Minulla on välillä melkein täysin. Kun kohkaan asiasta ja tekemisestä toiseen. En ole multi-taskaaja, siis sellainen ihminen joka tekee monta asiaa samaan aikaan. Vaan teen yhden ja säntään seuraavaan. En ymmärrä, minne minulla on joskus muka niin kiire.Luulisinpa ettei minnekkään.
Jos työpäivä on jatkuvaa unohtelua, sijaistoimintoja ja keskeytyksiä. Niin eihän ihminen pysty keskittymään varsinaiseen hommaansa kunnolla.
Tässäpä ohjeita - myös itselleni -, mitä pitäisi tehdä, että keskittymiskyky olisi kohdillaan.
Aamu
Jos aamulla on kauhea kiire. Stressihengitys puskee päälle. Hengitys tihenee. Verenpaine nousee. Kehon muutokset tapahtuvat niillä samoilla aivoalueilla, joita tarvitaan kekittymiseen, suunnitteluun ja toimintaan.
Niinpä hidas, rauhallinen aamu olisi hyväksi. Puuro on erinomainen aamiainen. Sen hitaasti imeytyvät hiilihydraatit pitävät verensokerin tasaisena. Jos verensokeri laskee. Keskittymiskykykin laskee.
Kunnollinen ammupala ei saa sitten lounaalla nälkäisenä hotkimaan liikaa ruokaa, mistä seuraa yleensä väsymys.
Töihin mennessä ei kannattaisi räplätä koko ajan kännykkää, koska sirpaleinen tieto vie keskittymiskykyä
Päivä
Työpaikan käytävältä voi kuulua kaikki äänet. Puhelin ja sähköposti keskeyttävät työn. Tuntuu että nyt pitää lisätä kierroksia töihin. Mutta silloin työ tuntuu entistä uuvuttamalta.
Tauot kannattaisi pitää ja käyttää rentoutumiseen. Vaikka olisi rauhallinen ihminen, työn hektisyys voi imeä itseensä. Ihminen voi myös itse keskeyttää itsensä pohdiskelemalla muuta kuin käsillä olevaa tehtävää.
Ilta
Nauti tylsyydestä. Ylikuormittuneet aivot tarvitsevat palautuakseen rauhallisia hetkiä. Tee arkisia juttuja. Vaikkapa leivo tai tee käsitöitä. Hyvinvointisi paranee. Lenkillä kannattaisi käydä viimeistään kolmisen tuntia ennen nukkumaan menoa.
Kehon ja mielen rauhoittuminen lepotilaan vie noin kaksi tuntia. Sen jälkeen kaikki digi pois. Kännykän sininen valo jopa estää unihormoni melatoniinin muodostumista.
Minua kaunokirjallisuuden luku parin tunnin ajan ilta seitsemästä yhdeksään rauhoittaa ja tuo hyvät unet.
Onko sinulla keskittymiskyky tallessa?
Lähteet: Anna 27.9.2018, kuvat Pixabay
Hyviä ohjeita meille kaikille.
VastaaPoistaEn ole koskaan omannut hyvää keskittymiskykyä.
Aivoni laukkaavat vaikka missä.
Minun tekemiseni ovat rutiininomaisia, joten se ei juuri haittaa.
Elän seesteistä elämää, mutta silti en pysty keskittymään.
Yli 70-vuotiaalle ei taida enää mikään auttaakaan.
Ihanaa päivää sinulle Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Minunkin aivot tapaa laukkailla. Uskon että, minkä ikäisenä tahansa voi oppia uutta. Olen huomannut sen, että elämäsi on seesteistä ja että olet löytänyt rauhan itsessäsi. Leppoisaa iltaa sinulle!
PoistaOhjeet ainakin ovat hyvät, nousen tavallisesti noin kaksi tuntia ennen kun lähden töihin ja useimmiten sitten olen kuin duraselpupu, hommailen sitä sun tätä. Paha vikani on että teen monta hommaa yhtä aikaa ja tottahan toki siitä sitten ongelmia syntyykin, mutta kyllä sitten varsinaiset työkuviot meneekin keskittyneesti, johtunee varmaan töiden luonteesta. Ihmistä hoitaessani kyllä keskityn aika hyvin mutta noissa seurakunnan hommissa tulee hieman tehtyä hommia päälekkäin kun joutuu tekemään kaikenlaista ja aikaajoin kiire pukkaa päälle, että välillä tunnen itseni oikeaksi höyrypääksi mutta kyllä sitä keskittymiskykyäkin löytyy. Hyvää jatkoa päivälle Marja :-)
VastaaPoistaKiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Sinä olet multitaskaaja eli teet monta hommaa yhtä aikaa. Siinä keskittyminen voi herpaantua. Minäkin tarvitsen aamulla pari tuntia hitaaseen aamiaiseen ja omaan aikaan. Riippuu mielialasta: välillä kohkaan töissä niin kuin duracelpupu ja välillä olen seesteisempi. Ja olen ihan kunnolla ajatellut oppia keskittymään. Ihmisiä hoitaessa varmaankin pitää olla rauhallinen, että rauha siirtyy myös potilaaseen. Vaativaa hommaa, mutta hienoa, että keskittymiskykysi on siinä hyvä. Mukavaa tiistai iltaa sinulle.
PoistaKiitos Marja näistä. Nykyään keskittymiskyky on paremmin hallinnassa, mutta ennen kävin enemmän kierroksilla ja se oli yhtä sähläämistä. Nykyään tykkään tehdä kaiken rauhassa ja ajan kanssa. Ennemmin herään vaikka kuinka aikaisin, jotta saan rauhassa aamutohinat toteutettua. Toista oli nuorena, nukuin viime tippaan ja vaikka juoksin töihin, sehän oli sellaista kauhun tasapainoa. Toisaalta nuorena jaksoi.
VastaaPoistaIhanaa päivää sinulle. <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Tuntuu siltä kun ikää tulee muuttuu rauhallisemmaksi. Minä tarvitsen aamuisin kaksi tuntia hitaaseen ehdottoman äänettömään aamiaiseen ja sitten omaan aikaani ennen töitä. Tosin nyt olen sairauslomalla koko marraskuun aika vakavan sappi-haimatulehduksen takia. Nukun paljon. Rustailen tätä blogia. Käyn kävelemässä reilun tunnin ja joka toinen päivä myös kuntosalilla. Pää lyö vähän tyhjää, kun kehossa on sairaus. Mitä minä näitä omiani nyt rupesin selittämään. Sama minulla nuorena: Viimetipassa herääminen, kauhea kiire ja häsläys. Jotenkin aina kuitenkin selvisi työpaikalle nippa nappa. Leppoisaa iltaa sinulle.
PoistaMielenkiintoinen postaus. Niin, kyllähän ainakin kiireessä se keskittymiskyky joutuu lujille, sitä pitää ainakin minun harjoitella joka päivä työssäni, niin asiat sujuvat helpommin. Muussa elämässä tietysti pitää aikaa antaa itselle enemmän kuin nuorempana, ja komppaan Tiia joka sanoi että aamutohinat pitää saada rauhassa toteuttaa. Ja iltatohinat myös. Tietyt rutiinit ovat niitä missä ei keskittymisä tarvita ollenkaan vaan asia hoituu ajattelematta, esim. hampaiden harjaus tai astioiden laittaminen tiskikoneeseen - ne vaan tekee vaikka ajatukset olisivat ihan muualla.
VastaaPoistaMukavaa illanjatkoa Marja.
Kiitos, Tuulikki, kommentistasi.Kovassa kiireessä voi keskittymiskyky herpaantua kuten sinulla. Minä ikään kuin luon kiirettä itselleni. Toivottavasti rauhotun iän myötä. Minäkin komppaan Tiiaa: Hidas aamu on paras. Paljonhan tekee rutiinihommia ajattelematta niitä vaan omiaan. Rutiinit tuovat ryhtiä ja rajoja elämään. Ne on turvallisia. Leppoisaa iltaa sinulle.
Poista