Mekko on vanha Marimekon. Ostettu kirpparilta.
Onneksi ilma on pienen pakkasen kirpeä. Lumi levittäytyy kuin dyyni. Minun sisälläni padot murtuvat. Jäät lähtevät.
Taidan kirjoittaa aivan liian dramaattisesti, mutta tässä on isosta asiasta kyse!
Iso asia on ulkoinen vanheneminen. Tähän asti olen tykännyt vanhenemisesta. Pidän vanhoja ihmisiä kauniina. Ja suurinta osaa viisaina.
Taidan kirjoittaa aivan liian dramaattisesti, mutta tässä on isosta asiasta kyse!
Iso asia on ulkoinen vanheneminen. Tähän asti olen tykännyt vanhenemisesta. Pidän vanhoja ihmisiä kauniina. Ja suurinta osaa viisaina.
Olen juossut ravakasti pois oman vanhenemiseni ajatuksesta.
Muistan kyllä mitä Rainer Maria Rilke on kirjoittanut tunteiden pakenemisesta:
"Älä milloinkaan sulje elämästäsi levottomuutta, älä tuskaa.
Äläkä alakuloa, ethän voi tietää
miten ne sinua muokkaavat."
Minä olen sulkenut mielestäni todellisen vanhenemisen. Nyt kirpaisee katsoa peilistä meikkamaattomia kasvojani. Silmäpussit ovat suuret, ja se kuuluu äidin puoleisen suvun vanhenemisen piirteisiin. Onneksi rillit peittää ne.
60 prosenttia vanhenemisesta on riippuvainen geeneistä. Sille 40 prosentille voi tehdä jotakin. Niin, mitä jotakin, jos ei halua kirurgin veistä iholleen tai kaiken maailman täyteaineita? En ole niitä vastaan. Kukin voi mielestäni tehdä iholleen mitä haluaa. Eihän se minulle kuulu. Mutta tällä hetkellä en kaipaa plastiikkakirurgiaa sun muuta. Tulevaisuudesta en tiedä.
Iholle parhaat teot ovat monipuolinen ruokavalio riittävä uni ja liikunta.
Iholle parhaat teot ovat monipuolinen ruokavalio riittävä uni ja liikunta.
Mutta peilin kuva kasvoista ilman meikkiä on mielestäni surullinen. Yläluomet ovat alkaneet roikkua. Otsassa on sibeliusrypyt. Ja tietty ne mahtavat silmäpussit. Huulet ovat ohentuneet. Huokosia on tullut jonkin verran näkyviin yläkasvoilla. Jonkinlaiset alkavat sulkeet on huulien ympärillä näkyvissä. Iho sentään on aivan terveen värinen. Ja silmät ovat elämää maistaneen naisen silmät! Ei hermostuneet, pälyilevät ja epävarmat teinisilmät. Ei. Jotakin hyvää siis.
Entäpä kymmenen vuoden kuluttua? Huh. Sillä en halua vaivata mieltäni. Elämässä on niin paljon muuta kiinnostavaa. Elämä on arvoituksellista. Jännää. Mitähän huomenna tapahtuu? Minulle vanhemmanpuoleiselle naisen räähkälle. Voi tapahtua paljonkin!
Ei kuin meikit naamaan. Minulla cc-voide, kulmakynä ja huulipunahullulle huulipuna. Joskun vaivaudun myös meikkaamaan poskipunaa, irtopuuteria ja korostushehkua. Kuva ei ole mitenkään käsitelty.
Leppoisaa viikonloppua kaikille!
Älä Marja turhaan vaivu synkkyyteen, mielestäni olet ihan hehkeän näköinen nainen. Meiläläinen on 10v vanhempi sinua enkä mielestäni ole mikään rusinanaama, mielestä se riippuu että minkä ikäiseksi itsensä tuntee. Olen huomannut itsestäni että kun täräyttää itselleen jotain uutta vaikka muuttaa kampaustyyliä niin johan tuntuukin nuoremmalta. Minä olen vartalotyypiltäni vähän sinun oloisesi, mekkoja tulee käytettyä lähinnä juhlissa,farkut on mun juttuni ja nahkarotsi.Vuosia oli myöskin lyhyet hiukset, nyt on pari vuotta olleet aika pitkät.Jossain vaiheessa ajattelin ettei näin vanhalle enää pitkät hiukset sovi mutta kun hiukseni ovat aika paksut niin tämmösen tein että kyllähän se on niin korvien välistä kiinni.Nuorekasta perjantaita Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi ja ei-synkkyyden toivotuksista. Kyllähän ulkonainenkin vanheneminen pitäisi osata hyväksyä. Mutta minulle se jotenkin tärähti yhtäkkiä mieleeni. En ole jostakin syystä aikaisemmin voivotellut ulkoista vanhenemista. Ja juuri siksi, etten ole sitä koskaan erityisesti ajatellut. Kasvot peilissä on olleet vain minun. En ole aikaisemmin ryppyjäni laskeskellut. Mutta nyt alkoi joku uusi aikakausi. Valitin tästä miehellenikin. Sanoin, että kuusikymppisenä olen ajatellut turvautua kauneuskirurgiaan, täyteaineisiin tai jopa kasvojen kohotukseen. Mies yritti selittää, että rypyt kuuluvat ikään, et varmasti mene mihinkään kauneusleikkauksiin. No, jotenkin syvällä tiedän, etten menekään. Nyt vain jostakin syystä kipuilen tämän vanhenemisen kanssa. Vihaisena tänäänkin vedin kuntosalilla sellaisen treenin, että hoipertelin sieltä ulos.Tärkeintä olisi, että pysyisi terveenä. Minulla on tämä haima-sappitulehdus, joka ei ota laantuakseen. Olen varmasti jo addiktoitunut kipulääkkeisiin. Hienoa, että sinulla on noin myönteinen asenne vanhenemiseen ja olet jonkinlainen rokkimimmi farkuissa ja nahkatakissa. Minä olen mekkoineni jonkinlainen täti-ihminen jo nyt. Ja voi taivaan vallat. Taas unohdin, että olenhan jo täti-iässä. Hiukset vaikuttavat joihinkin kasvoihin paljon. Tyttäreni ylipuhuivat minut sitkeästi varmaan vuoden verran aikanaan menemään leikkauttamaan lyhyet hiukset. En jaksanut painostusta ja menin leikkauttamaan melko pitkät kutrini. Voi että tyttäret olivat tyytyväisiä uuteen lookiini. Minun piti vähän aikaa totutella kutrien menetykseen.Kun molemmat tyttäreni asuivat vielä kotona sain heiltä lukemattomia meikkausohjeita ja muuta nuorekkaampaan ulkonäköön. Toisaalta se oli koskettavaa, koska yleensä vanhemmat puuttuvat lastensa ulkonäköön. Mutta minun helpotuksekseni molemmat tyttäret pukeutuvat hyvällä maulla ja kauniisti. Kumpikin omalla tyylillään. Kyllä minun mielestäni pitkät hiukset sopii vähän vanhemmallekin ihmiselle, jos kasvojen muoto on sopiva. Nuorekasta perjantai iltaa sinullekin. Jospa tämän iltainen sauna jotenkin nuorentaisi...
VastaaPoistaMinua lohduttaa se, että kun kuusikymppisen rypyt olen saavuttanut, sitä mukaa niihin olen tottunut. Ja kohta tämä helpottaa, kun seitsemänkymppisen jälkeen ei enää oikeastaan ulkoisesti vanhenekaan, pysyy samanlaisena hautaan asti. Yhteiskuntamme on ulkonäkökeskeinen, ikinuoruutta ja nuorekasta kokemattomuutta palvova, missä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta. Paitsi niiden, jotka tekevät siitä bisnestä.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Hienoa ja yllättävää ajattelua tuo, että kuusikymppisen rypyt olet saavuttanut. Tuota en tiennyt, että seitsemänkymppisen jälkeen ei ulkonaisesti vanhenekaan. Parempia aikoja odotellessa. Sunnuntain rauhaa sinulle.
PoistaTässä mietin, että olen tainnut minäkin ravakasti juosta omaa vanhenemistani pakoon, niin ajatuksia kuin muutenkin. "Olen sulkenut mielestäni todellisen vanhenemisen". Kirjoitat asiaa. Minä en jaksa meikkaamattomia kasvojani katsoa... siispä nopsaan laitan ripsivärit ja muut värit kasvoihin. Ensimmäistä kertaa ajattelin plastiikkakirurgiaa, kun olin Osaava Nainen -messuilla tänä syksynä. Mutta vasta ajattelin, vaikka ryppyjä löytyy ihan liikaa.
VastaaPoistaMutta sitten taas aloin pohtia muita asioita. Elämä on kiinnostavaa ja jännittävää vielä tämänkin ikäisenä. Minullakin on tapana ajatella, mitähän huomenna tapahtuu. Ehkä joskus plastiikkakirurgille, mutta nyt en ehdi :)
Kiitos taas pohdiskelevasta jutustasi. Kivaa alkanutta joulukuuta!
Kiitos, Tuula, kommentistasi.No, kiva, että joku muukin ei ole ehtinyt kunnolla ajatella vanhenemistaan.Minä voin olla meikkaamatta vapaapäivisin. Mutta ei ole tosiaan suuri ilo kasvoja peilistä katsella.Elämä on tosiaan niin mielenkiintoista, ettei muista vanhenemistaan. Sunnuntain rauhaa sinulle.
VastaaPoistaMinäkään en ole tähän mennessä miettinyt vanhenemista. Vasta nyt, oman äitini vanhettua ja kuoltua sairauden vuoksi etuajassa, olen itsekin alkanut tiedostaa ikääntymiseni ja elämän rajallisuuden. Yksi selvempiä keski-ikäisyyden merkkejä itselläni ovat korkkarit ja päivävoide! Ja se että kyydelehdin nostalgisten tunteiden myllertäessä katsellessani kuvia sukulaisistani ajalta, jolloin itse olin nuori.
VastaaPoistaKiitos, Ei-Leen, kommentistasi.Ihania nuo sinun keski-ikäisyyden merkit: korkkarit ja päivävoide. Itse olen ollut korkkarihullu teiniajoista alkaen. Varmaankin omien vanhempien vanheneminen ja kuolema - vaikka sitten ennenaikaisesti - tekee meistä lopulta keski-ikäisiä. Otan osaa äitisi ennenaikaiseen kuolemaan. Voimia!
VastaaPoista