Mietteitä puutarhassa syyskesällä

Olen aina tykännyt syksystä. En vain sienihulluuteni täyteen kukkaansa puhkeamisen takia. Syksyllä tulee esimerkiksi hyviä syitä laiskotella: "Ei ulkohommiin nyt voi mennä, ilmakin on niin kauhea." Retkahdan - mukamas syksystä voipuneena - sohvalle. Ja luen. Katson televisiosta seiskan uutiset ja Salkkarit. Salkkareiden alkaminen kesätauon jälkeen on myös yksi hyvä syy tykätä syksystä.

   Kuolleita koivun lehtiä portaiden edessä.

Olavi Virran laulama Kuolleet lehdet on syksyn kaunis ja nostalginen laulu. Yksi syksyn parhaita:

Syksy on jotenkin dramaattinen vuodenaika. Minullakin taitaa olla vähän taipumusta siihen. Olen syksyllä, lokakuussa syntynyt. Syksyllä kaikki kuolee - hitaasti ja vääjäämättömästi. Sinipunerva tuuli repii maisemaa ja riehuu sydämeen asti.

   Syyskesän sipulit.

Syksyllä päälle voi pukata uusien harrastusten koko kirjo kansalaisopistolla. Tänä syksynä aloitan vain ATK:n perusopinnot. Erittäin hyvästä syystä. Hallitsen lähinnä työhön liittyvät tietokonejutut.

Seuraavaksi jo vähän ränsistyneitä kesäkukkia:

Olen koko tämän blogin neljä kuukautisen historian ajan tuskitellut, märissyt, valitellut osaamattomuuttani. Digineitsyyttä. (Jossakin asiassa olen siis ikään kuin nuori. Onhan se toisaalta kiva. Olla nuori tietokonemaailmassa ikään katsomatta.)

               Kurkkuyrtti

Olen hävennyt työpaikan järjestelmänvalvojien (Mikä kunniakas ja roti työnimike.) hämmästyneitä ilmeitä: "Tuo akka ei osaa mitään. Eikä opi mitään. Ei ymmärrä mitään. Se on jokin muinaisjäänne."

                        Kirveli on maailman helpoin yrtti itse

                        kasvatettavaksi.

                     Minttu rehottaa.

                      Ihanan tulinen chili.

No, nyt minulla on ATK-mentori eli ohjaaja. Jolla on lehmän hermot. Minun kanssa pitääkin. Yhteistyömme sujuu hienosti. Vaikka minä ymmärrän vain vähän. Parin tunnin ohjauksen jälkeen päässä suhisee ja sihisee. Päätä voi alkaa särkeäkin. Väsyttää. Mutta periksi en anna. Tämä akka on päättänyt jotakin oppiakin.

                  Koko kasvimaa on niin öyheä.

Samoin krassi:

   Salaatit alkavat jo vähän rupsahtaa syyskesällä. Kuten 

   kasvimaan pitäjäkin. Alati.

En vain ole tottunut tuijottamaan tietokonetta kauan aikaa kerrallaan. Ei sovi aivojeni laadulle. Tai siihen voi ehkä tottua. Vähän epäilen omalta osaltani. On niin monta sata kertaa kiinnostavampaa asiaa. Kuten yleinen lorvailu.

   Herneestä tuli runsas sato. Kesäkurpitsasta taas ei.

En osaa tietokoneita, koska en ole koskaan ollut kiinnostunut niistä. Mieluummin olen lukenut, maalannut, liikkunut luonnossa. ..Ihmetellyt elämää. Sen runsautta.

Mutta olen nyt kovin, kovin innostunut tästä blogi-hommasta. Siksi haluan oppia lisää tietokoneista. Tietokoneellahan tätä väkerrän.

Tuleekohan minusta vielä joskus - vuosien kuluttua - nörttiakka. Joka ei saa persettään ylös tietokoneen ääreltä. Elämä on mielenkiintoista. Kaikenlaisia mahdollisuuksia täynnä.

              Vähän rupuset omenan raakileet.

Laitan tähän lopuksi runon. Juuri siksi lopuksi. Että sen voi jättää helposti lukematta.

Minun syntymiseni alkaa tästä

kun puut puskevat taivasta kohti

ja tuuli repii tähtiä.

Irrotan katseeni yöhön

ja äkkiä kaikki on valoisaa.

Minä synnyn ja vyörytän

maan jalkojeni alle.

Kaikki sanani alleviivaan

maan väreillä.

Lähteet: kuvat omat, video youtube