maanantai 28. toukokuuta 2018

Olipa leppoisa sunnuntai


En osaa enää pyhäpäivänäkään nukkua pitkään. Mutta heräämisen jälkeen sängyssä loikoilu on ylellisyyttä. Voi venytellä kuin kissa. Antaa ajatusten virrata. Sitten aamiainen kaikessa rauhassa Elif Shafakin Valkoinen Norsu-kirjaa lukien, joka on loistelias romaani.



Sää oli mitä kaunein. Mieli alkoi palaa ulkohommiin. Istutin kukkia ja yrttejä vanhoihin kattiloihin, pottiin, ruukkuihin sun muihin. Miehen vanhat autot on vallanneet tilan etupihaltakin. En voi tehdä kukkapenkkejä, ja on siis tyytyminen ruukkupuutarhaan. Näiden kukkien istutus oli vasta alkusoittoa kesäkukkien istuttamiselle. Aion kukkahulluna istuttaa niitä paaaaaljon.

Sanon tässä välissä: Anteeksi jos en vastaa vanhempien tekstien kommentteihin. Sähköposti ei jostain nettiavaruudellisesta syystä lähetä niitä minulle, enkä tiedä sitten vastata. Päivän postauksesta katson aina, onko kommentteja. On iso ilo saada kommentteja ja vastata niihin.



   Pesin kattilat ja potat myöhemmin. Kille poika tutkii tilannetta.

                 Kanankakkaa mullan sekaan.


   Vanha Serefina rouva toimi aika laiskana pomona.






           Lipstikka on röyhähtynyt kasvuun. Monikäyttöinen mausteyrtti.


    Kevätvuohenjuuri 





Kasvimaalle istutin kesäkurpitsan taimia ja ruohosipulia. Kylvin kasvimaan Äitien päivänä 13.5  ja peitin harsoilla. Ja nyt harsojen alla pilkottaa jo vihreää.








               Kasvimaalle on tullut itsestään jännää maanpeitekasvia. Nimeä en muista.



Tämä on mieheni käsitys pienestä terassistamme: polttopuun kuivausvarasto.



Lähdin jalkaisin kyttäämään korvasieniä. Oli turha reissu. Niitä ei löytynyt edes vakiopaikasta, jossa niitä on aina ollut. Korvasienien asemasta yhdessä paikkaa oli keltainen hiirenvirna.





Shortseihin, toppiin ja lenkkareihin pukeutuneena mäkialue asetti omat haasteensa. Ryteikköä, kiviä ja lahoamaan jätettyjä puita. Tältä sääret näyttivät sen jälkeen. Ja ne ovat valkeat kuin sian potkat. En ota aurinkoa ja olen unohtanut käyttää Crissa Swedenin itseruskettavaa, jonka lanseeraustilaisuuteen sain kutsun.




En paljon itseäni suojaile punkkeja ja kyykäärmeitä vastaan. Kyyt karttaa ihmisiä. Ja joka kesä minulla on ollut ainakin kaksi punkkia ihollani. Punkkipihdit on kätevä vempain saada ne kokonaan pois.

Lantustelin sitten kotiin turhasta sienireissusta vähän nyrpeänä.  Hiki valui kasvoja pitkin. Päivä oli lämpöinen. Ja minulla oli - ihan oikeasti - huvittava lierihattuni päässä kasvojen aurinkosuojana. Ihailin järveä, kieloja ja kuusen vuosikasvaimia, joista voi tehdä vaikka mitä. Esimerkiksi syödä niitä tuoreeltaan, tehdä kerkkäsiirappia tai hilloa.







Lounaaksi tein nokkoskeittoa. Mietin aluksi, että panen tyttären pyydystämän hauen uuniin ryytien kanssa ja keitän ruotsalaisia uusia perunoita. Mutta päätin tehdä sitä sapuskaa huomenna.





Illalla päähänpistosta lähdettiin katsastamaan thaimaalainen ravintola Mäntyharjun cityssä. Suurin osa suomalaisista varmaankin grillasi, saunoi ja ui. Me pöljänlaiset ihmiset mentiin thairavintolaan. Ravintolassa pyysin ruoka-annoksen thaimaalaisittain maustettuna eli melko tulisen jymäkkänä. En suomalaistettuna versiona. Niin kuin se yleensä tarjotaan. Ruoka oli herkullista. Söin punaista currya, jossa oli muun muassa tofua, paprikaa, vihreitä papuja, bambun versoja.









Toivon sydämestäni, että Mäntyharjun porukka alkaisi käydä tässä ravintolassa. Jättäisi välillä pitserian ja kaksi lounaspaikkaa väliin. Kunnolla maustettu thaikasvisruoka on piristävää. Ihan oikeasti virkistyin. Ei liian täyttä ja turtaa, väsynyttä oloa. Vaan sain halun nauttia lempeästä ilta-auringosta Hesaria lukien.

Päivä oli muuten someton ja digitön paitsi, että laitoin Instaan pari kuvaa, mutta en alkanut selata sitä. Nyt kirjoitan tätä juttua editoituani valokuvat. Sitten luen pari tuntia Shafakin Valkoista norsua. Lopulta silmät alkaa lupsahdella. Unen aika.

Mitä sinä teet mieluiten vapaapäivinäsi?


               Rentukka

6 kommenttia:

  1. Huomenta Marja,
    Ihanan rento vapaapäivä.
    Tuo potti-puutarha on nähtävä myöhemminkin. Tämä on postaustoive <3
    Hyvät kuvat. Mitä?! Sinä osaat editoida kuvia?! Olet tosi taitava.
    Minä olen eläkeläinen, joka touhuaa joka päivä samoja juttuja pienemmässä mittakaavassa (paitsi luen enemmän), kuin suuren perheen äitinä. Matkoilla nautin nähtävyyksistä, vieraista kulttuureista, sekä uusista tuoksuista ja mauista
    Toivon samaa kuin sinä. Eli asiakkaita thairavintolaan.
    Hyvää toukokuun viimeistä viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi.Enköhän kesän mittaan jonkinlaisena kukkahulluna kuvaa tuota potti-puutarhaa, kun kaikki on istutettu ja on täydessä kukassaan. Minun editointi on sitä, että painan muokkaa näppäintä. Sitten siihen ilmestyy kuva pienoiskoossa ja siinä on ihme ympyrä. Painan sitä, ja kuva selkenee. Jos on seljetäkseen. Olen vielä lapsen kengissä tuon editoinnin kanssa. En osaa varsinaisesti muokata kuvaa. Vaatimatonta näpertelyä.Enkä ole mikään taitava! Te touhuatte Erkin kanssa paljon. Varmasti matkat tekevät välillä hyvää, ja sinä osaat nauttia niistä kaikilla aisteilla. Toivotaan tosiaan, että Mäntyharjun väki kävisi enemmän todella hyvää ruokaa tarjoavassa thairavintolassa. Omistajakin on mukava ja puhuu suomea. Mukavaa päivän jatkoa taas hurjan lämpöisenä päivänä sinulle!

      Poista
  2. Kiitos Marja! Olipa kuvaa lukea touhukkaasta viikonlopustasi! Toivottavasti jalan haava ei aiheuta ongelmia ja paranee pian. Verta vauvana se näytti pahalta. Ihanaa että kesäkukat pääsevät valtaamaan pihasi ja hyötykasvit. Hassua että itsekin tein eilen lounaaksi nokkoskeittoa. Jääkaapissa oli sattumalta pieni pala aurajuustoa joka sopi hyvin makuun. Ex poikaystäväni perheessä oli kymmenen lasta ja heillä ei aina ollut paljon rahaa ruokaan. Hän oli joutunut syömään myös nokkoskeittoa siitä syystä. Sekä myös kaurapuuroa. Niitä ruokia hän ei olisi enää edes maistanut. Liika on liikaa. Minä herkuttelen noilla ruuilla. Hyvä niin. Ruisjauho puuroa en suuhuni enää pistäisi. Sitä jouduin syömään pakosti yhtenä kouluaamuna kun leipä oli lopussa. Huh sitä hikeä..no. eksyin aiheesta.. Ihanaa päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi.Jalan haava oli vain pintanaarmu ja oli muitakin naarmuja sen kivisessä pöpelikössä korvasienien etsimisen jälkeen. Meillä näyttäisi olevan samanlaiset mieltymykset nokkoskeittoon. On se vain aromikkaampaa ja parempaa kuin pinaattikeitto. Ja ilmaista. Ihana että kaikki perheestämme pitää sitä miltei kevään herkkuruokana. Tuota aurajuustoa voisi kokeilla itsekin. Toisi uutta vivahdetta. Itse söin opiskeluaikoina melkein päivittäin kaurapuuroa ja kasvishernekeittoa. Tiedän hyvin sen tilanteen, kun rahaa on todella vähän.Eikä minua 18-vuotiaasta asti tuettu lainkaan rahallisesti kotoa. Opintoraha ja kuutena päivänä viikossa siivoustyö oli ainoat tulonlähteet. Nyt taisin minäkin eksyä aiheesta. Oisko tarttuvaa? Mukavaa lämpöisen päivän jatkoa sinulle!

      Poista
  3. Tulipa paljon virheitä joita en huomannut. Ihan hassuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka. Minä en huomannut mitään. Ja virheitä mahtuu maailmaan ja itse kullekin.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!