Vihapuhe

 

Minä olen saanut vihapuhetta kahdelta henkilöltä tai hän saattoi olla sama henkilö. Kun aloitin bloggaamisen, hän kommentoi, että blogi on ihan paska. Vastasin hänelle, että pyyhin paskan pois naamalta ja jatkan matkaa.

Tyttäreni kuoleman jälkeen hän kommentoi muun muassa, että surutyö pitäisi mennä puolessa vuodessa ohi. Ja minä kirjoitan vaan: minä, minä, minä, vaikken  sitä tee asiapostauksissa, joita on blogissani eniten. Vastasin hänelle, ettei hänen kannata lukea blogiani, jos se on hänen mielestä hyvin itsekeskeinen ja huono.

Jos haluaisin toimittajana vihapuhetta osakseni, mistä  kannattaisi kirjoittaa?

Esitän kysymyksen Heidi Holmavuolle ja Sami Salliselle, joiden maalittamista ja vihapuhetta käsittelevä tietokirja Vihainen mieli ilmestyy vielä lokakuussa.

He ehdottavat seuraavia juttujen aiheita: ilmastoasiat tai Elokapina, poliittiset mielipiteet, Gaza, seksuaalisuus ja seksuaalivähemmistöt, huumeiden laillistaminen. 

"Kaikkia näitä ilmiöitä yhdistävä tekijä on se, että niihin liittyy tunteita", Sami Sallinen summaa.

Vihapuheen uhriksi joutuminen ei yllätä, jos työskentelee rikosten parissa tai julkisissa ammateissa, kuten toimittajana, politiikkona, bloggaajana tai somejulkkiksena. Nykyään tilanne on sellainen, että vihapuhetta voi saada osakseen kuka vain mistä vain syystä - mikä tahansa aihe tai asia kun voi herättää tunteita.

"Naisjulkkis voi saada lauman haukkujia kimppuunsa pelkän ulkonäön perusteella", Sallinen sanoo.

"Perusjärjellä varustettu tavallinen ihminen ei pysty edes ymmärtämään, mistä se myrsky milloinkin vesilasiin nousee", Heidi Holmavuo kuvailee.

Nyt kun suuri osa vuorovaikutusta on siirtynyt verkkoon, on Sallisen mielestä syntynyt koulukiusaamista muistuttava ilmiö aikuisten maailmaan. Yhdet kiusaavat ja toiset ovat hiljaa, jotta eivät itse joutuisi kiusatuiksi.

Vihapuhujien kovaääninen joukko on lopulta pieni, ja he saavat vihapuheella suhteettoman paljon harmia aikaan.He ovat monesti huonosti voivia ihmisiä, joita ajaa esimerkiksi epävarmuus, katkeruus tai kateus. He etsivät aina hetkellistä valtaa.

Usein vihapuheeseen kuuluu haukkumista, solvaamista ja uhkailua. Vihapuhuja menee sanoissaan hyvin henkilökohtaisuuksiin.

Tässä kyseessä on henkisen väkivallan muoto. On ongelmallista, ettei yhteiskuntamme suhtaudu siihen samanlaisella vakavuudella kuin fyysiseen väkivaltaan.

"Sen jäljet ovat rankkoja niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin."

Kirjaan on kerätty tarinoita vihapuheen ja maalittamisen uhreilta, ja joukossa on poliisi, politiitkko ja toimittaja, mutta myös huoltoasemayrittäjä ja kuvittaja.

Tarinat kertovat, miten kokonaisvaltaisesti ja haavoittavasti vihapuhe voi vaikuttaa uhriinsa. Vihapuhe voi aiheuttaa henkistä pahoinvointia, pelkoa oman ja läheisten turvallisuuden puolesta, terveydellisiä huolia ja taloudellista tappiota, ja se voi jopa viedä työkyvyn.

Miten kannattaisi toimia, jos joutuu aggressiivisen sanallisen hyökkäyksen kohteeksi? Ensimmäiseksi on tärkeä tiedostaa, ettei henkilökohtauksiin menevä vihapuhe  ole oikeutettua. 

Tähän tilanteeseen ei kannata jäädä yksin. Läheisten, työkavereiden tai muiden sopivaksi katsomiensa ihmisten kanssa kannattaa keskustella ja hakea tukea tarpeen tullen myös ammattilaiselta.

"Oman mielenterveyden, jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta rikosilmoitus kannattaa tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa", Sallinen opastaa. "Se on konkreettinen teko, joka helpottaa omaa oloa. Ja se on merkki kiusaajalle, että asia on mennyt eteenpäin", Holmavuo sanoo.

Tähän tilanteeseen voi vaikuttaa myös se, miten vastaa vihapuheeseen. Jos antaa itsensä provosoitua ja vastaa vihaan vihalla, tilanne ei ainakaan ratkea parempaan suuntaan. Kannattaa siis antaa ensireaktion tasoittua.

"Ihminen ei välttämättä edes pysty pyytämään apua itse siinä tilanteessa, joten on tärkeää, että sitä tarjotaan."

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.10.2024, kuvat Pixabay

Äiti, tunnetko kateutta lastasi kohtaan?

 

Minusta tuntuu, ettei äitini tuntenut kateutta minua kohtaan. Elimme tavallista maalaiselämää kunnes, kun olin 18-vuotias isän masennus muuttui psykoottiseksi ja hän hirttäytyi psykiatrisen sairaalan pannuhuoneessa. Sen jälkeen äiti vähitellen alkoholisoitui.

Mielestäni äiti ihaili ja oli ylpeä minusta etenkin murrosiässä. Hän rohkaisi menemään kavereiden kanssa ulos, vaikka välillä olisin mieluummin lukenut. Äiti jopa halusi laittaa minun hiukset.

Äiti piti paljon ystävistäni, jos joku heistä oli kylässä, hän ei lähtenyt tyhjin käsin pois. Äiti antoi hänelle itse tehtyä pullaa, rieskaa ja ruisleipää mukaan.

Itse en koe kateutta lapsiani kohtaan. Olen ylpeä heistä, myös kuolleesta Verasta! Hän pääsi ensi yrittämällä opiskelemaan molekyylibiologiaa ja oli tavattoman onnellinen siitä. Hän kuntoili ja piti itsestään huolta. Toinen tytär on ammatiltaan hevosen ratsuttaja. Eli opettaa hevosia ratsuiksi. Olen hyvin onnellinen siitä, että hänellä harrastuksesta tuli työ.

Kateus on yleensä vaiettu aihe. Kateutta aiheuttaa ehkä eniten ulkonäköön liittyvät asiat. Nuoren silmät säihkyvät, kun hän kertoo monenlaisista mahdollisuuksista. Hän on kaunis, kukoistava ja tuore. Itse rypistyy ja rapistuu. On realisti ja jonkin verran pessimisti.

Monesti ajatellaan, että ikä tuo mukanaan vahvaa itsevarmuutta, joka nostaa hiljalleen ulkonäköön liittyvien tunteiden yläpuolelle. Mielessä häivähtää välillä haikeus ja kateus nuorten ihmisten kauneudesta.

Tytössä näkee kaikki ne mahdollisuudet, jotka häntä vielä odottavat. Näkee nuoruuden toiveikkuuden ja vapauden, ja sen miten itse ei saa niistä kiinni, vaan niiden tilalla on raaka realismi.

"On täysin tyypillistä kokea kateutta lastaan kohtaan", psykologi ja psykoterapeutti Leea Mattila aloittaa ja lause tuntuu lohduttavalta.

"Meissä kaikissa ihmisissä on kaikki tunteet. On toinen juttu, kuinka moni niihin havahtuu ja tunnistaa ne, sillä mieli on taitava suojautumaan kipeiltä tunteilta."

Kateus on hyvin tuskallinen tunne, koska siihen kietoutuu häpeää ja syyllisyyttä.

Mattila korostaa, että vanhemman kateus on yksilöllistä. Äidin kateuteen liittyy erityistä painolastia. Sen taustalla on äitimyytti, joka elää yhteiskunnassa edelleen vahvana. Myyttinen äiti nähdään  rakastavana ja uhrautuvana toimijana, jonka tärkein tehtävä on panna lapsen etu kaiken muun edelle. Tämän vuoksi äidin kateuden tunteesta tulee tabu ja entistä vaikeampi myötää.

Kun lapsi alkaa eriytyä ja kukoistaa, särkyy vanhemman illuusio ohjaksissa olemisesta, ja siksi lapsen murrosikä on erityisen herkkä kohta kateuden syntymiselle.

Psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Elina Reenkola sanoo, että äiti saattaa muun muassa olla kateellinen tyttären viehätysvoimasta, hedelmällisyydestä ja avoinna aukeavista mahdollisuuksista, jos äiti ei ole saanut omilta vanhemmiltaan eväitä tarpeeksi hyvään itsetuntoon. Tämän vuoksi äidin itsetunto horjahtaa, kun hän vertaa itseään tyttäreensä.

"Painottaisin, että on inhimillistä tuntea kateutta eikä siihen tarvita mitään traagista syytä. Kateutta kuitenkin ruokkii oma haavoittunut itsetunto, jos on itse jäänyt vaille kannattelua. Silloin helpommin ajautuu tuntemaan elämän vääryyttä, että tuolla toisella on jotain, mitä minä en saanut", Leea Mattila sanoo.

Lohduttavaa on kuitenkin tieto, että kateutta on kahdenlaista. Reenkola mainitsee tuhoavasta kateudesta, jossa toinen halutaan riisua siitä hyvästä, josta kateus kumpuaa. Se voi vahingoittaa toista.

Rakentava kateus sen sijaan painottuu ihailuun ja inspiroi eteenpäin.

Sukupolvien ketju, jossa käsittelemättömät tunteet ja traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle, vaikuttaa myös kateuteen.

"Naisia on sorrettu ja alistettu satoja vuosia, joten kyllä huono itsetunto erityisesti naisilla tulee helposti sukupolvien takaa äideiltä ja isoäideiltä. Nämä huonommuuden tunteet ja häpeä ovat maaperää kateuden tunteille", Elina Reenkola sanoo.

Joskus vanhempien elämänpiiri on saattanut kaventua uran ja perhe-elämän myötä. Tällöin oman lapsen laajat kaveriverkostot ja tapahtumarikas elämä saattavat herättää kateutta.

Mattila sanoo, että kateuden tunteeseen voi kirvoittaa vanhemman tyytymättömyys rakkauselämäänsä: vaille jäämisen tunne altistaa kateudelle.

Mitä kateuden tunteelle voi tehdä? Tärkeintä on havainnoida sitä ja kokea havinnoinnin herättämiä tunteita. Tunteesta voi pitää päiväkirjaa tai puhua läheisille. Jos haluaa tarttua kateuden juurisyihin, tämä edellyttää syvempää työskentelyä, useimmiten psykoterapiaa.

Reenkola on listannut vastatoimia, jotka toimivat vahvoina puskureina kateudelle, ja niistä ensimmäinen on kiitollisuus. Kun keskittyy aktiivisesti niihin asioihin, joista on elämässä kiitollinen, kateus lievenee.

Kateutta lievittää myös omaan tekemiseen ja onnistumisiin keskittyminen, mitä Reenkola nimittää luovuudeksi. Kysymys on erirtyisesti itselle mielihyvää tuottavien asioiden tekemisestä.

Niin kuin lukuisissa muissakin asioissa,  armeliaisuus ja myötätunto itseä kohtaan ovat olennaisia.

"Kateuden ytimessä on jokin suru, ja oman vaille jäämisen käsittely edellyttää suruprosessiin antautumista, jotta siitä voi toipua ja kasvaa. Suru on hirvittävän kipeä tunne, jota välttelemme viimeiseen asti, ja juuri välttelystä niitä haittoja syntyy", Mattila kertoo.

Lähteet: Katri Keihärin essee Helsingin Sanomat 30.3.2024

Kun peilikuva ahdistaa

Minulla on tällä hetkellä jonkin verran kehotyytymättömyyttä. Viime vuonna kaihdutin 13 kg ja nyt painoa on tullut takaisin 5 kiloa. Se johtuu aivan selvästi Veran kuolemaan ja suruun lohtusyömisestä. Suklaata, suklaajätskiä, salmiakkia. Olen kehopositiivinen, edelleen viihdyn kehossani, ja mitään laidutuskuureja en ajattelekaan.

Voin katsoa kokovartalopeilistä muhkeita muotojani. Rasva on kertynyt lähinnä keskivartaloon. Maha pömpöttää. Mutta en minä tästä välitä. Surukiloista. Jopa hyväksyn peilikuvani ajatuksella, että on tässä ikääkin. Vaihdevuodet ja kaikenlaista. Loppujen lopuksi peilikuva on melko hyvä.

Toisille oman ulkomuotonsa kanssa eläminen on helpompaa kuin toisille. Pientä kehotyytymättömyyttä voi olla. Osa ihmisistä tuntee olevansa jatkuvasti ruma, vaikka ulkonäössä ei muiden mielestä olisi korjattavaa. Joskus taustalla saattaa olla mielenterveyden häiriö.

Helsingin sanomien kyselyssä naisilla huoli ulkonäöstä kohdistui ikääntymiseen ja lihomiseen. Miehillä muun muassa kaljuuntumiseen. Monet kertoivat somen ja deittisovellusten käytön yleistymisen lisänneet ulkonäöllisiä asioita.

Psykologi Katraina Menskasen mukaan suhde ulkonäköön muotoutuu jo varhain vuorovaikutuksissa muihin. Ensimmäiset kolhut ulkonäköön saadaan yleensä jo alakoulussa.

Lapsi saattaa myös ensimmäistä kertaa kuulla kommentteja omasta ulkomuodostaan. Alakoululainen ei ajattele, että hänellä olisi hörökorvat ennen, kun joku sanoo niin.

Jos alakoulussa säästyy ikäviltä kommenteilta, saattaa vinoumia syntyä viimeistään murrosiässsä. Silloin ihminen hakeutuu vertaistensa seuraan ja vertailee itseään muihin.

Murrosiässä kehosuhde voi ylikorostua. Myöhemmin kun taas on muitakin rooleja, kuten työ tai vanhemmuus, kehosuhteeseen saa perspektiiviä.

Tavanomainen kehotyytymättömyys voi tarkoittaa tyypillisesti esimerkiksi sitä, ettei voi olla huoletta oman kehonsa kanssa. Usein asia ilmenee sosiaalisissa tilanteissa epävarmuutena ja oman kehon vertailussa muihin.

Äärimmillään itsensä rumaksi kokeminen voi olla mielenterveyden häiriö, dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. Tämä tunnetaan myös englanninkielisenä nimellä Body Dysmorphic Disorder eli BDD.

Kyseessä on mielenterveyden häiriö, jota sairastava saattaa olla vakuuttunut siitä, että jokin osa omassa kehossa on perustuvanlaatuisesti viallinen. Huomio kiinnitetään ulkomuotoon kokonaisuutena tai tiettyyn kehon osaan, kuten nenään, korviin, rintoihin tai ihoon.

Raja tavanomaisen kehotyytymättömyyden ja BDD:n välillä on liukuva. BDD:stä on kyse silloin kun se vaikeuttaa arkea. Ajatukset ulkonäöstä alkavat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, eikä ihminen pysty entiseen tapaan opiskelemaan, käymään työssä tai olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lähde ostamaan kaupasta maitoa tai ystävien kanssa illalliselle, koska pysyttelee mieluummin piilossa toisten katseilta.

BDD:stä kärsivä saattaa pyrkiä helpottamaan oloa erilaisilla pakko-oireilla. Sellaisia voivat olla kehon eri osien mittaaminen, ihon tai hiusten nyppiminen tai vaatteiden ja kehon asennon jatkuva korjaaminen.

BDD:stä kärsivää on vaikea vakuuttaa siitä, ettei mikään ole oikeasti vialla. Vaikka keho toisten silmissä näyttäisikin aivan tavalliselta, kokemukset viallisuudesta ovat BDD:stä kärsivälle totta ja ahdistus aitoa.

Miten BDD:stä voi parantua? Kognitiivisella psykoterapialla. Siinä häiriökäyttäytymistä yritetään siedättää kohtaamalla vaikeiksi koetut asiat.

Kokonaisvaltaista kehotietoisuutta voi kasvattaa erilaisilla harjoituksilla, esimerkiksi menemällä rannalle tai ostamalla itselleen uusia vaatteita.

Lähteet: Helsingin Sanomat 1.7.2021, kuvat Pixabay

Nauti ihanasta iästäsi

Tässä uudessa bloggerissa en osaa poistaa jo ladattuja kuvia. Tietääkö joku, miten se käy?

Kosmetiikkapmainoksissa näkee nyt aiempaa iäkkäämpiä naisia. Maailmalla puhutaan ilmiöstä pro age tai pro aging. Muita nimityksiä suuntaukselle on well aging, smart aging ja happy aging. Kaikkien näiden nimitysten ytimessä on hyväksyvämpi ja lempeämpi asenne ikääntymiseen.

Anti aging-buumi on vuosikymmeniä tavoitellut sileää pintaa järeinkin keinoin, pro aging ei yritä estää luonnollista vanhenemisen prosessia vaan pyrkii ihon kauniiseen ikääntymiseen. Tämä ei tarkoita ihonhoidon lopettamista vaan pehmeämpiä hoitokeinoja ja aiempaa hyväksyvämpää suhtautumista ikääntyvään ihoon.

Kosmetiikkaa markkinoitiin pitkään korkeintaan viisikymppisille, mutta nyt omat tuotesarjansa saavat myös yli viisikymppiset.

Aikuisilla naisilla on yleensä rahaa ja aikaa hoitaa itseään. Ostovoima keskittyy jatkossa yhä vankemmin yli 60-vuotiaisiin.

                     Ikä on aikuisuudesta nauttimista

Useat ikääntyneet naiset haluavat näyttää ikäisiltään, mutta upeilta. Rypyt eivät ole suurin huolenaihe, vaan naiset kaipaavat apua väsyneeseen ilmeeseen.

Juuri tähän ilmiöön iskee myös kotimainen BTB13 Pro-Age. Se syntyi ajatuksesta, että vanhenemista ei tarvitse piilotella. Naiset elävät uutta aktiivisuuden aikaa, jolloin ikä ei ole kriisi vaan aikuisuudesta nauttimista.

Ihon ikämuutokset ovat luonnollisia, mutta kaikaista niistä ei tarvitse pitää tai pelätä.Itsestään huolehtiminen on tärkeää, ja omaan hyvinvointiin ja ulkonäköön saa satsata rahaa. Myös positiivinen elämänasenne pehmentää kasvojen piirteitä ja saa ihon hehkumaan.

Kirurgian pehmeämpi puoli

Pro aging-ilmiö näkyy jopa siellä, missä ryppyjä on pyritty piilottamaan plastiikkakirurgian vastaanotolla. Cityklinikalla työskentelevä plastiikkakirurgi Riikka Veltheim sanoo, että asiakkaat suhtautuvat ikämuutoksiin myönteisemmin kuin aikaisemmin.

Useimmat naiset hyväksyvät ihon ikääntymisen. Yleisin toive on näyttää vähemmän väsyneeltä. Ryppyjä ja juonteita saa olla. Moni haluaa pehmentää ilmettään ja näyttää pirteämmältä.

Moni on työelämässä pidempään kuin ennen ja yhä useammat pysyvät terveinä, vaikka ikää tulee.Veltheim sanoo, että vastaanotolla käy paljon yli kuusikymppisisä. Yli 70-vuotiaat on uusi näkyvä ryhmä eikä yli 80-vuotias asiakas ole enää harvinainen.

Nyt tähdätään ihon kimmoisuuden lisäämiseen ja ylläpitoon eikä ihon täyttämiseen. Kasvojen halutaan olevat ilmeikkäät.

Ilmiö lävistää koko yhteiskunnan

Myönteisempi suhtautuminen ikääntymiseen ei ole vain pelkkää kosmetiikkaa, vahvistaa Aalto-yliopiston markkinointia ja kuluttamiskäyttäytymistä tutkiva työelämäprofessori Pekka Mattila.

Nykyisin puhutaan paljon ikärasismista, mutta tänä vuonna on nimitetty tärkeisiin asemiin yli 55-vuotiaita, ja etenkin naisia.

Enää ei päde ajatus, että yli 60-vuotias alkaa jäähdytellä. On myös osa ihmisiä, jotka palaavat eläkkeeltä töihin ja korkeisiin asemiin, koska eivät viihdy kotona. He hoitavat työnsä jopa nuorempia paremmin.

Mattilan mukaan yli 60-vuotiaiden painoarvo kasvaa koko yhteiskunnassa: heitä on vuosi vuodelta enemmän ja he ovat usein varakkaita.

"Tämä sukupolvi on ensimmäinen, joka on perinyt vanhemmiltaan jotakin ja kerryttäneet eläkkeet. En nyt puhu eliitistä vaan keskiluokastakin. Velat on maksettu, ja lapset muuttaneet omilleen. Vaikka olisi eläkeläisen tulot, rahaa voi olla käytettävissä yllättävän paljon."

Lähteet: Kauneus&Terveys 12/2020, kuvat omat

Ystävän kadehtiminen

Minä en juurikaan kadehdi ystäviä, mutta kadehdin noin ylipäätänsä valtaosaa ihmisistä siitä, ettei heillä ole paniikkikohtauksia ja aika ajoin vellovaa ahdistusta. Heidän elämä on helpompaa kuin minun siinä mielessä. Toki ymmärrän, että ahdistus kuuluu elämään, mutta kaikilla se ei muutu paniikiksi. 

Onneksi saan nykyään tosi harvoin paniikkikohtauksia, mutta ne ovat hirveitä kauheaa käsittämätöntä kuoleman pelkoa tai lopullisesti hulluksi tulemista. Tiedän, ettei noin käy. Mutta paniikkikohtauksessa se on vain pelkästään totta,  kun järjen ääni häviää, sumentuu kaukaisuuteen, piirtää hulluuteen huutomerkin ja pisteen yhtä aikaa.

Helsingin Sanomat teki kateutta ja ystävyyttä käsittelevän kyselyn. Vastauksia tuli 70. Jutussa mainitut ihmiset eivät esiinny omalla nimellään.

Veera, 23, sai kuulla hyvältä kaveriltaan: olet ihan nätti, mutta tuo ystäväsi on kaunis. Vertailu tuntui ikävältä, ja sai Veeran kadehtimaan ystäväänsä. Jos kaveri olisi pelkästään kehunut ystävän kauneutta, Veera olisi yhtynyt kehuihin.

Yhdessä ystävässään Veera kadehtii kauneutta, toisessa taas karismaattista persoonaa. Toinen ystävä nimittäin valaisee koko huoneen, kun hän astuu sisään.

Kukaan ei haluaisi tuntea kateutta. Etenkään ystäviä kohtaan. Silti moni tuntee. Kateutta tunnetaan mitä erilaisimmista syistä. Sitä voi aiheuttaa toisen ulkonäkö, ura, perhe tai terveys. Oikeastaan kateutta saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, jota itse arvostaa elämässä.

Kateutta saattaa siis tuntea niistä asioista, joita haluaisi omaan elämään. Vertailu kuuluu ihmisyyteen, ja vertailusta kumpuava kateus on inhimillinen tunne. Melko harva kadehtii julkkiksia. Useimmiten kadehdimme kaltaisiamme, siksi kateus kohdistuu helposti ystäviin. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Niin sanotusti tasan eivät käy onnenlahjat. Tämä on vain hyväksyttävä.

Oman kateuden tiedostaminen on tärkeää. Se ei ole aina helppoa, sillä oman kateuden tiedostaminen on ikävä ja häpeälliseksi koettu tunne. Moni ei myönnä kahdehtivansa. Tunnetta ei kannata kuitenkaan paeta, sillä sen tiedostaminen estää tunteen kasvamista myrkylliseksi.

Kateutta kannattaa kuunnella. Se kertoo nimittäin enemmän itsestä, omista toiveista ja haluista kuin muista ihmisistä. Se kertoo siitä, mitä ihailee ja arvostaa. Kateus voi paljastaa, mihin asioihin on elämässään tyytymätön.

Aina kateutta herättäviä asioita ei kuitenkaan voi saavuttaa, esimerkiksi tietynlaista ulkonäköä tai hyvää perhe-elämää, silloin täytyy keskittyä oman elämänsä hyviin asioihin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.4.2020, kuvat omat

Tyytymättömyys omaan kehoon

Vaikka olen kehopositiivinen, vähän keljuttaa, kun olen lihonut yli kuusi kiloa. Mutta en viitsi tai koe tarpeelliseksi laihduttaa. Varmaankin vähitellen hyväksyn nykyisen painoni.

Minä en ole mikään arvostelemaan kenenkään painoa. Minusta ihmiset saavat olla minkä painoisia tahansa, kun itse hyväksyvät painonsa. Olisi tympeää ja latteaa, jos kaikki olisivat kehollisesti samanlaisia.

Juuri ilmestynyt kirja Rakas keho kertoo suomalaisten naisten suhteesta kehoonsa. Kirjan ovat tehneet kehonkuvaongelmiin erikoistunut psykologi Katarina Menskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell.

Jatkuva ulkonäöstä puhuminen ylläpitää ajatusta, että ulkonäkö olisi ihmistä merkittävästi määrittävä tekijä.

Jos ihminen ei pidä kehostaan tai jopa inhoaa sitä, elämästä katoaa nautinto ja mielenrauha. Kehotyytymättömyys ja kehoviha alkavat vaikuttaa elämään, tunteisiin, valintoihin.

Omaa ja toisten ulkonäköä kommentoivaa small talkia pitäisi vähentää. Jo pelkästään kohteliaaksi tarkoitettu "olet tainnut laihtua" -kommentti voi saada aikaan reaktion "miten lihava olen ennen ollut?"

Kirjan kirjoittaja Menskanen ehdottaa: "Entä jos kehuisimme enemmän sitä, mitä toiset osaavat, emmekä vain sitä, miltä he näyttävät."

Netissä on myös kampanjoita, joissa kannustetaan kehopositiivisuuteen ja sallitaan poikkeamia kauneusihanteista. Suomessa tunnetuin on Ylen lanseerama Vaakakapina. Siinä neuvotaan lopettamaan laihduttaminen ja aloittamaan elämä.

Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.

Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.

Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.

Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.

Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat

Ranskalaisten hyvät vinkit parisuhteeseen

Ranskalaisilla on hyvät keinot säilyttää kipinä pitkässä parisuhteessa. Seuraavaksi heidän vinkkejään.

1)Hyväksy, että kumppani on erilainen kuin sinä.

Koska kumppani on erilainen kuin itse on, häneltä voi oppia itselleen jotakin täysin uutta sekä tunteen että tiedon tasolla. Mielenkiinto kumppania kohtaan säilyy.

2)Kahdenkeskeinen aika

Vähintään pari kertaa kuukaudessa olisi hyvä olla täysin kahdenkeskeistä aikaa. Silloin voi esimerkiksi pitää hotelliviikonlopun, mennä yhdessä syömään tai vaikkapa vain tehdä yhteisen pitkän kävelylenkin. Mieluiten käsikädessä. Kun ollaan kahdestaan,  nousee usein mieleen, mihin toisessa aikanaan ihastui.

3)Pidä osa intiimeistä toimista ominasi.

Tässä intiimillä tarkoitetaan muun muassa röyhtäilyä, piereskelyä, selostusta suolen toiminnasta. Kun näitä välttää, mielikuva toisesta säilyy innostavana.

4)Huolehdi ulkonäöstäsi.

Ulkonäöstä huolehtiminen on myös kokonaisvaltaisesti itsestä huolehtimista. Kumppania ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Itsestä huolehtimisesta seuraava hyvä olo tuntuu itsevarmuutena ja heijastuu myös ulospäin ja kumppaniin.

Oletko käyttänyt näitä vinkkejä parisuhteessasi? Miltä vinkit tuntuvat? Mitkä ovat parhaat omat vinkkisi?

Lähteet: Hyvä terveys 6/2018, kuvat omat