maanantai 14. toukokuuta 2018

Yritän taas sisustaa



Meidän talon nimi pitäisi olla Perikato.Yritin taas sisustaa, koska kevään yltäkylläinen ja kirkas valo paljastaa kaiken nuhruisen, kulahtaneen. En suosi skandinaavista vaaleaa ja pelkistettyä tyyliä tarkoin harkituin väriläiskin. On minulla sellainenkin kausi ollut. Olisiko minun tyylini nyt vähän niin kuin venäläinen? Runsas ja värikäs. Jos tyylistä minun kohdallani voi ylipäätään puhua.

Tämä talon rähjä tarvitsisi aivan ensiksi sisäseinien maalauksen. Tiedän tämän. Mutta en saa aikaiseksi. Miksi? Käytän aikaani mieluummin lukemiseen kuin sisustamiseen ja siivoamiseen.


Sisustustapani on nyt ja heti. Nopeasti sitä sun tätä. Intuitiolla mennään. En mieti ja pohdi kauan aikaa sopivatko värit yhteen tai tuo huonekalu toisen kanssa. Vaan tuo tuohon ja tuo tuonne. Valmista tuli. Ja minulla ei ole juurikaan avaruudellista hahmottamisen kykyä. Siksi eksyn metsässäkin.

Harkitsemattomuuteni takia esimerkiksi eteisen valokatkaisija jäi kalaverkon alle. Eipä tullut mieleen, kun sitä ripustin. Samoin kävi tuulikaappiin ripustamani ryijyn kanssa.  

Ensimmäiseksi kurkataan tuulikaappiin. Sinne mallasin kirpputorilta ostamani Pentikin ison kaitaliinan, jonka muutin ryijyksi. Leikkasin vanhasta vahakankaasta palan pakastimen päälle, koska pakastimen pinta on niin ruma ja kulunut.



Eteiseen ripustin ensimmäiseksi vanhan kalaverkon, josta mieheni järkyttyi kovin. Miksi kalaverkko on seinällä? Olin vain tyytyväinen, että hän huomasi sen kalaverkoksi. Koska asettelin sitä seinälle tunnin verran. Kalaverkko oli todella suuri. Koska se on harmaa, halusin sen yläpuolelle hyllyn, johon laitoin ikään kuin vastapainoksi kirpparilta haalimiani vanhoja, värikkäitä Arabian astioita. Mieheni oli niin järkyttyneessä mielentilassa, että suostui tekemään kaksi hyllyä. Tietysti heti. Tämä voi olla joillekin lukijoille vanhan kertausta.



Olen näköjään poistanut tiedostosta tämän hyllyn. Minulla on ollut melkein pakkomielle poistaa tiedostosta jo käyttämäni kuvat. Nyt vähitellen olen alkanut luopua tästä puuhailustani. 

Nyt eteisestä lisää kuvia.






                       Tämän kaapin ostin viime kesänä kirpparilta. Ihastuin
                       sen kuluneisuuteen.


  Tämä on hylly eteisen ikkunan yläpuolella.


Keittiöön uusina "sisustuselementteinä" liimasin seinään vanhoja Arabian kahvilautasia. Tutkailin liimoja ihmeen pitkän tovin Tokmannilla, jotta löytäisin mahdollisimman kestävän liiman. Tämä tapahtui  sen jälkeen kun olin yrittänyt ripustaa lautasia kaiken maailman tauluripustimilla. Turhaan.



Laitoin reteästi löytämääni ihmeliimaa näihin lautasiin. Ja hups. Sitä oli valunut muun muassa seinäkynttelikön päälle. Minä olin jo silloin huseeraamassa olohuoneessa.


Vanha peili näyttää olevan vähän likainen. Se hyvä puoli tässä valokuvauksen opettelemisessa on, että huomaa tarkemmin tai tulee katsottua erilaisia puutteita ja muuta sellaista. Peili pitäisi siis puhdistaa.






Sitten vielä vilkaisu olohuoneeseen.


Itse maalaamani taulu näyttää olevan vähän vinossa. Olen sunnuntaimaalari. Akvarellimaalaus sopii minun kärsimättömälle luonteelleni hyvin, koska siinä pitää toimia nopeasti. Kuvaan jäi ikävä heijastus, mutta en tiedä miten sen saa pois kännykkäkameralla tai tietsikalla.

Tämän vanhan käsin virkatun pitsisängynpeitteen ostin talvella kirpparilta kymmenellä eurolla. Minusta se oli todella halpa. Sen verran on varmaankin maksaneet jo langat.

Modernit mutta vanhat ryijyt on selvästi se minun juttuni Ja niitä riittää kaapissa paljon. Toinen keräilyhulluteni on muuan muassa vanhat rasiat. Rasioista voisi tehdä aivan oman juttunsa.


Puhkun yhä sisustusintoa. Seuraavaksi on vuorossa makuuhuoneet.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa sisustusta! Jos talo ei ole uusi, miksi sisustuksen pitäisi olla? Pöytä joka on olohuoneessasi ilmeisesti..on juuri sellainen jonka itse haluaisin. Jokaisen oma koti pitää olla sellainen jossa itse viihtyy. Sitä ei sisusteta muita varten! Eräältä luonani vierailleelta mieheltä sain palautetta että kotonani on liikaa tavaraa. Koriste esineitä! Että kerään niitä. En KERÄÄ. Joitakin on tullut. Mutta esim nuket ovat itse tekemiäni.Minulla ei tosin ole edes mikro aalto uunia eikä vedenkeitintä...jostain syystä en vain ole ostanut niitä. Onko sähkölaskuni isompi vai pienempi ilman niitä? En tiedä. Sisustus uusiksi? Koko look kotona uusiksi? Sitä jotkut harrastaa. Siitä sitten tulee tarvitseville sisustajille rekvisiittaa. Itse olen ylpeä kirpputorilta löytämästäni televisio pöydästä joka on kai 60-70 luvulta. Ohuet ristikkäin menevät mustat metallijalat ja puinen taso. Lisänä vielä kalteva lehtitaso. Se oli aivan länkkä, mutta kiristin ruuvit itse ja toimii loistavasti! Mukavaa aurinkoista sisustuspäivää Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja kommentistasi. Niin, ihmiset sisustaa eri syistä. Kuten sanoit koti voi olla jollekin vain rekvisiitta. Tärkeintä olisi koti, jossa viihtyy itse kukin perheenjäsen tai sinkku. Vanha pöytä on keittiössä. Ei se meidän melko pieneen ja jo täydeksi ahdettuun olkkariin mahtuisikaan. Vähän tumpelo oli tuo mies, joka arvosteli kotisi koriste-esineiden runsautta. Mitä se hänelle kuului? Sinä olet todella taitava tekemään kauniita nukkeja. Minä ainakin pitäisin niitä esillä. Kaikki kauneus piristää.Minäkin olen ylpeä edullisista kirpparilöydöistä. Kivan kuuloisen televisiopöydän olet löytänyt.Minä olen miettinyt juuri äskettäin, miten lehdet saisi pinotuksi johonkin nättiin hyllyyn tai pöydälle. Se on mielessäni seuraavalla kirpparikäynnillä.
      Retro on vaan niin ihanaa. Olen miettinyt, olenko syntynyt väärään aikaan, kun tykkään niin kovasti kaikesta vanhasta. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  2. Olipas mukava lukea kirjoitustasi :)
    Tiedätkö, minä kävisin kylässä taatusti mieluummin sinun kodikkaassa (Huom! Kodikkaassa) kodissasi kuin viimeisen päälle sliipatussa ja tarkoin harkitussa Sisustus-kodissa jossa ei edes uskalla istua sohvalle jos vaikka sekoittaa sisustustyynyjen järjestyksen. Näin vain on. Sinulla on aito ja elämänmakuinen koti. Ja kerran vielä: kotoisa.
    Nyt makaan mahataudissa sohvalla, hyvä kun jaksaa käydä jääkaapilla juomista hakea, kun täytyy matkalla jo levätä. Yritän kuitenkin nauttia joutilaisuudesta, etovasta olosta huolimatta. Nyt meni aiheesta pahasti sivuun.

    Eikö ole muuten hullua, kuinka halvalla myyvät kirppareilla tuollaisia kauniita pitsipeittoja. Niiden tekemiseen kuitenkin on mennyt tovi jos toinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Paranemista vatsataudista. Kiva jos sinun mielestä meidän vanha talo on kodikas. Olen kyllä sisustanut sitä miten sattuu. Olen niin malttamaton, kun saan jotakin päähäni. Minä en pysty ja halua edes lukea naistenlehdistä sisustusjuttuja. Kun niiden kodit on vaan älyttömän hienoja. Vatsataudista huolimatta hyvää viikonalkua sinulle.

      Poista
  3. Koti on sen asukkaita varten. Ympäristön pitää olla sellainen, jossa itse viihtyy. Sinulla ja perheelläsi on uniikki koti. Samanlaista ei varmasti ole toista. Sinulla on ihania vanhoja esineitä. Miksi et pitäisi niitä esillä, jolloin voit nauttia niistä? Olet monipuolinen ihminen, kun kirjoitat ja maalaat kaiken muun lisäksi.
    Tuo vanha kaappi eteisessä on saman oloinen kuin kantapaikaksemme muodostuneen puolalaista kotiruokaa tarjoavan viihtyisän vanhan pienen ravintolan sisustus,
    Hyvää päivän jatkoa sinulle vielä täältä Gdanskista. Huomenna kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentista. Ahas, te olette vielä siellä Puolassa. Ja minä kun toivottelin aamulla sinulle työniloa kasvimaahommiin.Juu, olen itsekin sitä mieltä, että koti on tosiaan asukkaita varten. Harmittaa vaan nuo mokailut sisustuskärpäsen puremana. Tai niitä oli monta. Kun on näin vimmattu olo yhtäkkiä alkaa sisustaa. Se on tämä ailahtelevainen naisen mieli. Tykkään itsekin noista vanhoista esineistä ja päätin kaivella niitä kaappien pimennoista esille. Ihanaa lomaa teille!

      Poista
  4. Ihanaa, että puhkut ja kevät tuo kyllä aina sisustusintoa! Tykkään valtavasti teidän kodista, koska siellä näkyy ihmiset jotka kodissa asuvat ja persoonallisia tavaroita, koti on ns. kerroksellinen, joka koostuu monista muistoista. Sisustuslehtikodit käyvät vähän tylsäksi, ei uskalleta sisustaa oman maun mukaan. Teillä uskalletaan ja tykkään!

    Ihanaa päivää Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi.Todellakin puhkun. Mutta minulla on näitä kausia, että innostun jostakin ja jossain vaiheessa innostus laimenee. Näin monissa asioissa. Tuo "kerroksellinen" oli minulle aivan uusi sana. Mutta on totta. Paljon muistoja matkan varrelta, etenkin aviomiehen suvusta. Lämpöistä ja kaunista maanantai iltaa sinulle eilisen juhlahumun jälkeen. Kerrankin me äidit oltiin kuin kuningattarija. Meillä ainakin osan päivää. Kunnes lampsin kasvimaahommiin.

      Poista
  5. Hauskaa, rentoa ja persoonallista. Koti kertoo emännästään? Kiva katsella tällaisia kuvia, jotka kertovat elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva, kommentistasi. Kaipa sisustus jotakin huushollin emännästä kertoo. Koska emäntä on siihen viimeaikoina suuntautunut. Malttamattomasti. Lämpöisää ja aurinkoista päivän jatkoa sinulle!

      Poista
  6. Ihanan kodikasta ja värikästä! :) Itsekään en osaa sisustaa skandinaavisen valkeasti ja minimalistisesti, vaan tykkään myöskin väreistä ja lämpimästä tunnelmasta. Aurinkoista viikon jatkoa! :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Piia kommentistasi. Kiva lukea, että joku muukaan ei tykkää niin sanotusta skandinaavisesta tyylistä. Luin jostakin, että se tulee menemään pois muodista, koska se on vaikuttanut nyt noin 20 vuotta. Ennen sitä sisustettiin aivan eri tavalla; runsaammin, värikkäästi tai ruskeasävyisesti. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!