tiistai 8. elokuuta 2017

KONTROLLIFRIIKKIYS, TÄYDELLISYYDEN TAVOITTELU



En ole kovinkaan kontrollifriikki. Jos oikein tarkasti rupean miettimään. Olen kontrollifriikki töissä työpöytäni suhteen:kaiken pitää olla tietyssä järjestyksessä. Kohentelen pöytääni päivittäin. Pidän sitä silmällä. Toinen friikkiys on viikon ruokalistan laatiminen. Se on tehtävä aina sunnuntaina. Ilman sitä viikko ei lähde kunnolla käyntiin.


Pahimmillaan kontrollifriikkiys on pakkoneuroosi. Esimerkiksi pakonomainen siivoamisen halu. Yleensä siksi että pelätään bakteereja. Myös käsien peseminen jatkuvasti on pakkoneuroosi.Pakkoneuroosi on ritualistista käyttäytymistä. Rituaali helpottaa syyllisyyden tunteita  ja antaa sisäistä turvallisuuden tunnetta, joka on jäänyt kunnolla kehittymättä lapsuudessa.


Ihan maalaisjärjellä voi erottaa sen onko jokin toiminta tai ajatus pakkoneuroottista vai ei. Toistamisen määrä. Ahdistuneisuuden taso jos ei toista. Arkielämän vaikeutumisen aste. Sisäisen kärsimyksen tunne.

Kaikilla meillä on elämää helpottavia rutiineja. Esimerkiksi tehtävälistojen tekemistä. Liiallisuuksiin mennään silloin, jos elämästä katoaa ilo. Jos elämä muuttuu suorittamiseksi. Elämäntapavalmentaja, sosiaalipsykologi Tiina Österholm antaa esimerkin: "Jos saat nautintoa sukkien järjestelemisestä, kaikki on ok.Mutta jos ahdistut siitä, että sukat ovat joskus epäjärjestyksessä, kyse on pakonomaisesta suorittamisesta."


Österholmin asiakkaat ovat usein naisia, jotka raskaan työnsä lisäksi pyrkivät hallitsemaan myös puolisonsa ja lasten elämää. Kodin pitää näyttää samalta kuin sisustuslehdissä.

Nykyisin some syöttää jatkuvasti vertailukohtia: Tätä kuuluisi syödä. Näin kuuluisi liikkua. Tältä pitäisi näyttää. Tällainen kodin pitäisi olla. Huh! Kontrollifriikille tämä aiheuttaa ahdistusta - on niin paljon juttuja jotka pitäisi hallita.


Mutta aikuisen elämään pitäisi kuulua kyky hyväksyä epäonnistuminen. Niistähän parhaiten opimme. Pettymyksiä pitäisi voida kestää. Koska niitä aina joskus tulee.

Surullista on, että kontrollifriikki voi vaatia esimerkiksi kumppaniaan toimimaan samalla tavalla kuin hän itse toimii. Täydellisesti. Vaatteet pitää ripustaa kuivumaan värien mukaan. Siivota pitää juuri tietyllä tavalla.


Miten kontrollifriikkydestä pääsisi. Jos siitä yleensäkin haluaa päästä eroon. Psykoterapia olisi paras vaihtoehto. Voi myös aloittaa ajatusleikillä: Mikä minulle on elämässä tärkeintä? Millainen tekeminen on minulle merkityksellistä? Edistääkö täydellisyyden tavoitteluni sitä? Mitä tapahtuu jos en kontrolloi kaikkea? Mikä siinä pelottaa? Mitä hyvää siitä voisi seurata?




Lähteet: Anna nro 30, kuvat pexel, yleinen kiinnostus psykologiasta

3 kommenttia:

  1. Kiitos Marja, taas kirjoitat monelle tutusta aiheesta. Tuo Tiina Österholmin sukka-esimerkki on mitä mainioin. Hyvää tiistaita.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentista. Tietyllä tasolla pakkoneuroottinen käyttäytyminen on yleistäkin. Mutta sairautena harvinaisempi. Samoin sinulle kivaa tiistai iltaa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi