Vaikka olen kehopositiivinen, vähän keljuttaa, kun olen lihonut yli kuusi kiloa. Mutta en viitsi tai koe tarpeelliseksi laihduttaa. Varmaankin vähitellen hyväksyn nykyisen painoni.
Minä en ole mikään arvostelemaan kenenkään painoa. Minusta ihmiset saavat olla minkä painoisia tahansa, kun itse hyväksyvät painonsa. Olisi tympeää ja latteaa, jos kaikki olisivat kehollisesti samanlaisia.
Juuri ilmestynyt kirja Rakas keho kertoo suomalaisten naisten suhteesta kehoonsa. Kirjan ovat tehneet kehonkuvaongelmiin erikoistunut psykologi Katarina Menskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell.
Jatkuva ulkonäöstä puhuminen ylläpitää ajatusta, että ulkonäkö olisi ihmistä merkittävästi määrittävä tekijä.
Jos ihminen ei pidä kehostaan tai jopa inhoaa sitä, elämästä katoaa nautinto ja mielenrauha. Kehotyytymättömyys ja kehoviha alkavat vaikuttaa elämään, tunteisiin, valintoihin.
Omaa ja toisten ulkonäköä kommentoivaa small talkia pitäisi vähentää. Jo pelkästään kohteliaaksi tarkoitettu "olet tainnut laihtua" -kommentti voi saada aikaan reaktion "miten lihava olen ennen ollut?"
Kirjan kirjoittaja Menskanen ehdottaa: "Entä jos kehuisimme enemmän sitä, mitä toiset osaavat, emmekä vain sitä, miltä he näyttävät."
Netissä on myös kampanjoita, joissa kannustetaan kehopositiivisuuteen ja sallitaan poikkeamia kauneusihanteista. Suomessa tunnetuin on Ylen lanseerama Vaakakapina. Siinä neuvotaan lopettamaan laihduttaminen ja aloittamaan elämä.
Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.
Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.
Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.
Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.
Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat
Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.
Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.
Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.
Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.
Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat
Olen samaa mieltä siitä, että kulttuurimme on ulkonäkökeskeinen. Sen ei tarvitsisi olla sitä ollenkaan, ei ollenkaan. Ihmisen ulkonäkö saa ja pitääkin olla yksilöllinen ja sellainen, joka kullekin itselle parhaiten sopii. Minä en tykkää liikakiloista,itselläni, tunnen itseni täysin vieraaksi, jos alkaa paino nousta yli tavallisen. Heti, kun siltä tuntuu, minä poistan ruokalistaltani suklaat ja jäätelöt, ja sillä pärjään. Vaakaa en omista, oma tuntemus ja vaatteet kertovat painoni rajat.
VastaaPoistaHyvä painonhallintakeino on minulle myös ihmisten pariin meneminen: mukavien hyväntahtoisten ihmisten seurassa en kaipaa mitään suuhunpantavaa.
Mukavaa oloa sinulle, Marja, tasan ja juuri sellaisena kuin olet!
Kiitos kommentistasi ja mukavan olon toivotuksistasi Eeva.Ihmisen ulkonäön pitää tosiaan olla yksilöllinen ja itselle sopiva. Minä olen alkanut viihtyä tässä vähän pulskemmassa ulkonäössäni. Sinä et vain tykkää pyöristyä. Ja hyvä niin. Minusta "laihdutat" järkevästi. Vain jättämällä ylimääräisen makean pois. Et rääkkää hillittömästi itseäsi. Minäkin olen huomannut tuon kotoa ulkona olemisen vaikuttavan vähentävästi syömisen mielihaluihin. Mutta ruoasta saa nauttia!
VastaaPoistaKiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta. Onni ja hyvä olo koostuu niin monesta tekijästä. On rikkautta,että jokainen on erilainen. Itse aloitin ryhmätunnit salilla tänä syksynä. On ollut totuttelua,nutta aivan upea olo tuntien jälkeen ja ei haittaisi,vaikka painoakin lähtisi. Kivaa viikonloppua Marja
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Unknown. Kiva että pidit kirjoituksestani. Elämää määrittävät muutkin asiat kuin paino. Hienoa että olet löytänyt uuden harrastuksen ja saat siitä paljon iloa. Minulle ei sovi ryhmäliikunta. Mieluummin harrastan yksin kuntosalilla ja lenkillä. Toisaalta voisihan sitä taas kokeilla ryhmäliikuntaa. Edellisestä yrityksestä on 20 vuotta aikaa. Jospa olisin muuttunut.
VastaaPoista