maanantai 14. lokakuuta 2019

Pieniä ilmastotekojani




Olen ollut kohta 37 vuotta kasvissyöjä ja minua on pitkään pohdituttaneet - kuten blogini profiilitekstissäni kerron - ekologiset aiheet ja kulutuksen eettisyys. En halua kuitenkaan olla besserwisser. En ole mitenkään täydellinen. En ole voinut vain kertakaikkiaan mitään ajattelulleni. Aivan kuin se olisi pulputtanut itsepintaisesti jostakin tuntemattomasta lähteestä. Ehkä erityisherkkänä aistin sittemmin yleisiksi tulleita asioita jo etukäteen. Tiedä häntä.



Minua jotenkin kamaloittaa ajatus, että jatkossa julkkikset kertovat siitä, että miten ilmastoaktiivisia he nykyisin ovatkaan. Ehkä jo kertovat nyt. Onhan ilmastonmuutoksen ajatus nyt pinnalla ja muotia. 

Mutta kokonaiskehityksen kannalta tietysti näin on taatusti paras. Mitä enemmän saadaan ilmastoaktiivisia ihmisiä, sitä enemmän se näkyy myös poliittisessa päätöksenteossa. Toivon vain aitoutta ja vilpittömyyttä.

Tosin vihreä liikekin ja sittemmin poliittinen puolue oli aikoinaan "niitten koijärveläisten hihhuleitten liike". Mutta - yllättävä kylläkin -  siitä tuli valtavirtaa ja puolue. Yksi Suomen suosituimpia puolueita. Vaikka monet yhä puhuvat esimerkiksi viherpiipertäjistä ja viherhipeistä.




Olen kirjoittanut näistä aiheista monissa postauksissani. Ruohonjuuren kanssa tekemässäni yhteistyössä kirjoitin aina tuotteista ja ilmastonmuutoksesta. Ruohonjuuren yritysfilosofia ja  sen perusta on harvinaisen aikaansa edellä ekologisuudellaan, ilmastonmuutoksen vastaisuudellaan.



Kirjoittamiani monia postauksia ekologisuudesta ja ilmastonmuutoksesta esimerkiksi näissä postauksissa  kahdenkin vuoden takaa: Ruoan vaikutus ilmaston lämpenemiseenRuohonjuuresta eettiset ja ekologiset kosmetiikkatuotteetZero Waste-haasteLuonnonkosmetiikka - pyrkimykseni ekologisuuteen, uusinpana Elastaanivaatteet vaikuttavat nekin ympäristön muutokseen  ja paljon muita.




On vähän surullista lukea, että monet esimerkiksi vaatteita ja pikamuotia paljon ostavat sanovat, että kulutus pitää talouden rattaat pyörimässä. Vaikka meidän pitäisi juuri vähitellen muuttaa kuluttamiseen pohjautuvaa talousjärjestelmää. Nuoret tämän ymmärtävät. Itse ostan nykyisin usein kirpputorilta vaatteita ja muutaman kaupasta vuoden aikan. Uusien vaatteideni tulee olla kestäviä. Ja minulle on oikeastaan kertynyt 25 vuoden vaatteet. Niitä on aivan tarpeeksi.

Mutta nyt viimein yleisen maailmanparannuksen sijaan minun omiin tekoihin. Ei ne nyt kummoisia ole. Mutta jotakin meidän kierrätyksestä. Se on onneksi onnistunut niin hyvin, että sekajätteisiin kertyy vain sankollinen kuukaudessa. Jotakin saatu aikaan.

Seuraavaksi jätteemme, jotka ovat sellaisenaan sangoissa tai jatkuvasti käytetyissä muovipusseissa. Kaupassa käytän kestokassia ja punnitsen hedelmät ja vihannekset pitkäaikaiseen pussukkaan.


  Paperinkeräykseen.


 Muovinkeräykseen.


Lasinkeräykseen.



Metallinkeräykseen. (Vaihdoin tähän metallin- ja kompostijätteenkin keräykseen siistimmän sangon. En vain kestänyt kuvata sitä alkuperäistä, monen vuoden likaa. Tunnustan.)


Kompostiin. Kasvimaalla on kaksi kompostia, joista saadaan hyvää, ravinteikasta multaa kasvimaalle.


  Poltettava paperiroska.


  Sekajäte jota kertyy ihmeellisen vähän.


Vähän vielä ruoasta:
Kasvihuoneet Suomen oloissa talvella nielevät paljon energiaa, liian paljon. Tosin niitäkin on ehkä maakaasulla ja aurinkopaneeleilla varustettuina. Mutta onko mitään järkeä kasvattaa Suomessa talvessa salaattia? Tämän vuoksi ostan talvella harvoin salaattia. Käytän avomaalla kasvanutta suomalaista kaalia ja porkkanaa.

Itse olen melkein riippuvainen tämän salaattisekoituksen mausta. Tykkään tosi paljon, kun isoon salaattiin laittaa etikkakastikkeeseen kolme valkosipulin kynttä. Kaaliin voi lisätä myös  porkkanan sijasta esimerkiksi paprikaa, tomaattia tai sipulia.

Salaatti vain paranee maustuessaan jääkaapissa. Nams! En kyllästy tähän koskaan. Salaatin teko käy nopeasti raastamalla kaali juustonleikkurilla ja porkkana juuresveitsellä. Siinä ei ehtisi edes varustaa monitoimikonetta ja pestä sitä.



Laitan ruokaa yleensä perusraaka-aineista. Se tuo ehkä lisää hommaa, mutta palkitsee, ja ruoan laittaminen on parhaimmillaan meditatitiivista, kun siihen on mahdollisuus.

Viime viikolla kokkasin muun muassa borch keittoa. Sanon sitä itse borssiksi tai portsiksi. Mutta yhtä kaikki punajuurikeitto.






Voi, että, ei! Minulla on tämän jutun kirjoittamisen jälkeen olo, että kehuskelisin kauheasti ilmasto- ja kulutuseettisillä jutuillani. Mutta tarkoitus ei ollut se vaan tarkoitus oli kertoa arkeni asioista suoraan niin kuin ne ovat. Moni varmasti kierrättää vielä tarkemmin kuin me.

PS. Mieheni sanoi, että Greta Thunbergihan on liian kova sanoissaan ja vasta lapsi. Sanoin, nimenomaan, vasta lapsi. ( Hänellä on tulevaisuus edessään).

Minkälaisia ilmastotekoja sinä teet tai suunnittelet tekeväsi?









4 kommenttia:

  1. Tuo jätteiden lajittelu sinulla näyttää hyvin samanlaiselta kun minunkin, sinulla kyllä taitaa tuota sekajätettä tulla vähemmän. Minulla kun on tuo pieni hoitola samassa niin tuota kertakäyttöistä tavaraa kertyy aikalailla,hygieenisistä syistä. Matot,verhot,huonekalut ovat ja moni muukin juttu kodissani on vanhana hankittuja. Puutarhaharrastus on vähän kaksipiippuinen juttu, teen jonkin verran taimia ja nuo taimetuspotit ovat muovisia mutta käytän niitä niin kauan kun koossa pysyvät ja taimimulta myös kun on turvetta siinä. Multaa tulee kyllä omalta tontilta mutta säkkimultaakin tulee keväällä hankittua muutama säkki. Pakastan paljon marjoja jotta vitamiinit säilyvät, mutta ne muovipakkaukset,suosin kyllä siinäkin pestäviä rasioita. Kauppakassit ja hedelmäpussit ovat kestojuttuja. Kun katselen tässä ympärilleni niin tuntuu tuota muovitavaraa olevan vieläkin,yritän käyttää ne loppuun ja myös vanhat fleesevaatteet. Paljon olen mielestäni tehnyt mutta hyvin paljon on vielä tekemistä tällä saralla. Mukavaa alkavaa viikkoa Marja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentistasi. Varmasti,jos on oma hoitola, on pakko käyttää hygienisistä syistä kertakäyttöhansikkaita. Tai näin minä kommentistasi ymmärsin. Tiedostat paljon paremmin kuin minä muoviroskat. Minä en ole edes ajatellut taimetuspottien muovisuutta. Tosin kaikki muoviruukut sun muut ovat samassa paikassa. Kuvittelen tarvitsevani niitä aina joskus tulevaisuudessa. Pitäisi oikeastaan panna kiertoon muoviruukkuja, koska enhän minä niitä kovin paljoa tarvitse. Kasvatan siemenestä vain ahkeraliisan ja petunian. Valo ei kunnolla riitä isompaan taimikasvatukseen. Kompostimulta ja maaperän multa riittää meillä kasvualustaksi. Tuntuu, että fleesevatteista ja muista polyestereistä ei pääse eroon. Ei sitten millään, mutta en osta enää niitä. On vain käytettävä loppuun kuten sinäkin.

      Poista
  2. Aika monessa asiassa toimin kuten sinä.
    Oikeastaan olen hyvällä omalla tunnolla ilmaston suhteen - kahta asiaa lukuunottamatta. Ne ovat autoilu ja matkustaminen.
    Maaseudulla asuessa on oltava auto. Kun ikää tulee lisää ja joskus on pakko (?) muuttaa asutuskeskukseen, joutuu taas ostamaan kaiken ruuan kaupasta, eikä tiedä miten ne on tuotettu.
    En koe tätä postausta kehuskeluna, vaan tärkeästä asiasta muistuttavana. Moni voisi ottaa tästä mallia.
    Mukavaa päivää Marja <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Kirsti kommentistasi. Itsekin asun maaseudulla, ja auto on miltei välttämätön, että pääsee kylälle kauppaan.Te elätte niin luonnonmukaisesti ja omavaraisesti, että se varmaankin kompensoi tuon lentämisen.Kiva ettet kokenut postaustani itsekehuna.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!