Olen nyt loppusyksyllä käynyt aika harvoin kylämme Reissu kirpputorilla. Mistä johtunee. Vaikka olisi ollut aikaa haikailuun. Vanhojen esineiden ihailuun, kosketteluun. Käsituntumaan. Syksyllä monet innostuvat sisustamaan. Rakentamaan pesää.Minulla se kausi oli jostakin kumman syystä kesähelteillä. Maalata roiskittiin tyttären kanssa talon sisäseinät valkoisiksi. Minä säntäilin kirpputorilla ja oikeissa kaupoissakin sisustustarvikkeita etsimässä.
Tein vähän kahjojakin sisustusratkaisuja. Muun muassa ripustin kalaverkon seinälle. Järkevän naapurin mukaan aivan hyvän ja käyttökelposen muikkuverkon."Mitä tuo seinällä tekkee, tyhjän panttina luuraa, nätti järvessä oes." Mutta se on ja pysyy. Vaikka omituiselta näyttääkin.
Myös ja etenkin miehen mielestä. (Miehenhän tulisi seistä aina vaimonsa rinnalla.) Ja huomio nuo molemmat miehet, naapuri ja niin sanottu aviomieheni, arvostelivat verkkoa samaan aikaan. Ja minä mulkoilin heitä ja tuli sanottua myös pari valittua sanaa...No, ei siitä enempää. Haluan olla tämän episodin hyvis ja miehet pahiksia. Siis mieheni sanoi nauraa hekotellen: "Paa siihen vielä simpukka- ja kalajäljitelmiä, niin ollaan kuin kreikkalaisessa ravintolassa."
Mutta ei. Ei. Ja ei. Se ei ole mitenkään levitetty koko laajuuteensa (kuin kreikkalaisissa ravintoloissa - toisaalta vähän rasistista tekstiä mieheltä: niin kuin kaikissa kreikkalaisissa ravintoloissa. Että kaikki kreikkalaiset ravintolanpitäjät tykkäisivät kalaverkoista...)
Huomio ukkoseni: minä asettelin verkon syvässä mietiskelyn tilassa, joka muistutti zeniläistä zazenia, tämän istumamietiskelyn osaa, kävelymietiskelyä. Olinpa muissa maailmoissa parisen tuntia, kun nostelin verkkoa hitaasti eri tasoissa oleville nauloille. Ja tulos oli kuvaus mieleni tilasta. Ärrr purr ja se on sitten kreikkalainen kalaverkko. Tai muikkuverkko tyhjän panttina. Ja hemmetti soikoon. Vaikka zen-buddhalaisuudessa on kielletty rumat sanat. Nyt asiaan.
Tein vähän kahjojakin sisustusratkaisuja. Muun muassa ripustin kalaverkon seinälle. Järkevän naapurin mukaan aivan hyvän ja käyttökelposen muikkuverkon."Mitä tuo seinällä tekkee, tyhjän panttina luuraa, nätti järvessä oes." Mutta se on ja pysyy. Vaikka omituiselta näyttääkin.
Myös ja etenkin miehen mielestä. (Miehenhän tulisi seistä aina vaimonsa rinnalla.) Ja huomio nuo molemmat miehet, naapuri ja niin sanottu aviomieheni, arvostelivat verkkoa samaan aikaan. Ja minä mulkoilin heitä ja tuli sanottua myös pari valittua sanaa...No, ei siitä enempää. Haluan olla tämän episodin hyvis ja miehet pahiksia. Siis mieheni sanoi nauraa hekotellen: "Paa siihen vielä simpukka- ja kalajäljitelmiä, niin ollaan kuin kreikkalaisessa ravintolassa."
Mutta ei. Ei. Ja ei. Se ei ole mitenkään levitetty koko laajuuteensa (kuin kreikkalaisissa ravintoloissa - toisaalta vähän rasistista tekstiä mieheltä: niin kuin kaikissa kreikkalaisissa ravintoloissa. Että kaikki kreikkalaiset ravintolanpitäjät tykkäisivät kalaverkoista...)
Huomio ukkoseni: minä asettelin verkon syvässä mietiskelyn tilassa, joka muistutti zeniläistä zazenia, tämän istumamietiskelyn osaa, kävelymietiskelyä. Olinpa muissa maailmoissa parisen tuntia, kun nostelin verkkoa hitaasti eri tasoissa oleville nauloille. Ja tulos oli kuvaus mieleni tilasta. Ärrr purr ja se on sitten kreikkalainen kalaverkko. Tai muikkuverkko tyhjän panttina. Ja hemmetti soikoon. Vaikka zen-buddhalaisuudessa on kielletty rumat sanat. Nyt asiaan.
Kaikki tämän jutun esineet ovat maksaneet alle viisi euroa. Paitsi ihanainen Lauren Ralph Laurenin mekko maksoi 15 euroa. Yllä on kuva kermansaven teepannusta. Ihastuin sen puiseen kahvaan. Alla on teekannun mukana olleet kupit.
Tämä peltinen tervaleijona aski minun oli ehdottomasti saatava, koska ukilla oli aina sellainen. Ukki ja mummi asuivat ainoastaan sadan metrin päässä kodistamme. Niinpä vietin paljon aikaa heidän kanssaan. Ukki otti minut aina kauppareissulle Osulaan, mikä tarkoitti kai oikeasti Osuuskauppaa. Mutta Osulaksi me sitä sanoimme. Matkaa oli kolmisen kilometriä. Leppoisasti sen taivalsimme. Ukki opetti minulle tienvarren kasveja ja välillä tenttasikin niitä. Kyllä ne minun mieleen jäivät. Kiitos ukin.
Osulassa ukki valitsi ruokatarpeita, kakkosolutta, peltisen tervaleijona askin ja minulle jäätelön. Siihen aikaan kyläkaupassa oli penkki tai tuoleja, joihin saatahti istua ja jutella kauppiaan ja muiden asiakkaiden kanssa. Ukki aukaisi siinä samalla ensimmäisen kaljapullonsa. Olen myöhemmin miettinyt, mitä siinä oikein puhuttiin. Mutta kai lähinnä miesten kesken miestenjuoruja.
Takaisin kotiin lähdettiin tyytyväisenä maantietä talsimaan. Kun päästiin mummolaan, ukki tarjosi minulle vielä metallisesta tervaleijona-askistaan pastillin. Hupsis. Unohduin muistelemaan.
Osulassa ukki valitsi ruokatarpeita, kakkosolutta, peltisen tervaleijona askin ja minulle jäätelön. Siihen aikaan kyläkaupassa oli penkki tai tuoleja, joihin saatahti istua ja jutella kauppiaan ja muiden asiakkaiden kanssa. Ukki aukaisi siinä samalla ensimmäisen kaljapullonsa. Olen myöhemmin miettinyt, mitä siinä oikein puhuttiin. Mutta kai lähinnä miesten kesken miestenjuoruja.
Takaisin kotiin lähdettiin tyytyväisenä maantietä talsimaan. Kun päästiin mummolaan, ukki tarjosi minulle vielä metallisesta tervaleijona-askistaan pastillin. Hupsis. Unohduin muistelemaan.
Tämä jonkun etelänreissulta tuotu kannu vei minutkin ajatuksissani etelään ja tuli mieleen oitis, että kannu on meillä ensi kesänä sangria-kannuna.
Tämä yksinkertainen kannu on vanhaa Arabiaa, jota keräilen.
Tämä käyttämätön hyvässä kunnossa oleva Kupittaan saven tuhkakuppi oli halpa löytö.Kupittaan savi toimi vuosina 1921-1969. Tuhkakuppi on hyvin vanha ja kaunis, signeerauksen perusteella 1950-luvulta.
On surku, että mekon oikea väritys ei näy valokuvassa. Vaaleat osat on oikeasti kultaa. Mekko on niin upea, etten tiedä minkälaisessa juhlassa sitä pitäisin. Tuon olen tiennyt jo pitkään, että jopa niin sanotut merkkivaatteet tehdään nykyisin halvan työvoiman maissa.
Että tällainen kirpputorireissu menneeseen ja tulevaan tällä kertaa.
Mitkä ovat viimeisimmät kirpputorilöytösi?
Kaikki miehet ei vaan ymmärrä meidän naisten sisustusideoita 😀
VastaaPoistaTosi kivoja kirppislöytöni olet tehnyt. Viimeksi ostin kirpparilta lautasia.
Kiitos, Outi, kommentistasi. Ei tosiaankaan miehillä ole samankaltainen esteettinen silmä kuin naisilla. Olin itsekin tyytyväinen näihin alle viiden euron tavaroihin.
VastaaPoistaSinulla on innovatiivisuutta ja spontaaniutta, Marja. Minä olen sellainen kirppareilla kävijä, että en koskaan löydä mitään, koska ajattelen koko ajan, että en tarvitse, on turha, on kulunut, on liian pieni, on liian suuri, on väärän värinen ... analysoin ja pohdin, ja palaan kotiin tyhjin käsin. Tosiasiassa meillä ei taida olla yhtään turhaa astiaa, joka ei olisi jatkuvasti käytössä ... paitsi pari kakkuvatia ja mehukannua, jotka odottavat vieraita.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi. Spontaani ja impulsiivinen kyllä olen. Mutta innovatiivisuudesta en tiedä. Olen nyt kuumeessa ja varmasti kirjoitusvirheitä tulee. En edes oikein hahmota tätä näppäimistöä. Eikö se ole toiaaltaan hyvä, että on vain tarpeellinen tavara kotona. Mutta vastakohtaisesi sinuun pidän runsaudesta melkein kaikilla elämän alueilla. Se tuo rentoutta elämään. Mukavaa torstai iltaa sinulle!
PoistaAntaa miesten arvostella sisustusta, ei ne kuitenkaan sisustuksesta oikeasti välitä - kunhan vaan sohvaan ja telkkariin ei kosketa.
VastaaPoistaSinä teet oivia löytöjä kirppikseltä, minulla on aina kiirus kun mennään kaupunkiin jolloin kirppareilla ei ole aikaa kierrellä. Kiva kuitenkin olisi kierrellä siellä jos jotain ihanaa sattuisi löytymään.
Kiitos, Tuulikki, kemmenntistasi. Minuun iski niin kauhea flunssa, että makaan pääsääntöisesti sängyn pohjalla. Kuumeessa tulee kirjoitusvirheitä. Mutta totta tuo kunhan vain nojatuoli ja televisio pysyy paikalla. Muusta sistuksesta ei ole väliä. Kirpparille pitää aina varata aikaa, jotta pääsee vanhojen tavaroiden luokse. Käsituntumaan. Se on tosi rentouttavaa. Kivaa torstai iltaa sinulle.
VastaaPoistaIhania löytäjä. Tuo teepotti melkein sulatti sydämen. Samanlaiseen liittyy mukava muisto.
VastaaPoistaNuukuus (ja se, että tavaraa on isoon perheeseen kertynyt riittävästi tavaraa) estää minua ostamasta kirpparilta mitään muuta kuin kirjoja. Viimeksi klassikko lukupiirissä luettavia Ahon Lastuja ja ja Minna Canthin Papin Rouva.
Mukavaa torstai-iltaa sinulle!
Kiitos, Kirsti, kommentista. Jännä kun minä en sitten taaskaan osta kirjoja kirpparilta, vaikka luen joka päivä. Meille ei mahdu enempää kirjoja. Tai voisihan niitä alkaa ostaa ja laitella pinoiksi ja kasoiksi. Nykyisin lainaan kaikkki kirjani. Ainoa harmi siinä on, ettei uutuuksia saa heti. Ihania romaaneja teidän klassikko lukupiirissä. Tykkään erityisesti Juhani Ahosta. Canthin Papin Rouva on tullut luettua joskus kauan sitten. Hyvää perjantai iltaa sinulle!
VastaaPoista