Kuljeskelen paljon luonnossa keväällä, kesällä ja syksyllä. Tuntuu melkein kuin se olisi toinen kotini. En edes pelkää eksymistä - olen eksynyt suuntavaistottomana niin monet kerrat. Että olen tottunut siihen. Jotenkin olen aina selviytynyt ihmisten ilmoille. En pelkää karhuja, joita täällä Etelä-Savossa on melko paljon. Yksinään liikkuva karhu karttaa ihmistä.
Videolla Nurmaan joen huhtikuisia pärskeitä. Jos tämä video yleensä näkyy. Videokuvake näyttää niin omituiselta. Digiblondi kuitenkin yrittää. Ja yrittää.
Videolla Nurmaan joen huhtikuisia pärskeitä. Jos tämä video yleensä näkyy. Videokuvake näyttää niin omituiselta. Digiblondi kuitenkin yrittää. Ja yrittää.
Olen kirjoittanut jo aikaisemmin viime kesänä luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista tässä postauksessa. Uusimpien tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen saa ihmisen suhtautumaan kehoonsa ja koko ulkonäköönsä myönteisemmin. Kuulostaa aika erikoiselta. Mutta on tutkittu Cambridgen yliopistossa ja tutkimus julkaistu Body Image lehdessä. Luonnossa saa etäisyyttä nykyiseen ulkonäkökeskeiseen kulttuuriin. Joka voi aiheuttaa kielteisen kehonkuvan. Tutkimuksessa jo pelkkä luontokuvien katselu auttoi pitämään itsestään enemmän.
Luonnossa oleskelu katkaisee oravanpyöräisen kiireen tunnun ja hidastaa ajan laukkaa. Mieliala kohenee ja stressi vähenee. Luontokokemukset tekevät ihmisestä avuliaamman ja empaattisemman. Kaiken tämän edellytys kuitenkin on, että ihminen on taipuvainen nauttimaan luonnosta.
Tykkäätkö sinä liikkua luonnossa?
Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat omat
Hyvää helatorstaita Marja,
VastaaPoistaOn niin totta, että ihminen luonnossa liikkuessaan keskittyy luonnon kauneuteen oman navan sijaan. Esimerkiksi juuri tuollaista kauniin kuvasi tyyntä veden pintaa, josta taivas heijastuu, voisi ihailla tuntikausia.
Veden ääni, kuten videossa (se toimii) on lintujen laulun ohella rauhoittavaa.
En voisi kuvitella alkavani uutta päivää ilman metsälenkkiä. Jo koirien vuoksi se on joka-aamuinen rutiini.
Nautitaan kauniista päivästä ja luonnosta.
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Kyllä se luonto on melkein elinehto. Ja kaikki sen äänet. En ihmettele kovinkaan tutkimustulosta. Sinulla on koirat seuranasi metsälenkillä. Voi, olisipa meilläkin koira. Mutta suren yhä kolme vuotta sitten liian nuorena kuollutta Claudia. En pysty ottamaan uutta koiraa. Tuntuu, että niin pettäisin Claudin muiston. Aamuilmaa on ihana hengittää.
Poista:) Minä myös nautin luonnosta,, ihanaa kävellä metsässä ja viipyä rannoilla; aistia kauneus ja luonnon herääminen näin keväällä. Kaiken kaikkiaan myönteiset ajatukset valtaavat mielen. <3 sinnepä sinne tänäänkin, valokuvaamaan ja nauttimaan.Hyvää päivää sinulle myös :)
VastaaPoistaKiitos, Tuula, kommentistasi. Nyt keväällä on tosiaan ihana seurata luonnon heräämistä. Tuntuu että joka päivä on syntynyt jotakin uutta.Mieliala nousee kummasti. Hyvää Helatorstaita sinulle!
PoistaTäällä sama juttu, luontoon on päästävä vähintään viikonloppuisin, ja veden äärelle. Siksi kalastuskin on mieluisaa puuhaa - mies joskus huomauttaa kun en muista soutaa, unohdun aina katselemaan taivaanrantaa :)
VastaaPoistaVarmaan kaipuu veden äärelle on jäänne lapsuudesta, oma ranta kun oli lähellä.
Nyt blogin myötä olen harrastanut metsän tutkimista enemmän, ja kun vuodenajat vaihtuu - se on aina uutta, joka vuosi. Minulle olisi kauhistus asua kaupungissa, hiljaisuus on se mitä kaipaan tässä iässä. Talomme sijaitsee tontilla, jossa kolme sivua rajautuu metsään, joten melkein metsän keskellä asunkin.
Oikein mukavaa helatorstain jatkoa sinulle, olipa taas mielenkiintoinen aihe vastattavaksi 😁
Kiitos kommentista Tuulikki. Luonnonhinku sinullakin. Järvi, joki, meri rauhoittaa ihmeesti mielen. Onneksi Suomessa on selkeät vuodenajat. Minäkin - kuten sinä - seuraan kevään edistymistä kuin jännitysnäytelmää. Minä olen asunut aika pitkään kaupungissa. Nyt maalla kahdeksan vuotta. Ja olen tyytyväinen, kun kotiovelta pääsee metsään. Leppoisaa Helatorstaita sinulle.
PoistaTykkään ja huomaan, että kun olin 4-viikkoa kipeänä ja jäi tämä luonnossa kulkeminen väliin, niin mieli masentui. Sielu lepää metsässä ja meren rannalla ja miten paljon voimaa ja paremmat unetkin saan, kun käyn näissä maisemissa iltalenkillä.
VastaaPoistaMukavaa helatorstaita Marja <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Mukava että olet nyt parantunut pitkästä flunssasta. Kyllä sen sairastaessa huomaa, että mieliala laskee, kun ei pääse kunnolla liikkumaan metsässä ja muualla luonnossa. Leppoisaa Helatorstaita sinulle!
PoistaMinulle meri on tärkeä elementti. Saan merestä ja saaristosta voimaa. Isovanhempani äidin puolelta olivat saaristolaisia. Äidilläni ei ollut "saaristogeeniä". Se hypähti yhden sukupolven yli ja minä sain tuo geenin :) Ei liene todistettu geeni, mutta näin siinä on käynyt.
PoistaKiitos taasen mielenkiintoisesta aiheesta! Aurinkoista loppuviikkoa!
Kiitos Tuula kommentistasi. Sinussa vaikuttaa siis "saaristogeenit". Hienoa että saat merestä ja saaristosta voimaa. Minä olen järvi-ihmisiä, koska olen syntynyt sisäsuomessa. Ikäväksi en tykkää yhtään purjehtimisesta. Se on jotenkin liian hidasta hommaa kärsimättömälle luonteelleni. Ne alkuhommat etenkin. Mieheni on tästä murheissaan. Ei saa minusta purjehtimiskumppania. Mukavaa perjantaita, viikonloppua ja Äitien päivää sinulle!
PoistaHei Marja! Kyllä minäkin rakastan luonnossa liikkumista. Ja ihan vaan olemista. Se on kaikki ihan sisään rakennettua. Metsään täytyy päästä kävelemään. Ja tuijottamaan järvelle ja seuraamaan puron juoksua. Mutta tuo että se vaikuttaa positiivisella tavalla omaan ulkonäköön, on yllättävää. Hyvä niin. Luonnossa yleensä olotilani paranee. Vainka olisin ollut hiukan mieli maassa sinne lähtiessäni.
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Täällä kommenteissa on paljon luontoihmisiä. Sinäkin siis tykkäät metsästä ja vesistöistä Tuo ulkonäön hyväksymishomma oli tosiaan yllättävä tieto. Mutta tärkeintä on luonnon vaikutus mielialaa kohottavasti. Tunnen niin itsekin.
Poista