Onnellinen elämä?

Minä ajattelen onnesta niin, että se on tunne kuten muutkin tunteet ja ne tulevat ja menevät. Kestävät aikansa.  Sammuvat. Mutta taas tulevat ja menevät. Onnellisuus ei ole aina samanlainen tai pysyvä tunne.

Nuorena elämä on täynnä päämääriä, uusia tavoitteita, mutta kun  viimein saavuttaa ne, iskee helposti tyhjyys. Se, että toistuvia ja toistuvia asioita tulee enemmän elämään, on aikuistumisen ja keski-iän haaste.

Antti Kauppinen on filosofian professori. Hän on keskittynyt tutkimaan elämän mielekkyyttä, merkityksellisyyttä ja onnellisuutta.

Nykyisin ihmiset tavoittelevat onnea enemmän kuin koskaan. Ei ole enää yhtä paljon yhteisiä arvoja kuin ennen oli. Mutta onnellisuus on yhä sellainen asia, josta kaikki ovat yhtä mieltä, että se on tavoittelemisen arvoista.

Kirjakaupoissa on valtavat määrät self help-oppaita: Viisi askelmaa jolla saavutat onnen, Kasva henkisesti - saavutat onnen...

Paineita onnen tavoitteluun luo myös some. Somessa ihmiset antavat usein elämästään kiiltokuvamaisen kuvan. Ollaan ulkomailla, juhlissa tai esitellään ensiluokkaista kotia, joka muistuttaa sisustuslehtien kuvaa kodista, jossa ei näy elämää ja elämisen jälkiä.

Antti Kauppisen mukaan onnellisuus muodostuu karkeasti kahdenlaisista vakaista mielialoista ja tunteista.

Ensimmäiseksi on kokonaisvaltaisia mielialoja kuten turvallisuus, huolettomuus ja omanarvon tunto. Näiden valossa maailma näyttää meistä kodilta ja meillä on paikka siellä.

Toiseksi on yksittäisiä tunteita  esimerkiksi mahdollisuuksiin kohdistuvat kiinnostus ja luottamus. Tähän liittyy terve ylpeys ja vapaa mielen virta, flow, ja onnistuneista ihmissuhteista kumpuavat täyttymyksen, ilon tunteet ja hyvinvointi.

Jotta elämässä olisi mieltä ja merkitystä, täytyy tavoitella ja toteuttaa asioita, jotka ovat muulla tavoin arvokkaita kuin onnellisuus. Esimerkiksi voi edistää oikeudenmukaisuutta, luoda jotakin kaunista, keksiä jotakin hyödyllistä.

Nuorten aikuisten elämä on nykyisin päämäärätietoista - oman jutun löytämistä - niin opiskelussa ja töissä. 

Keski-iässä nämä asiat on jota kuinkin ratkaistu.

Jos on vielä pieniä lapsia, joka arkiaamu pitää kaivaa vaatteet esiin ja viedä heidät tarhaan. Sama kuvio toistuu. Ja toistuu.

Joku saattaa kutsua tällaista elämäntilannetta prismaperheen elämänvaiheeksi. Mutta se on Antti Kauppisen mukaan palvelutarina. Siinä palvellaan päämäärää, joka ei ole kaukana tulevaisuudessa vaan läsnä päivittäin.

Keski-ikäisillä on haaste löytää mielekkyys  tällaisesta palvelutarinasta. Siinäkin on kuitenkin mahdollisuus kasvuun ja kehittymiseen. Se, että toistoa ja toistoa tulee enemmän, on aikuistumisen haaste.

Suomi oli viime vuonna YK:n Onnellisuusraportin mukaan maailman onnellisin maa. Pohjoismaat on usein Onnellisuusraportin kärkisijoilla. Pohjoismaissa on vahva sosiaaliturva ja alhainen rikollisuus, jotka edistävät turvallisuudentunnetta ja huolettomuutta.

Mutta tasa-arvoisuus ei ikävä kyllä toteudu nykyään. Vähäosaisia ja työttömiä kyykytetään. Työttömien aktiivimalli on nöyryyttävä, jos pitää sakon uhalla mennä töihin tai koulutukseen, jotka eivät mitenkään vastaa työttömän mielenkiintoa ja osaamista.

Minkälaista sinusta on onnellinen elämä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 3.1.2009, kuvat omat