Muistan, kun kirjoitin lopputyötä, gradua yliopistolla. Se oli haasteellista. Tein gradua melkein puoli vuotta. Pää oli välillä kuin sirkkeli. Se tuli tehtyä, ja samalla valmistuin filosofian maisteriksi. Mutta lopulta tuli tunne, että tässäkö se nyt oli? Kaikki tässä. Tyhjyys valtasi mielen. Olin jotenkin vinosti, itseni vieressä. Mutta tämä ei ollut mikään harvinainen juttu lainkaan.
Kun on saanut valmiiksi ison työn - oli se sitten gradu taikka talonrakentaminen - hetken tuntuu hienolta, mutta pian olo saattaa olla tyhjä. Tätä kutsutaan perille pääsemisen harhaksi, siitä käytetään nimitystä arrival fallacy. Tavoitteen saavuttaminen ei tuotakaan niin voimakasta tyydytystä kuin oli kuvitellut.
Tavoitteen ei välttämättä tarvitse olla suuren suuri. Vaikkapa vaativassa tavoitteellisessa harjoituksessa onnistuminen tai harrastuksessa onnistuminen.
Onnistumisen riemu liittyy aivoissa hyvän olon välittäjäaine dopamiiniin. Mutta viime vuosina tutkijat ovat huomanneet välittäjäaineen säätelevän pikemminkin motivaatiota kuin itse mielihyvää. Dopamiinitasot ovat suurimmillaan juuri ennen päämäärän saavuttamista. Kun jonkinlainen palkinto on saatu, dopamiinimäärät romahtavat. Ei ole sillä hetkellä juuri mitään tavoiteltavaa.
Jos odottaa ihania fiiliksiä, laimeampi olo on pettymys.
Etenkin niin sanottu ulkoinen menestys jättää joskus tyhjäksi. Maine, vauraus, kauneus eivät näytä tuovan hyvinvointia, vaikka juuri sitä olisi tavoitellut. Onnistumiset ihmissuhteissa ja oman kasvun alueella sen sijaan lisäävät tyytyväisyyttä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 10.10.2019, kuvat omat
Voi, tuo on niin tuttu ilmiö! Tyhjyyden lisäksi tulee väsymys. Muistan työelämän projekteista tämän kaamean tunteen, sama kuuluu olevan kirjailijoilla, taiteilijoilla yms. Naapurissa pari pariskunta ovat myös päätyneet avioeroon talon rakentamisen jälkeen... On hyvä tuntea tämä mekanismi; ehkä silloin osa antaa paremmin itselleen aikaa toipumiseen.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi riitta k. Niin, ja tosiaan tuo väsymys. Pohjaton. Opiskeluaikoina oli ison kirjatentin jälkeen pää kipeä, haahuileva olo ja väsymys. Samoin töissä loman alussa on kuin puusta pudonnut ja flunssaa pukkaa. Voi tuota pariskuntaa!
PoistaNuoruudesta muistan noita onnistumisen hetken iloja, jotka pian hävisivät. Hehkutin hetken kuin pilvissä ja sitten kohta humps. Ja ei muuta kuin kohti seuraavaa onnistumisen kokemuksen hankkimista. On siinä se hyvä puoli, että sillä tavoin saa aina jotain aikaan. Mutta raskasta se on. Onneksi kokemuksesta viisastuu ja rauhoittuu.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentistasi. Se on tosiaan tuo "humps". Keksit hyvän sanan kuvaamaan onnistumisen jälkeistä olotilaa. Sitä jotenkin putoaa hetkeksi pois itsestään, ja tyhjyys livahtaa tilalle. On kuin ilmapallo, josta ilma on sihissyt pois. Riekale, repale, olematon. Kokemus opettaa, ja se on hyvä puoli tässä vanhenemisessa.
PoistaTuo on niin tuttua.
VastaaPoistaKun on saavuttanut jotain iskee tyhjyys ja helpotus. Helpotusta seuraa väsymys.
On hyvä tietää, että nämä "kuuluvat asiaan".
Kiitos Kirsti kommentistasi. Onnistumisen jälkeinen tyhjyys on tuttu tunne sinullekin. Kaipa se on aina läpi elettävä, koettava. Onneksi nykyisin tietää, että tyhjyys ja väsymys "kuuluvat asiaan".
VastaaPoista