Kiitos, hyvä kehoni

 

Olen nykyisin tyytyväinen kehooni ja painooni. Vuosi sitten laihdutin 13 kiloa. Siitä on nyt surussa tullut 3 lisäkiloa. Suuri syy laihduttamiseen oli se, että verensokeriarvoni oli jonkin verran viitearvoja korkeampi. En halunnut kakkostyypin diabetesta, joka oli lääkärinkin mukaan uhkana. Onneksi minulla on liiankin alhainen verenpaine ja huippuhyvät kolesteroliarvot. Mutta nyt koputan puuta.

Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että kehoni on terve ja jaksaa kuljettaa ja kantaa minua, vaikka mielessäni olisi ongelmia, esimerkiksi tuskaa ja ahdistusta. Ja totta kai keho ja mieli ovat yhtä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Tästä on esimerkkeinä psykosomaattiset sairaudet kuten vatsa- tai pääkivut.

Nykyään puhutaan kehopositiivisuudesta ja kehorauhasta, jotka kumpikin vahvistavat naisten asiaa. Kehopositiivisuudessa ihminen voi hyväksyä oman painonsa ja ulkonäkönsä. Kauneusihanteita pidetään ahtaina, eikä niitä välttämättä seurata. Jokainen saa olla minkä näköinen tahansa. Kehorauhan mukaan ihmisiä ei saisi arvostella. Ulkopuolelta tuleva arvostelu on kehittymätöntä ja turhaa.

Omassa kehossaan ei ole aina helppo olla. Sen kiusaamisen sijaan kannattaisi kuitenkin ystävystyä sen kanssa, sillä vahva kehonkuva vaikuttaa myönteisesti kaikkeen, mitä teet ja ajattelet.

Pieni lapsi rakastaa kehoaan, mutta harva onnistuu säilyttämään  elämänmittaisen rakkaussuhteen itseensä ja kehoonsa.

Psykologi Katrina Menskanen on kirjoittanut kirjan Rakas keho. Hänen mukaan monilla on aikuisena vaikeuksia hyväksyä itsensä. Keho ei ole koskaan riittävän hyvä, vaan aina on jotakin paranneltavaa.

Kehon haasteet näyttäytyvät muun muassa loputtomana laihduttamisena ja uuvuttavana kehon kurittamisena, itsetunto-ongelmina, masennuksena, ahdistuksena ja syömishäiriöinä.

Kun suhtautuu kehoon armollisesti ja lempeästi, ei sorru dieettihuumiin tai kuntorääkkeihin vaan osaa hoitaa ja helliä itseään terveellisellä tavalla. 

Itsetunto on heikoissa kantimissa, jos ulkonäkö ja kehonmuokkaus ovat arvoasteikossa ensimmäisiä. Ulkonäkö ei ole synonyymi kenenkään arvolle. On kaksi eri asiaa miltä näyttää  ja miten on hyvä olla. Kiusaamisen sijasta kehonsa kanssa kannattaa ystävystyä. Sillä vahva kehonkuva vaikuttaa myönteisesti lähes kaikkeen: toimintaan, ajatteluun, asenteisiin. Oma keho on voimavara olipa se minkä näköinen ja kokoinen. Voi pukeutua mielensä mukaan, rohkenee liikkumaan monipuolisesti ja pystyy nauttimaan seksistä.

Kunnioitus kehoa kohtaan näkyy uskalluksena elää omannäköistä elämää. Tällöin kehoa arvostaa ennen kaikkea sen olemassaolon ja toiminnallisuuden takia, ei pelkästään ulkoisten ominaisuuksien vuoksi.

Vaikka vanheneminen voi näyttäytyä kilojen kertymisenä ja ihon veltostumisena, tutkimusten mukaan iällä on suotuisa vaikutus kehonkuvaan.

Ikä tuo armollisuutta ja hyväksyvyyttä. Ulkoiset ominaisuudet eivät  painotu  niin paljon kuin nuorempana eivätkä vaikuta niin vahvasti itsetuntoon.

Lähteet: Hyvä terveys 4/21, kuvat Pixabay  

Tyytymättömyys omaan kehoon

Vaikka olen kehopositiivinen, vähän keljuttaa, kun olen lihonut yli kuusi kiloa. Mutta en viitsi tai koe tarpeelliseksi laihduttaa. Varmaankin vähitellen hyväksyn nykyisen painoni.

Minä en ole mikään arvostelemaan kenenkään painoa. Minusta ihmiset saavat olla minkä painoisia tahansa, kun itse hyväksyvät painonsa. Olisi tympeää ja latteaa, jos kaikki olisivat kehollisesti samanlaisia.

Juuri ilmestynyt kirja Rakas keho kertoo suomalaisten naisten suhteesta kehoonsa. Kirjan ovat tehneet kehonkuvaongelmiin erikoistunut psykologi Katarina Menskanen ja valokuvaaja Heidi Strengell.

Jatkuva ulkonäöstä puhuminen ylläpitää ajatusta, että ulkonäkö olisi ihmistä merkittävästi määrittävä tekijä.

Jos ihminen ei pidä kehostaan tai jopa inhoaa sitä, elämästä katoaa nautinto ja mielenrauha. Kehotyytymättömyys ja kehoviha alkavat vaikuttaa elämään, tunteisiin, valintoihin.

Omaa ja toisten ulkonäköä kommentoivaa small talkia pitäisi vähentää. Jo pelkästään kohteliaaksi tarkoitettu "olet tainnut laihtua" -kommentti voi saada aikaan reaktion "miten lihava olen ennen ollut?"

Kirjan kirjoittaja Menskanen ehdottaa: "Entä jos kehuisimme enemmän sitä, mitä toiset osaavat, emmekä vain sitä, miltä he näyttävät."

Netissä on myös kampanjoita, joissa kannustetaan kehopositiivisuuteen ja sallitaan poikkeamia kauneusihanteista. Suomessa tunnetuin on Ylen lanseerama Vaakakapina. Siinä neuvotaan lopettamaan laihduttaminen ja aloittamaan elämä.

Kampanjat tuovat hyvin ongelmia esiin, mutta niihin suhtaudutaan usein marginaali-ilmiönä. Kehopositiivisuutta pidetään helposti tietyn ryhmän asiana.

Ylipainon rakenteellinen syrjintä tulee esiin esimerkiksi terveydenhoidossa. Kun ylipainoinen menee lääkäriin vaikkapa poskiontelontulehduksen vuoksi, lääkäri saattaa kehottaa laihduttamaan.

Kasvatuksessa asenne on usein se, että pojat ovat mitä tekevät ja tytöt miltä näyttävät.

Miten omaa kehonkuvaansa voisi muuttaa myönteisemmäksi? Menskasen mukaan moni ajattelee: "jos vain näyttäisin paremmalta, olisin onnellisempi tai itsevarmempi". Mutta eihän onni sijaitse kehon pinnalla vaan jossakin aivan muualla.

Suurin osa laihdutuskuureista on turhia. Pitemmällä aikavälillä vain noin viisi prosenttia laihdutuskuureista onnistuu. Pitäisi lopettaa kehon kurittaminen, toistuva kuurilaihduttaminen, jojoilu, tiukat dieetit. Kuurien sekoittama aineenvaihdunta voi mennä säästöliekille. Pikemminkin olisi tärkeää edistää omaa terveyttään, eikä vain tuijottaa vaakaa.

Lähteet: Helsingin Sanomat 12.9.2019, kuvat omat

Luonnossa liikkuminen saa ihmisen suhtautumaan ulkonäköönsä myönteisemmin

Kuljeskelen paljon luonnossa keväällä, kesällä ja syksyllä. Tuntuu melkein kuin se olisi toinen kotini. En edes pelkää eksymistä - olen eksynyt suuntavaistottomana niin monet kerrat. Että olen tottunut siihen. Jotenkin olen aina selviytynyt ihmisten ilmoille. En pelkää karhuja, joita täällä Etelä-Savossa on melko paljon. Yksinään liikkuva karhu karttaa ihmistä.

Videolla Nurmaan joen huhtikuisia pärskeitä. Jos tämä video yleensä  näkyy. Videokuvake näyttää niin omituiselta. Digiblondi kuitenkin yrittää. Ja yrittää.

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin viime kesänä luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista tässä postauksessa. Uusimpien tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen saa ihmisen suhtautumaan kehoonsa ja koko ulkonäköönsä myönteisemmin. Kuulostaa aika erikoiselta. Mutta on tutkittu Cambridgen yliopistossa ja tutkimus julkaistu Body Image lehdessä. Luonnossa saa etäisyyttä nykyiseen ulkonäkökeskeiseen kulttuuriin. Joka voi aiheuttaa kielteisen kehonkuvan. Tutkimuksessa jo pelkkä luontokuvien katselu auttoi pitämään itsestään enemmän.

Luonnossa oleskelu katkaisee oravanpyöräisen kiireen tunnun ja hidastaa ajan laukkaa. Mieliala kohenee ja stressi vähenee. Luontokokemukset tekevät ihmisestä avuliaamman ja empaattisemman. Kaiken tämän edellytys kuitenkin on, että ihminen on taipuvainen nauttimaan luonnosta.

Tykkäätkö sinä liikkua luonnossa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat omat