Introvertit viihtyvät hyvin itsekseen. Sen sijaa ekstrovertit kaipaavat seuraa. Rochesterin yliopiston tutkijat tutkivat satojen vapaaehtoisten päiväkirjoja selvittääkseen, miksi toiset ovat tarkkoja omasta ajastaan, kun taas toiset kammoavat yksinoloa. Yllätys oli se, että introverttius ja ekstroverttius ei juuri näyttänyt selittävän eroja.
Selvisi, että yksinolosta nauttiminen liittyykin ihmisen autonomiaan eli omaehtoisuuteen. Tutkijoiden mukaan ominaisuus näkyy niin, että ihmisen käytös, arvot ja kiinnostuksen kohteet ovat linjassa, eikä ihminen ole altis ulkoisille paineille.
Omaehtoinen ihminen on kiinnostunut oppimaan kokemuksistaan ja hän suhtautuu uteliaasti kaikenlaisiin tunteisiin.
Introvertille yksin olo näyttäytyy pakona sosiaalisista tilanteista. Omaehtoiselle ihmiselle on tyypillistä hakeutua omiin oloihin, koska he kokevat sen antoisaksi.
Jotkut karttavat muiden seuraa ujouttaan. Toiset siksi, etteivät pidä ihmisistä. Omaehtoiset ihmiset nauttivat seurasta, mutta ovat mielellään myös yksin. Oman rauhan tarve ja itsenäisyys näyttää olevan yhteydessä myös luovuuteen.
Valittu yksinolo voi olla myönteistä. Mutta vastentahtoinen yksinäisyys nujertaa hyvinvointia.
Nautitko sinä yksinolosta?
Lähteet: Helsingin Sanomat 8.11.2018, kuvat omat
Minä olen kaikkien netin "ihan varmasti tieteellisten ja virheettömien" testien ja oman käsityksenikin mukaan ääriekstrovertti. Rakastan ihmisiä, kaikenlaisia ihmisiä. Ihmisten ei tarvitse olla ollenkaan samanlaisia kuin minä itse, siedän erittäin hyvin sitä, että ystävälläni on erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia kuin minulla. Erityisesti erilaiset ihmiset ovat kiinnostavia.
VastaaPoistaMutta viihdyn tosi hyvin myös itsekseni. Mielelläni lähden reissuun yksinkin ja esimerkiksi elokuviin tai teatteriin tai konserttiin lähden aina oma-aloitteisesti yksin. Mielestäni ihmisen seura menee ihan hukkaan, jos istun hänen kanssaan katsomassa elokuvaa enkä juttele ja keskustele - toki lähden aina, jos joku pyytää, mutta itse pyydän ihmisiä kahville, kylään, kävelemään ja muihin sellaisiin, missä voi jutella.
Olen kyllä huomannut, että yksin ollessanikaan en oikeastaan ole yksin, vaan keskustelen päässäni eri ihmisten kanssa - tai voisiko sanoa, että valmistaudun keskusteluihin. Suunnittelen asioita ja joskus jopa ihan repliikkejäkin, joita voin sanoa jollekin sitten, kun tapaamme.
Kiitos Anonyymi kommentistasi. Onnittelut ekstroverttiudesta! Teille elämä on pikkasen helpompaa kuin meillä intoverteilla. Ette väsy seurasta ja luiki omaan rauhaan. Sinä olet myös omaehtoinen, itsenäinen ihminen, koska viihdyt myös yksin hyvin. Tosin paikoissa missä ei voikaan puhua. Sinä pidät erilaisista ihmisistä kuin sinä olet. Minun mielestä se on jonkinlaista kypsyyttä. Rohkeutta. Moni käy vuoropuhelua mielessään yksin ollessaan. Mutta ei ehkä yhtä perusteellisesti kuin sinä. Olet hyvin, hyvin ekstrovertti. Mukavaa viikonalkua sinulle!
PoistaTämä oli mielenkiintoinen tieto. Intorverttius ei selitäkään minusta kaikkea, sen olen huomannut, sillä olen jotenkin kokenut sen ristiriitaisena itsessäni. Nyt huomaan, että minä olenkin omaehtoinen! Tunnistan itsessäni hyvin tuon ominaisuuden, omaehtoisuuden, etenkin nyt vanhempana, kun olen oppinut hyväksymään itseni paremmin. Viihdyn yksin, kun haluan ajatella, esim. kävelen mieluusti yksin pitkiä lenkkejä, ja kirjoitan juttujani tai luen.
VastaaPoistaKiitos Eeva kommentista.Ihmiset eivät ole välttämättä täysin puhtaita ekstrovertteja ja introvertteja.Tämä jaottelu syntyi aikanaan C.G Jungin keksimänä, kun ihmisiä piti jotenkin jaotella suhtautumisestaan maailmaan ja muihin ihmisiin.Tunnistan itsessäni jotenkin molemmat puolet. Kiva jos löysit itsessäsi tuon omaehtoisuuden, itsenäisyyden. Hyvää uuden viikon alkua sinulle!
PoistaIntrovertti ja ehkä omaehtoinenkin. Rakastan yksinoloa ja sitä on tasapainoksi saatava aina ihmiskohtaamisten jälkeen. Saan kuitenkin energiaa ihmisistä, ehkä menen vähän ylikierroksille ja sitten tulee väsähdys lopuksi. Lapsuuden yksinäiset kesät kirjan kanssa ovat varmaan oppineet nauttimaan yksinäisyydestäkin.
VastaaPoistaIhanaa uutta viikkoa Marja <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Moni ei uskoisi, että olet introvertti, kun sinulla on jotenkin niin laajat sosiaaliset suhteet ja nuo you tube kanavasi. Videoilla olet hyvin luonteva.Ymmärrän hyvin tuon, että jos on paljon ihmisskohtaamisia, sen jälkeen haluaa olla yksin tai vain perheen parissa. Minäkin olen introvertti. Minulla on sama kuvio ihmiskohtaamisten kanssa kuin sinulla.Yksinäiset kesät kirjan kanssa varmasti opettivat sinut arvostamaan kirjallisuutta. Mukavaa tiistai päivää sinulle.
PoistaMinusta mielestäni löytyy nuo molemmat ominaisuudet,jotkut ovat sitä mieltä että olen ulospäin suuntautunut jotkut taas toisinpäin.Niinhän se mullakin on että jos on kovin sosiaalinen päivä niin silloin yksinolo on hyväksi. Kun harrastan piirrustusta ja maalausta niin se vaatii ehdottopmasti yksin oloa.Toisinpäin myös,muutaman erakkopäivän jälkeen haluaa ihmiskontaktia ja pitkiä juttuhetkiä. Mukavaa viikon alkua Marja :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi.Kyllä tyypitykset voivat joustaa, koska ne on loppujen lopuksi vain teoreettisia malleja. Eikä ne välttämättä käytännössä ole niin selviä.Ihminen voi olla samaan aikaan vähän introvertti ja ekstrovertti ja omaehtoinen.Minä pystyn maalaamaan, vaikka perhe olisi samassa huoneessa, mutta kaunokirjoittamaan en pysty. Runojen kirjoittamiseen tarvitsen täysin oman rauhan.Kivaa tiistai iltaa sinulle!
PoistaMinä tarvitsen kontakteja toisiin ihmisiin, mutta viihdyn hyvin myös omassa seurassani. Se on sellaista ylellisyyttä, jota minulla on ollut aikuisiässä melko vähän. Siksi kai arvostan yksinoloa suuresti.
VastaaPoistaHyvää maanantai-iltaa ja alkuviikkoa Marja <3
Kiitos Kirsti kommentista.Sinulla oli paljon työtä ja ihmiskontakteja ja etenkin lapsikontakteja työurasi aikaan. Ihanaa että voit nyt nauttia omasta rauhasta ja omasta ajasta. Ja palata sitten virkistyneenä ihmisten ilmoille. Hyvää tiistai iltaa sinulle.
PoistaHieno nimitys tuo omaehtoisuus, sen minäkin introverttina huolin kun kuulostaa niin kivalta sanalta. Minulle yksinolo on nautinto, kun muuten elämä tahtoo ”pahimmillaan” olla kovin hektistä ja hälinääkin ajoittain. Aika ajoin pitää päästä itsensä seuraan, pystyisin varmaan viikonkin olemaan jossain eristyksissä muusta maailmasta. Totta puhuen en ollenkaan ymmärrä seuraihmisiä, joilla on kahvipöytä katettuna koko ajan, eli vierasvalmius melkein yötä päivää. Minä en tunne kuitenkaan olevani mikään ihmiserakko, vaan tutustun erittäin helposti minulle vieraisiin ihmisiin.
VastaaPoistaOlipas mielenkiinotinen kirjoitus, ihan kuin omasta itsestä olisi kirjoitettu.
Mukavaa viikon alkua sinne, pidähän itsesi lämpimänä.
Kiitos Tuulikki kommentistasi. Onnea omaehtoisuudesta! Sinulle on yksinolo varmasti nautinto, jos esimerkiksi työssä on hälinää ja menoa. Niin on minullekin. Sinulla on sopivissa suhteissa ihmisläheisyyttä ja voimallista omaehtoisuutta. Mukavaa tiistai iltaa sinulle.
Poista