perjantai 16. marraskuuta 2018

Päivän vaatteet ja kuulumisia



Tällä sairauslomaviikolla ei ole tapahtunut juuri mitään. Toisaalta on kiva olla tapahtumattomuudessa. Kaikessa rauhassa. Pysähtyä.


Rupesin laihduttamaan. Itseänikin huvittaa koko homma. Niin monta kertaa olen kyllästynyt laihduttamiseen jo sen ensi metreillä. No, kokeillaan nyt. Keksin ihan oman laihdutuskuurin. Syön papu- tai kikhernesalaatteja. Tykkään todella paljon pavuista. Eli on helppoa olla tällä laihdutuskuurilla. Kun syön sitä, mistä tykkään. Blogipostauksissa näytän jostakin syystä laihemmalta kuin olen. Ehkä kamera pienentää ihmistä.


Arja kuvasi tämän jutun kuvat. Jo kuvauksen alkuun saimme hyvät naurut. Mikä näkyy kai kuvissakin. Terassilla korkkarini jäivät terassin lautojen väliin. Näin käy turhamaiselle korkkarihullulle naiselle. Arja räpsäsi tilanteesta nopeasti kuvan, joka on hiukan epäselvä. Melko lukuisia kertoja korkkarini korot ovat jääneet  johonkin kiinni. Yhdellä kerralla minulla oli kiire ja kävelin kovaa vauhtia ruokakauppaan. Yhtäkkiä olinkin naamallani tuulikaapissa. Molemmat korkkarini olivat takertuneet muovimattoon. Ja minä makasin siinä lattialla. Ihmisillä oli hauskaa. On niin helppoa tuottaa iloa. Mekkoni on Anna Fieldin ja vuosia vanha.


Pavuissa on paljon proteiinia, mutta ei rasvaa. Ostan pavut kuivina. Liotan yön yli ja keitän. Keittämisessä pitää välillä kokeilla papujen kypsyyttä, ettei ne kiehu liian pehmeiksi tai hajoa. Itse pavut keittämällä ei tarvitse ostaa valmiiksi keitettyjä papuja suolaliemessä. Tietää mitä saa.


Olen rampannut entiseen tapaan kuntosalilla kolme kertaa viikossa ja olen välipäivinä tehnyt tunnin lenkkejä joko reippaasti kävellen tai juosten. Tässä selfiet ennen kuntosalia ja kuntosalin jälkeen. Mitään kovin merkittävää ei naamassani näy. Olen ehkä vähän iloisempi. Kun endorfiinit, oksitosiini, dopamiini jylläävät kehossa.

                                  Ennen kuntosalia

                             Kuntosalin jälkeen

Olen lukenut paljon kaunokirjallisuutta muun muassa Rosa Liksomin Everstinnan. Kaunokirjallisuuden lisäksi olen lukenut Robert I. Suttonin tietokirjaa Työpaikan kusipäät - Selviytyjän opas. Sain kirjan arvostelukappaleena. Kirjassa on aika ronskia kieltä. Mutta Robert I. Sutton on Stanfordin yliopiston professori, ja uskoisin, että hän tietää, mistä kirjoittaa. Teen siitä vielä postauksen jossakin välissä. Aikaahan nyt on.


Mitä sinä harrastat?


Leppoisaa viikonloppua kaikille!


8 kommenttia:

  1. Näytät tyylikkäältä, Marja, ja - heti katsoin - myös hoikemmalta. Miten sinä, kehopositiivinen ihminen, aloit nyt laihduttaa? Vaikka tiedän sen itsekin: ilman ylimääräistä kuormaa on kevyempi olo :). Mekkokin on kaunis ja näyttää sopivan sinulle hyvin.
    Meillä on hyvin samanlaiset harrastukset liikunnan ja lukemisen suhteen, sinulla vain useammin ja enemmän.
    Kivaa ja rentoa viikonloppua sinulle! ... Ja syö välillä vähän muutakin kuin papuja ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeva kommentistasi. Olen edelleen kehopositiivinen. Ihminen voi painaa niin paljon kun haluaa, jos hänellä on hyvä olo kehossaan. Kenelläkään ei ole oikeutta kommentoida toisen painoa. Mutta jos ei ole hyvä olla kehossaan - kuten minulla nyt, en esimerkiksi saa yhtä jumppaliikettä enää onnistumaan lisääntyneen painon takia - voi yrittää laihduttaa. Minulla on se ongelma, että en jotenkin ota laihduttamista tosissaan. Jollakin - ehkä miltei sairaalla tavalla - se huvittaa minua: Kas, akka laihduttaa. Mitähän siitäkin tulee? Ei taida olla ihan tosissaan...Ja niin edelleen. Tytär tulee kotiin viikonlopuksi ja koko viikonloppu herkutellaan. Pavut taitavat jäädä vähemmälle, vaikka niistä tykkään. Olen suunnitellut pestolohta, tortilloja... Leppoisaa perjantai iltaa sinulle!

      Poista
  2. Kiva katsoa kun rouvalle on tullut hymy,varmaan ne endorfiinit. Ihan kyllä sutjakkaalle minusta näytät,en usko et kamera on syyllinen. Pavut on tosi hyviä, itsekin käytän niitä mieluusti, olen joskus maailmanaikaan tehnyt soijapavuista tofuakin itse. Kaksi kirjaa on nyt joita luen, kaunokirjallisuus ei niin kiinnosta vaan henkisen puolen-ja tietokirjat. Olen huomannut että tää pimeys syötättää ja joulukin on herkkuineen vielä edessä. Lenkkeilyä vaan enemmän, meidän kuntoradalle on tehty tänä syksynä kuntoportaat, on muuten tehokkaat takajaloille. Hyvää päivän jatkoa sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi. Minua nauratti ja hymyilytti tuossa kuvaustilanteessa juuttumiseni korkkareiden koroilla terassin lautojen väliin.Vau! Olet tehnyt itse tofua. Minä olen aina ihmetellyt sitä, miten ruskeista soijapavuista saadaan vaaleaa tofua. Se kai liittyy jotenin pavuista erottuvaan soijamaitoon jossakin valmistuksen osassa. Enpä tiedä.On varmasti palkitsevaa lukea henkisen puolen kirjallisuutta. Minä luen siinä mielessä vain Psykologia lehteä. Jos sitä nyt voi henkisekksi puoleksi kutsua. Minä tykkään kaunokirjallisuudesta. Sanarikkaasta ja herkkäkielisestä sellaisesta. Juoni voi olla minulle vaikka sivuosassa, jos vain kieli on kaunista ja merkityksellistä. Hyvin monilla nämä pimeät kuukaudet syötätyttää. Et ole ainoa. Kyllä ne kilot sitten tippuu keväthommissa. Mukavaa perjantai iltaa sinulle.

      Poista

  3. Tosi hyvät kuvat ja kiva asu.
    Eipä uskoisi kuvia katsoessa sinun tuleen sairastuvalta. Olet tosi rennon ja pirteän näköinen.
    Olet lihavasta kaukana. Tuo sinun laihdutuskuuri ei kuulosta itsensä rääkkäämiseltä.
    Tykkään kaikenlaisista pavuista itsekin.
    Ihanaa viikonloppua sinullle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ja kiva että pidit minun laihdutus ruokavaliota ihan ok. Mulla on ollut koko aikuisikäni ihme hinku papuihin, kikherneisiin ja linsseihin. Vatsani on niin tottunut niihin, ettei vatsapurut tai ilmavaivat ole riesana.Minä hymyilin tuon kengänkorko epsodin takia. Siis naureskelin itselleni. Siitä tuo hymy jäi.

      Poista
  4. Unohdin vastata, sorry.
    Harrastan lukemista minäkin ja tuon Everstinnan olen lukenut. Käyn parissa lukupiirissä vaihtamassa ajatuksia kirjoista. Kuntoilu jää koirien kanssa metsässä samoiluun ja uimiseen. Rakkain harrastukseni on ollut jo yli 20 vuotta tarinateatteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Tarinateatteri on siis sinun rakkain harrastus. Huh. Minä en pystyisi moiseen. Esiintymään yleisölle, vaikka opettaja olenkin. Mutta lukiolla on tietyt ryhmät, joita opettaa. Oppilaat tulevat tutuiksi. Eikä sen jälkeen tarvitse varsinaisesti esiintyä vaan olla paikalla opettamassa.Minä tykkäsin Everstinnasta muun muassa sen maavoimaisuudesta. Sinä ehdit moneen: käyt vielä kahdessa lukupiirissäkin. Ei taideta turhaan sanoa, että eläkeläiset ovat kiireisiä.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!