Yksi arkipäiväni valokuvin

Tässä kyhäelmässä on tarkoitus kertoa yhdestä arkipäivästäni valokuvin. Aamusta iltaan. Kuten lukija voi huomata, kuvat ei ole kovinkaan hyvälaatuisia. Olen aivan vasta oppinut salaman käytön kännykällä kuvaamisessa. Joten käytän sitä alkuinnostuksen inspiroimana liikaakin. 

Mutta tarkoitukseni on hyvä.

Kaikkia kuvia ei ole otettu samana päivänä. Mutta sillä ei ole vaikutusta päivän juoneen. Tästä se lähtee. Meikittömästä naamasta meikilliseen. Hiuksiin vahaa. Aamupala kirjan kanssa kaikessa rauhassa. Aina. Hämärä marraskuun aamu.

                                                    Töihin evääksi vihersmoothie. Joka

                                                    ei kuvassa näytä vihreältä.

Sitten ollaankin jo töissä. Ensimmäisenä kahvia. Se on kovin tärkeä asia opettajan työssä.  Opetusluokkani. Lukujärjestys. Ympäristöä. Kolme työkaveria.

                      Riina.

                      Minna.

     Raija.

Parin aamutunnin jälkeen minulla oli kaksi hyppytuntia.Eli opetusvapaata tuntia. Ja niin kuin yleensä. Suunnistin kuntosalille. 

                         Päivän työvaatteet.

                                   Päivän treenivaatteet. Kylläpä näytän persjalkaiselta.

                      Jaksaa, jaksaa kunnon painoilla jalkaprässiä.

Takaisin töihin. Töitten jälkeen menin ensiksi haahuilemaan kirpparille.  Sekä tunnelmoimaan vanhaa hyvää aikaa. Siellä on tietty myös vaatteita. Mutta jostakin  kummallisesta syystä kuvasin vain vanhoja, ihania tavaroita. Meidän kylän Reissukirppis on todella hienosti stailattu. Kiitos omistajien Armin ja Riston. Heistä myös kuva.

                      Jouluisa asetelma. Ihanat värit!

    Kaunista vanhaa Arabiaa upean lipaston päällä.

                    Modernin näköinen lamppu. Kaunis. Juuri siksi käyn kylämme kirpparilla,
                    jotta saan olla vanhan kauneuden siimeksessä.
               

  Armi ja Risto.

Ihanasta kirpparitunnelmasta piti suoriutua ruokakauppaan. Ostin neljän päivän sapuskat. Meillä syödään kahtena päivänä peräkkäin samaa ruokaa. Ostin kikherne kastikkeen ja kylmäsavulohikiusauksen ainekset. Plus vihersmoothie aineksia. Marjoja. Hedelmiä.

   Olen melkein riippuvainen inkivääristä. Sen saa muuten parhaiten kuorittua lusikalla 
     rapsuttamalla. Veitsellä kuoriessa menee paljon hukkaan.

                     Vanha auton rohjakkeeni. Tärkeintä autoissa mielestäni on. Että niillä
                     pääsee eteenpäin. En ole tipan tippaa kiinnostunut autoista. Toisin
                     kuin mieheni.  Hän rassaa vanhoja autoja hartaasti vuodesta toiseen.

                   Töistä kotiin. Marraskuinen vesisade.

Päästyäni kotiin laitoin kylmäsavulohikiusausta. Panin kikherneet likoon, jotta voin keittää ne seuraavana päivänä. Ruuanlaittoa en jaksanut kuvata. Tässä postauksessa on jo liikaa kuvia.

Töistä tultuani ruuan laiton ja lenkkeilyn jälkeen yleensä kirjoitan tätä blogiani.

Sitten mies kuvasi minut lempipuuhassani  marraskuun raukeana iltana. Eli sohvalla nyhjäämässä huvittavissa kotivaatteissa kirjan ja Serefina-kissan kanssa.

Hyvä kirja. Suorastaan pysäyttävä. Tällaisiako me naiset voimme olla?

Käyn myös facebookissa ennen kuin rupean lukemaan. Lähinnä iltapäivällä. Aamulla myös kertomassa päivän suunnitelmista ja postauksesta. Mutta en vietä fb:ssä paljon aikaa. Painettu sana ja paperikirjat, Hesari ovat tärkeämpiä minulle. Olisko tämä ikäkysymys? Mitä hemmettiä viisikymppinen akka roikkuu facessa. Mutta kukin tavallaan. Joillekin se sopii elämäntilanteeseen. Ja minä en yksinkertaisesti ehdikään. Fb-ajan ei saa olla poissa lukemiselta.

Kille-poika nukkuu sikeästi ja kohta toivottavasti myös minäkin.

Onko sinulla arjessa tiettyjä rutiineja, jotka teet melkein samalla tavalla joka päivä?


Lähteet: kuvat omat ja miehen