millä tuulella satun olemaan ja otti sen huomioon. Claudi oli iloinen, vilkas ja viisas.

Nykyisinhän jo tiedetään, että etenkin kissat ja koirat saattavat tietää ennen omistajaansa tämän vakavasta sairaudesta esim. syövästä. Heillä on oma viisautensa, josta emme vielä tiedä tarpeeksi. Joskus vielä - ihan tieteellisestikin - selviää, miten viisaita eläimet ovatkaan!

Joitakin lukuja lihansyönnin lisääntymisestä yhä vaan

  • Lihansyönti on lisääntynyt 40 vuodessa valtavasti: Vuonna 1970 suomalaiset söivät lihaa vuodessa 44 kg henkeä kohti.Vuonna 2015 määrä oli 80 kg.
  • Eri ikäisistä lihaa karttavat eniten 15-24 vuotiaat. Heistä lihaa ei syö lainkaan 16%. Nuoret on fiksuja!
  • Miltei kaikki yli viisikymppiset syövät lihaa. Vain 3 % ei syö.














Lähteet: Voi Hyvin 6/2017, kuvat Pexel







8 kommenttia:

  1. Olipa hyviä perusteluita olla kasvissyöjä. Mies luonnehtii itseään lihaa rakastavaksi kasvissyöjäksi, joten kai minäkin olen sellainen. Se tarkoittaa, että syömme lihaa, kun olemme matkoilla tai erilaisissa tilaisuuksissa, jossa sitä tarjotaan. Kotiin emme juurikaan osta lihaa. Meillä syödään etupäässä runsaasti kasviksia ja kalaa. Toista oli ennen, kun meidän oli vastuulla myös muiden kuin omia lapsia. Lapset toivoivat usein jauhelihasta ja kanasta valmistettuja ruokia. Joku harva tahtoi pihviä ja kyljyksiä. Esim jauhelihapihveihin ja murekkeisiin oli helppo piilottaa sieniä tai kasviksia, joita kaikki lapset eivät osanneet syödä meille tullessaan. Hyvää päivän jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kirsti kommentistasi. Mielenkiintoinen ilmaus "lihaa rakastava kasvissyöjä". Minäkin teen perheelleni silloin tällöin liharuokia, jos he sitä tahtovat. Hyvää elokuun ensimmäistä sinulle. Ihana satokausi alkaa.

    VastaaPoista
  3. Olin itsekin noin 5-vuotta kasvissyöjä. Tai tarkemmin lakto-ovo. Aloitin 13/14-vuotiaana ja olin yläasteen ainoa kasvissyöjä silloin. Piti jonottaa monissa jonoissa, että sai koottua kokonaisen aterian. Ammattikoulussa tilanne oli aivan mahtava ja tarjontaa riitti.

    Sitten kerran sorruin maistamaan juhlissa lihaa jälleen ja jäin sille tielle. Olen kuitenkin taas pyrkinyt vähentämään lihansyöntiä ja teen usein itselleni kasvisruokaa, vaikka mies ei söisikään sitä. Tuntuu, että olen kansinaamainen, kun inhoan tehotuotantoa ja koen itseni eläinten oikeuksien puoltajaksi. Ehkä pääsen vielä kokonaa eroon ns. lihanhimostani, nyt sen pitäisi olla paljon helpompaakin kuin teininä! Vaihtoehtoja on niin hurjasti.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Jane kommentistasi. Juu, nykyisin on helppoa olla mikä tahansa kasvissyöjä. En ole ruokauskovainen. Joten en käännytä ketään. Mutta tekisi mieli sanoa - ja näköjään sanonkin -olet oikealla tiellä, kun pohdit ruokasi taustoja.

    VastaaPoista
  5. Ihailtavaa, että olet pysynyt vakaumuksessasi, ja pysynyt kasvissyöjänä. Minäkään en ole suuri lihan ystävä, ja syönkin mielelläni kasvispainoitteisesti.

    VastaaPoista
  6. Kiitos Minnea Muru kommentistasi.On ollut erittäin helppoa pysyä kasvissyöjänä, koska inhoan lihaa. Sen hajuakin. Perheelle kyllä suostun laittamaan liharuokia, mutta itse en pysty niitä suuhuni laittamaan.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi