Ajatukset voivat olla pitkittyneen kivun syynä

Fysioterapian  professori Hannu Luomajoen mukaan kroonisen kivun taustalla on erilaisia psykologisia syitä, ja siksi on tärkeää, että kivusta kärsivä uskoo parantuvansa.

Kivun on luultu pitkään johtuvan elimistöstä löytyvästä kudoksen viasta. Etenkin kroonisessa kivussa vaikuttavat muutkin tekijät.

Suurin osa kivusta on akuuttia kipua, esimerkiksi pitkästä istumisesta tai nilkan nyrjähtämisestä johtuvaa.

Kroonista kipua voidaan tutkia, mutta syytä ei välttämättä löydetä. Monissa tapauksissa kipua ylläpitävät tekijät ovatkin psykologisia.

Jokin on saattanut herkistää keskushermostoa tuntemaan kipua, jonka syynä voivat olla muun muassa stressi, ahdistus, pelko tai masennus.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2017 raportin, jonka mukaan kroonisesta kivusta kärsii noin joka viides työikäinen suomalainen. Luku tuntuu hyvin suurelta.

Kipu saa  alkunsa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, mutta jos kipu kroonistuu, syynä on usein se, että aivojen ja keskushermoston toiminta muuttuu. Näin käy Luomajoen mukaan myös ajatuksille ja tunteille, joita toistelemme itsellemme, mitä enemmän ajatusta toistetaan, sitä helpommin aivot ja hermoverkosto syttyy ja automatisoituu.

Potilaalle voidaan vastaanotolla jopa sanoa, että selkäsi on sökö. Hänelle ei sanota, että voit olla rauhassa, selkäsi voidaan saada kuntoon. Potilas pelästyy ja ajattelee jatkuvasti, että selkäni on lopullisesti rikki ja tuohonkin kohtaan sattuu. Näin potilas vahvistaa selkäkivun oppimista ja pahentaa kivun tunnetta.

Tässä on kyseessä noseboilmiö eli oletus voinnin huononemisesta toteuttaa itse itsensä. Jos lisäksi varoo kivun takia liikkumista, kierre pahenee. Kivun kannalta olisi juuri parempi toimia päinvastoin, ja yrittää nähdä positiivisia puolia ja liikkua mahdollisuuksien rajoissa.

Luomajoki toivoo, että vastaanotoilla lääkärillä olisi enemmän aikaa kohdata ihminen. Sillä on iso merkitys toipumisen kannalta. Jos potilas saa vastaanotolla hyvän olon, turvallisia tunteita ja uskoa paremmasta, se vähentää kivun tunnetta, vaikka ihmistä olisi vain kuunneltu tosissaan ja empaattisesti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.5.2020, kuvat Pixabay

Luonnossa liikkuminen saa ihmisen suhtautumaan ulkonäköönsä myönteisemmin

Kuljeskelen paljon luonnossa keväällä, kesällä ja syksyllä. Tuntuu melkein kuin se olisi toinen kotini. En edes pelkää eksymistä - olen eksynyt suuntavaistottomana niin monet kerrat. Että olen tottunut siihen. Jotenkin olen aina selviytynyt ihmisten ilmoille. En pelkää karhuja, joita täällä Etelä-Savossa on melko paljon. Yksinään liikkuva karhu karttaa ihmistä.

Videolla Nurmaan joen huhtikuisia pärskeitä. Jos tämä video yleensä  näkyy. Videokuvake näyttää niin omituiselta. Digiblondi kuitenkin yrittää. Ja yrittää.

Olen kirjoittanut jo aikaisemmin viime kesänä luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista tässä postauksessa. Uusimpien tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen saa ihmisen suhtautumaan kehoonsa ja koko ulkonäköönsä myönteisemmin. Kuulostaa aika erikoiselta. Mutta on tutkittu Cambridgen yliopistossa ja tutkimus julkaistu Body Image lehdessä. Luonnossa saa etäisyyttä nykyiseen ulkonäkökeskeiseen kulttuuriin. Joka voi aiheuttaa kielteisen kehonkuvan. Tutkimuksessa jo pelkkä luontokuvien katselu auttoi pitämään itsestään enemmän.

Luonnossa oleskelu katkaisee oravanpyöräisen kiireen tunnun ja hidastaa ajan laukkaa. Mieliala kohenee ja stressi vähenee. Luontokokemukset tekevät ihmisestä avuliaamman ja empaattisemman. Kaiken tämän edellytys kuitenkin on, että ihminen on taipuvainen nauttimaan luonnosta.

Tykkäätkö sinä liikkua luonnossa?

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.4.2018, kuvat omat