Työpaikan kusipäät - selviytyjän opas

Robert I. Sutton on tutkinut vuosien ajan tunteiden ilmaisua erilaisissa organisaatioissa. Hän on Stanfordin yliopiston professori.

Tässä kirjassaan hän käyttää aika ronskia kieltä. Sain kirjan arvostelukappaleena Minerva kustannukselta.

Sadat eri tutkimukset osoittavat, että kohtaamiset töykeiden ihmisten kanssa työpaikalla heikentävät työsuoritusta; muun muassa päätöksentekokykyä, tuottavuutta, luovuutta ja halua työskennellä kauemmin. Sekä lisäävät poissaoloja, motivaatio-ongelmia ja myrkyllistä ilmapiiriä.

Pitkä altistus mänteille tuhoaa uhrin fyysistä ja psyykkistä terveyttä:aiheuttaa masennusta, uniongelmia, korkeaa verenpainetta ja ongelmia ihmissuhteissa.

Ennen kuin diagnosoit itsellesi masennuksen ja alhaisen itsetunnon, varmista se, ettet ole vain ympäröinyt itseäsi  kusipäillä.

Toisten ihmisten huonosti kohteleminen on myös tarttuvaa. Jos työskentelet mäntin kanssa, voi olla. Että sinustakin ajan mittaan voi tulla mäntti. Se on erittäin todennäköistä.

Esimerkiksi professori Bennet Tapper arvioi tutkimusten perusteella vuonna 2016, että huono johtajuus aiheuttaa amerikkalaisille yrityksille 23.8 miljardin dollarin tappiot vuosittain.

Ne johtuvat poissaoloista, terveydenhoitomaksuista ja tuottavuuden laskusta. Suttonin mukaan tällä hetkellä luku on huomattavasti suurempi.

Sutton korostaa: "Älä leimaa jotakin kusipääksi liian nopeasti, mutta kiirehdi, jos kyse on sinusta itsestäsi."

Tämä on  ennakkoasenteet murskaava ajatus, joka täytyy pitää mielessä.Näin työntekijä välttää tekemästä hätiköityjä johtopäätöksiä; ja joutuu pysähtymään ja miettimään tarkkaan ennen kuin leimaa toisia työntekijöitä mänteiksi.

Kusipään  "pahaan hajuun voi tottua". Tämä tarkoittaa sitä, että tottuu huonoon ilmapiiriin.

Sutton kirjoittaa myös nettikiusaamisesta. Se saa pahaa jälkeä aikaiseksi, koska kiusaajaa ei näe kasvoista kasvoihin. Suttonin mielestä paras tapa päästä eroon nettikiusaajasta on olla lukematta viestejä ja  olla vastaamatta niihin.

Suttonin tekstiä rasittaa esimerkkien runsaus ja koulukirjamainen tiivistelmä jokaisen luvun lopussa. 

 Esimerkki Suttonin tiivistelmästä luvun lopussa.

 Kusipään siirtäminen uuteen valoon.

-Et ole yksin. "Monet ihmiset ovat samassa ikävässä tilanteessa." Et ole hullu tai huono ihminen.

-Sinä et ole syypää: "En saa ottaa sitä henkilökohtaisesti. Ei ole minun vikani, että hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy."

-Ajattele uhka vähäisempänä. "Hän on kyllä kusipää, mutta olen kohdannut pahempaakin."

-Keskity hopeareunukseen: "Paskan seassa voi olla timantti."

-Nouse hänen yläpuolelleen: "En ole sellainen ihminen, en ainakaan hänen tasoisensa."

-Keskity hauskaan puoleen: "Nämä mäntit ovat oikeasti aika hauskoja."

-Katso asiaa tuulensuojasta."Tämäkin menee ohi, aika parantaa haavat."

Suttonin kirja on hauska ja nopeasti luettava. En kuitenkaan usko, että suomalaisessa kulttuurissa sitä pystyisi pitämään oppikirjana tunteiden vaikutuksista erilaisissa organisaatioissa. Hienon sfääreihin nousevan kiinnostavan puheen siitä voisi pitää, joka voisi motivoida koulutuksessa olevia yrityksen työntekijöitä. Ja niin kuin yleensä tällaisissa tilaisuuksissa puhe hehkuisi ja hehkuttaisi osanottajia. Mutta sitten tulee tiukka realismi vuoroon. Eikä puheen sanomaa oikein saa sovellettua yrityksen arkisiin ongelmiin.

Mitä mieltä olet kirjan ajatuksista?