Töissä, juhlissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa voi tulla hetki, jolloin olisi hyvä jutella tuntemattomien kanssa.
Ensimmäisessä lauseessa ei pidä olla mitään varsinaista aihetta. Rento ja ystävällinen kysymys tai kommentti vaikkapa ympäristöstä riittää hyvin keskustelun alkuun pääsemisessä.
Hyviä puheenaiheita ovat ajankohtaiset tapahtumat, harrastukset, matkailu tai vaikkapa lemmikit. Tietyistä aiheista, kuten uskonnosta ja politiikasta, ei kannata puhua.
Juttelun aluksi on hyvä etsiä yhdistäviä tekijöitä. Ihmiset pitävät yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hakeutuvat mielellään samanhenkisten seuraan.
Alussa kannattaisi kuitenkin olla tarkka siitä, kuinka paljon tuo esiin eriäviä mielipiteitä. Juttelu voi muuttua liikaa keskustelukumppanin haastamiseksi.
Juttelukaverin vaisuus ei välttämättä riipu itsestä, vaan toinen voi olla ujo.
Noin kolme virkettä on hyvä määrä kokeilla, saako juttelua aikaiseksi. Jos keskustelukumppani ei syty näiden jälkeen, on asiallista toivottaa hänelle hyvää iltaa.
Hedelmällinen asenne tuntemattoman kanssa keskustelussa on se, että yrittää jutella lauseen tai pari aiheesta kuin aiheesta.
Ihmiset haluavat pohjimmiltaan puhua omista asioista. Jokaisen lauseen ei tarvitse olla kysymys, jotta keskustelusta ei tule tentti.
Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2019, kuvat omat
Tuo, että juttelun aluksi on hyvä etsiä yhdistäviä tekijöitä, koska ihmiset pitävät yhteenkuuluvuuden tunteesta ja hakeutuvat mielellään samanhenkisten seuraan, pitää varmasti paikkansa. Huomaahan sen siitäkin, kun matkoilla tai vaikkapa synnytyssairaalassa juttu lähtee lentoon heti. Estottomana ja puheliaana tyyppinä, hämmästelen usein sitä, miten moni vieraskin uskoutuu minulle omista asioistaan. Suurin huoleni sosiaalisissa tilanteissa kun on, etten anna muille tilaa. Tykkään sinun luontokuvista.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua Marja <3
Kiitos Kirsti kommentistasi.Niin, samanhenkisten seuraan hakeudutaan ja syntyy myös yhteenkuuluvuuden tunne. Varmaankin estottomalle ja puheliaalle ihmisille puhuminen ja uskoutuminenkinon helpompaa kuin jurottajalle. Annat varmasti muillekin tilaa. Kiitos jos tykkäät luontokuvistani.
PoistaOlen tehnyt asiakaskäsittelyjä nyt reilut 20v,teen erilaisia vartalohoitoja joissain hoidoissa on hyvä olla puhumatta mutta esim.pedikyyrissä on aikamoinen pulputus.Nyt muistuu mieleen vaan yksi ainoa rouvashenkilö joka ei halunnut puhella oikeastaan mitään,miten lie eksynyt jalkojansa hoidattamaan kun vaistosin hänen olevan kaiken yläpuolella,tuntuuhan se hieman kiusalliselta kun ollaan lähekkäin ja ihokontaktissa. Koskaan ei ole tullut tunnetta että mitä puhuisi vaikka esim. kesäaikaan tapaan mökkiläisiä ja turisteja, joskus joku julkisuuden henkilökin on ollut käsiteltävänä. Ainakin tuollaisessa hoitotilanteessa tuo kommunikointi tuntuu luontevalta. Yleensä kun tapaan uuden hoidettavan niin annan hänen valita että puhellaanko. Työssäni olen oppinut paljon ihmisten kohtaamista vaikka nuorena olin hyvinkin ujo. Mukavaa viikonvaihdetta Marja
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju.Sinä olet varmasti asiantuntija siinä, mitä hoitojen aikana tykätään puhua. Kun ollaan niin lähekkäin, asiakas voi paljastaa itsestä paljonkin - näin ainakin maallikko ajattelee. Sinulle on varmasti suotu hyvät puheenlahjat, koska ei ole ollut tunnetta, että mitä nyt sanoisi. Olet ihmisten parantamisen ja kohtaamisen ammattilainen.
PoistaTilanteesta riippuen keskustelunavaus tuntemattomalle on vaikeaa tai ei. Matkoilla ihmiset ovat rennompia ja tarttuvat juttuun mutkattomasti. Äskeisellä ulkomaanmatkalla syntyi tosi kiva jutteluhetki muutaman amerikkalaisen kanssa museon jonossa - sain tehtyä Suomelle PR:ää, kiva juttu :) Konsertissa taas tutustuin suomalaiseen pariin, heidänkin kanssaan juttu luisti. Minäkin olin nuorena hirveän ujo ja hiljainen kuten Pihakeijukin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi riitta k. Tuo on jännä juttu, että matkoilla ihmiset ovat avoimempia. Sen olen myös itsessäni huomannut. Ehkäpä muutkin myönteiset erityistilanteet vaikuttavat samoin. Upeaa että teit Suomelle PR:ää omalla tavallasi.
PoistaMoi. Nuorena olin ujo, ja menin joskus kipsiin smalltalkin takia. Nykyisin en välitä. Jos juttu ei jonkun kans suju, niin mitäs tuosta. Turhat läpinät voi ihan hyvin jättää väliin. Kristiina
VastaaPoistaKiitos Kristiina Vuorela kommentistasi. Minäkin olin murrosiässä melko ujo. Kaipa nuoret noin yleisesti ottaen ovat vielä vähän arkoja puhumaan etenkin tuntemattomien kanssa.
PoistaHyviä ohjeita; nuo kolme ikään kuin kokeilevaa aloitusvirkettä jäi etenkin mieleeni. Itse olen joutunut eniten opettelemaan sitä, miten lopetan keskustelun ystävällisesti ja luontevasti. Ventovieraan kanssa se on usein vaikeaa, kun tietää, ettei koskaan enää tapaa uudestaan. Mutta kun on halu puhua heidänkin kanssaan, niin kiitokset juttutuokiosta ja hyvän päivän toivotukset on pakko oppia sanomaan. Siitä jää niin hyvä mieli. Suurin osa tapaamistani vieraista ihmisistä on halunnut jatkaa juttelua, eikä kukaan ole koskaan aloitteestani loukkaantunut.
VastaaPoistaMutta samoin kuin Kirsti, minä usein nolostelen omaa innokkuuttani, pelkään että olen häiriöksi - se on sitä epävarmuutta, josta haluan eroon.
Kiitos Eeva kommentistasi. Sinulla on pieni ongelma juuri päinvastaisella puolella: miten lopettaa keskustelu ystävällisesti ja luontevasti. Hyvinhän jo tiedät, mitä sanoa lopuksi ja olet varmasti jo käytännössä testaillut.Luulisi, että innokkuus on toistakin osapuolta energisoiva tunne. Et varmasti ole häiriöksi!
PoistaTeen hoitotyötä, eikä minulla ole juuri koskaan vaikeuksia keksiä puheenaiheita vaitonaisten ihmistenkään kanssa. Sitä vastoin omassa sosiaalisessa elämässäni minulle tulee useinkin hiljaisia hetkiä. Tuntuu, että on outolintu jutuissaan muiden seurassa. Mieluummin tarkkailen tilannetta.
VastaaPoistaKiitos Sartsa kommentistasi. Ehkä työrooli tekee meistä monesti puheliaampeja. Kyllä ainakin minä olen puheliaampi töissä kuin uudessa sosiaalisessa tilanteessa, joissa pitää joskus miettimällä miettiä sanottavaa. Et sinä varmasti ole outolintu. Tilanteen tarkkailukin on aivan hyvä juttu.
PoistaIhmiset rakastavat puhua itsestään, joten jos on kovin kiusaannuttava hiljaisuus, niin muutama kysymys toisen elämästä, niin monesti sieltä se pulina alkaa tulla. Siinä sitten voi toki samalla jakaa omia kokemuksia ja voi syntyä hyvinkin vastavuoroinen keskustelu tai sitten saa jäädä kuuntelemaan toista tunneiksi. On ihmisiä, jotka puhuvat vain työstään, tämän koen raskaaksi. Työkamut työkamujen kesken ja ehkä puolison kanssa voi sparrata, mutta fakta on, että harva toisen työ kiinnostaa ketään. Joskus koen, että tälläisillä ihmisillä ei ole muuta kuin työ tai toki voi olla turvallinen aihe puhua. Lähtökohtaisesti lähtisin siitä, kiinnostaako itseäni toisen työn kuuntelu, eipä taatusti kiinnosta monia, niin ehkä sitten voisi siitä työstä heh jauhamisen ymmärtää jättää vähemmälle. Toki jotkut korostavat huonoa itsetuntoa esim. työn kautta.
VastaaPoistaEhkä meni vähän ohi aiheesta, mutta kivaa sunnuntaita Marja. <3
työjutut työkamujen kesken, korjaan.
PoistaKiitos kommentistasi Tiia. Hyvin olet havainnut tuon, että ihmiset rakastavat puhua itsestään. Tässäkin lienee eroja. Olen tavannut sosiaalisissa tilanteissa myös ihmisiä, jotka haluavat puhua yleisellä tasolla. Kauheaa olisi jos pitäisi jäädä kuuntelemaan vielä tuntematonta ihmistä tuntikausiksi. Ehkäpä työstä puhuminen riippuu työn lajista. Minusta ainakin olisi kiva kuunnella juttua esimerkiksi lääkärin tai ensihoitajan työstä.Siis jotakin yleistä työstä, kun on vaitiolovelvollisuus.
Poista